Leikataan

  Suomessa leikataan jatkuvasti yhä uusista valtion menoista. Tuntuu ettei mikään ala jää osattomaksi.

  Niinpä mekin päätimme tehdä täsmäleikkauksia. Sen verran on navetta pölyinen ja tavaraa (pilkkeitä lavoittain), että rälläkkä oli pannassa. 

  Onneksi apuun ehti Mika plasmaleikkurilla.

  Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun parsilaitteet pääsivät romuläjään. Yhden hankalan lapatuen kanssa minulla olisi varmaan mennyt päivä. 

  Välillä ehdittiin juoda kahvit ja porista maailman menosta. On kyllä etopeli tuo plasmaleikkuri näihin hommiin. Kipinätkään ei kauas lentäneet, eikä tarvinnut varattua vettä käyttää.

  Nyt on jo hyvä liikkua ja suunnitella jatkotoimia. 

  Eilisen päivän kruunasi illan Ilveksen mahtava tykitys Tapparan maaliin. Kyllähän pelin alku oli tiukka, mutta pian Tappara romahti kesälomalle. Mestarin tie katkesi tylysti. 

  Riemua riitti niin Tampereella kuin meilläkin.

 

    

Ilves

  Maanantai-ilta meni tukevasti TV:n äärellä, kun oli kolmas Ilves-Tappara ottelu. 

  Kyllä vain oli tosi kiihkeä ottelu ja jännittää sai loppuun asti. Ei meinannut pysyä sohvalla. 

   Kolmannessa erässä piti ottaa jo kaikki taikakonstit käyttöön. Ei vaan tapparakirves enää jaksanut heilua. Ilveksen terävät kynnet pitivät loppuun asti otteensa.

  Riemukas tunnelma oli niin Tampereella kuin meilläkin. 

  Toivottavasti tänä iltana laitetaan viime vuoden mestari kesälomalle. Eiköhän siellä katsomossa ole rantapallot odottamassa.

Ilmat lämpiää,

joten navetassakin tarkenee jatkaa remonttia ilman lämmitystä. Eilen jatkettiin parsilaitteiden piikkausta. Kyllä tapahtui vauhdilla, kun hommattiin oikea piikkauskone.

   Kovin valupätkä otettiin urakaksi. Yllättävän nopsaan purku onnistui, kun hieman autettiin lekalla. Suurimmat murikat kuskattiin ulos ojan täytöksi. Muruset menevät lantakourun täytöksi.

  Tänään pistettiin hulinaksi ja loppupätkä saatiin hyvin piikattua. Monesti on tullut mieleen näissä purkuhommissa, onko ollut pakko rakennusaikana kaikki tehdä varmennuksen päälle vielä varmistaa lisää kaiken varalta. Muutamassa kohdin piti käytellä rälläkkääkin. Kait rakennettiin ikuseksi monumentiksi kuin inkojen pyramidit.

  

  

  Nyt vain odotellaan plasmaleikkuria töihin. Ei oikein uskalla rälläkkää käyttää kipinöiden takia. Pölyä joka paikassa ja kuivia pilkkeitä monta kuutiota.

  Saunassa pestiin päivän pölyt pois, että voi puhtoisena keskittyä Ilveksen ottekuun.

Huoltovarmuus

   On alkanut näyttää viestit niin maailmalta kuin kotimaastakin aika huonoilta.  

  USAssa on kananmunat loppumassa. Trumpin tuontitullit vielä tilannetta mutkistavat. Salakuljetus lisäntyy huimaa vauhtia, taitaa siellä tulla kieltolain aikainen ajanjakso. 

  Meilläkin Suomessa on jauheliha tiukoilla. Kaupoissa on hyllyillä paljon tyhjää tilaa. Ajetaan maatalous vaan alas muutaman puolueen toimesta ja aletaan syödä tofua ynnämuuta 'pa-aa' ja juodaan kaurajuomaa. Hulluksi menee.

  Lähikalan saantikin loppuu pian. Paltamon Kalatalo meni konkkaan ja Koutaniemen kala-asema sulkee ovensa. Syödään norjan lohta ja kiusatuksi kasvatettuja kirjolohia.

  Aivan ihmeellistä on minusta tämä YLEn ohjelmisto. Ei ole pitkään aikaan tullut mitään myönteistä maataloudesta. Jopa Marttaliitto meinaa lopettaa lihan tarjonnan. 

  Meinaan kyllä silloin tällöin syödä kiusattua kirjolohta. Syötäväksi kasvatettua hiehon lihaa on onneksi vielä pakkasessa monessa muodossa ja sehän maistuu. Lähikalaakin on hätävara pakastimessa. Rospuuttoajanjakson varalle pitäisi joitain fileitä sinne vielä saada.

  Kalaa on tullut mukavasti verkoista,

saalis on pääasiassa haukea, muutama matikka ja lahna. Tuoretta kalaa syödään meillä melko paljon ja maukasta on. 

  Varmuuden vuoksi aloitin tänään jo tulevan kesän satokauden. Ensin itupotut pönttöihin kasvamaan navettan lämpimään huoneeseen.

  Pari pönttöä lisää kunhan haetaan lisää multaa kirkolta. Ikkunalle itämään tilliä mausteeksi kalalle, salaattia väriksi hiehon makkaran kanssa Minnan leipomien sämpylöiden väliin. Lisäksi aloitin tomaatin taimien esikasvatuksen.

  Vielä pitää miettiä, mitä siellä vielä kokeillaan. Toivottavasti kokeilu onnistuu näin aikaisessa vaiheessa. Kesällä ainakin porkkanaa, hernettä ja ehkä chiliä.

  Iltapäivällä vielä makoisat löylyt pihasaunassa. Ihanaa kun ei tarvi enää lähteä mihinkään. 

   Loppupäivä meneekin kivasti Minnan siivoamassa boxissa blogin kimpussa ja sivusilmällä katsoessa Tallinnan sprintteja. 

  Tämän hetken maailman tilanteen ollessa tämä, varautuminen on aloitettu. 

   

   

Talvi

on ollut ainakin minulle mieluinen tähän asti. Ei kovia pakkasia ja luntakin on tullut vähänlaisesti.

  Tuli tuossa ikkunasta katsellessa mieleen vanha sanonta:   Maaliskuussa maksetaan tammikuun tasaiset päivät. Kyllä joka vuosi talvi on tapansa näyttänyt, eikä tämäkään tee poikkeusta. Meillä on joka vuosi ollut lunta metrin verran, saap nähä paljonko vielä tulee ennen kesää. 

  Lunta tulee nyt taivaan täydeltä 

ja vielä kovan tuulen kanssa. Pihalla lumi lentää vaakasuoraan kuin pesisjokerin lyömä laakapallo. Uunin pankolta on mukava katsella suomalaisten 'menestystä' suksien päällä aseen kanssa tai ilman.

  On kuiteskin vielä tänään Liigan viimeinen runkosarjan kierros. Jospa tuo Ilveksen ottelu antaisi hyvän mielen. 

  Saisi ilma sen verran rauhoittua, että jossain rakosessa kävi verkot katsomassa. 
 

Kalenteri

on tämän alkuvuoden ollut jokseenkin täynnä. Asioiden selvittelyä kokouksiin. Joskus on mennyt päivä puhelimessa etsiessä oikeaa asiantuntijaa. Sitkeällä haulla aina löytyy henkilö, joka tuntee asian ja osaa antaa oikeat neuvot. 

  Onpa joku viikko ollut niin täynnä, ettei meinaa ehtiä verkoille. On sieltä aina rakonen löytynyt ja tuoretta kalaa pannulle pantu.

  Vielä noita kokouksia taitaa puolikymmentä olla edessä. Siihen kaikki muu pakollinen ajelu. Viimeisen puolen vuoden aikana olen istunut autossa enemmän kuin edellisinä vuodessa ajettu kilometrien  kokonaismäärä.

  Ei ole paljon huvittanut edes lähteä kyläilemään. Kotona vain istuskelee telkun ääressä tai vetäisee torkut sohvalla muka kuunnellen selostusta. Herätessä pitää kysellä, mitä tapahtui, mikäli Minna on pysytellyt valveilla.

  Navetassakaan en ole muuta tehnyt kuin hakenut pilkkeitä.

  Ensi kuussa pitäisi helpottaa. Ilmatkin toivottavasti lämpiää niin voisi jatkaa navetassa kylmän puolen remonttia. Täytyyhän sitä ruveta hiljalleen valmistelemaan venettä ja vehkeitä tulevaa kesääkin varten.     

Kalakaveri

 vaihtui eiliselle verkkoreissulle. Jyrki ei tällä kertaa päässyt kaveriksi. 

  

  Ilma oli lupsakka, aurinko paistoi ja tuulta ei juuri ollenkaan. On Minna aikaisemminkin ollut järvellä tänä talvena. Nopsaan verkot tule selättyä eikä ihan turhaan. 

  Ei suuren suuri mutta sopiva kala meille. On ollut kyllä hyvä talvi ilmojen suhteen. Tammikuun jälkeen ei ole juuri tuuraa tarvinnut. Tyroksin alla avannot ovat pysyneet sulana.

Pientä puuhastelua

  Maanantaina käytiin jälleen verkkoja selkäämässä. Verkkoja ei onneksi tarvinnut vaihtaa. Minullakin jäi vaatetus heppoiseksi, kun menin etukäteen traktorilla paikkoja aukomaan. Onneksi Minnakin tuli mökille, joten oli mukava mennä lämpimään kahville. 

  Olihan niihin pari haukea sotkeutunut, lisäksi löytyi pari pientä läpyskää. Lähiruokaa saadaan jälleen pannulle. 

  Kisojen lomassa olen aina pistäytynyt navetalla. Eilen sain vihdoin sinne tehtyä pienehkön työpöydän, ja niihin iskettyä ruuvipenkin ja smirgelin. Minna toki aina kun joutaa on hommissa auttamassa. 

  Ei ole nuo talvetkaan veljeksiä keskenään. Aamupäivällä piti putsailla lumet pihasta. Päivällä muuttui rännäksi ja nyt tulee vettä. Näköjään lumityöt täytyy tehdä ennen ylösnousua. Yöllä on sen verran pakkasta, ettei tarvi tapella märän lumen kanssa.  

Pirulainen

on liikkeellä. 

  Eilen käytiin katsomassa ja vaihtamassa verkot Jyrkin ja Ilarin kanssa. Eipä ollut Ahti anteliaalla tuulella, vain pieni lahnan läpyskä oli verkkoon sotkeutunut. Verkot olivat olleet aika pitkään, joten hieman olivat limoittuneet. Liekö sitten syy ollut siinä vai säätilassa? 

  Olen kyllä pannut merkille, että ainakin Osmangassa kalan liike pienenee, kun keskellä talvea tulee tämmöisiä suhkukelejä.

  Jäälle laskeutuessani huomasin jäljet. Mietintämyssy päähän ja kävin läpi lähimökkien koirat. Eipä ollut jälkeen sopivaa, joten päätelmä oli selvä. Susi pirulainenhan siinä oli kierrellyt meidän mökillä ja penkonut laittamiani minkin syöttejä. Heti jälkien mittaamiseen ja ilmoitus Tassuun.  

  Eipä se niistä ollut paljon hyötynyt. Oli se vielä kierrellyt jäällä, mutta ei ollut uskaltanut kokuuavannolle, vaikka oli sieltä varmaan vetänyt kirsuun veren hajua. Kalat pistetään heti, joten aina jäälle tulee veriläikkiä. 

  Siinä meni viimeiset halut kokeilla koiralla tänään ajohommia. Ei tiedä, mihin susi on yön aikana mennyt  vai onko jäänyt johonkin lähistölle odottamaan saalista.

  Onneksi liikkellä oli vain yksi jäljistä päätellen nuori yksilö. Ilmeisesti oli laumasta annettu lähtöpassit, kun varmaan uudet pennut tulevat piakkoin. 

  Kohta saa varmaan panna ilmoituksen Keltaiseen Pörssiin ilmoituksen myytävistä aseista ja metsästyskortista petojen takia.   

Pitkä ja märkä

  päivä tuli tänään. Aamusta lähdettiin Aadan kanssa etsimään jänistä. Mukana oli myöskin Jyrki.

  Ensin kokeiltiin rannasta. Jälkiäkin oli, mutta yöllinen lumisade ja kova tuuli olivat häivyttäneet hajut taivaan tuuliin. Hyvin Aada haki, mutta ei oikein kunnolla tarttunut mihinkään.

  Sitten varmaan Aada muisti, missä ne ajettavat asustelevat. Aika lailla suoraan paineli pellon taakse. Suoraan hakemaan vanhalta muistilta. Vain vartti hakua ja ajo alkoi. Taisi jäniksellekin olla huonohko keli, kun ei lähtenyt pitemmälle, samoja jälkiä ramppasi liki kaksi ja puoli tuntia. 

  Oli Aadalta aivan upea suoritus. Vauhti ei päätä huimannut, mutta hiljaa hyvä tuli.

  Karvan verran taisi erä jäädä uupumaan täydestä. 

  Vettä satoi ja tuulikin tuiversi kylmästi passiin. Lopulta Aada malttoi lopettaa. Välillä yritin jo saada pois, mutta eipähän malttanut lopettaa. Kotona näytti niin virkeältä kuin oltaisiin vasta lähdössä metsään.

  Jyrkin kanssa lämmiteltiin tovi ja purastiin hieman murua rinnan alle. Vielä lähdettiin käymään verkoilla, kun huominen päivä oli tarkoitus pyhittää levolle. Ahti ei ollut anteliaalla päällä, joten Minna kaivoi fileen pakastimesta huomiseksi. 

  Mielenkiintoinen päivä ja loppujen lopuksi mukava. Hienoa oli kuunnella Aadan sujuvaa ajoa. 

  P.S. Tulihan samalla bongattua ilveksen jäljet, joita en ole aikaisemmin ilmoittanut. 
  

Motissa

tässä kohta ollaan. Ilvekset näyttävät piirittävän hiljalleen meidät. 

  Olen toiminut petoeläinyhdysmiehenä muutamia vuosia. Kaikkia jälkiä ei toki tule minun tietoon. Seurassakin on kolme jäsentä, jotka varmasti ilmoittavat uudet jäljet. Osa jäsenistä mainitsee joskus jäljistä, mutta sanovat, ettei tullut ilmoitettua. 

  Tässä minun tämän alkuvuoden tarkastamat ja mittaamat jäljet.

   Näistä havainnoista suur kiitos Minnalle, joka suksiessa on jäljet havainnut. 

  Kaikki havainnot ovat tärkeitä, vaikka joskus tuntuu, onko näillä mitään vaikutusta kaatolupien myöntämiseen. LUKEn kanta-arviot tuntuvat usein olevan hatusta tempaistuja, vaikka jokainen luonnossa liikkuja toteaa selvästi petokantojen kovan nousun.

  Pahinta on petojen liikkuminen pihoissa. Meilläkään ei ole uskallettu laittaa kissaa, vaikka tarvetta olisi hiirien takia. Kissaa ei kuitenkaan uskaltaisi pitää ulkona. Sisälle vangittu eläin saisi varmaan pian kaiken maailman hörhöt salakuvaamaan kissa raukkaa ikkunan läpi.

  Minä toimin pääasiassa oman seuran aluella, eikä kuntokaan anna oikein tehdä pitkiä reissuja. 

  P.S. Oli vielä kierrellyt noin sadan metrin päässä pihasta.

Ilvesten valtakunta

  Tältä ainakin alkaa tuntua tällä hetkellä. Meidän ympärillä pyörii kolmensadan metrin säteellä kaksi ilvestä, iso ja pienempi. Oiskohan pariskunta, kun naaras (pienempi) kuseksii ilmeisesti hajuja jäljilleen. 

  Pari kertaa jäljet olleet pihassakin. Onneksi eivät ole yrittäneet koiratarhaan, lähimmät jäljet olleet parinkymmenen metrin päässä. 

  Tänään kävin mittaamassa kolmet jäljet, onneksi olivat hieman kauempana. 

  Ilveskanta lisääntyy vauhdilla ja kaatolupiakin on tullut Paltamoon yksi tai useimmiten ei yhtään.

  Samoin ahmakanta on lisääntynyt älyttömästi. Parhaana viikkona olen mittaillut puolet kymmenet jäljet. Yhden näköhavainnon saimme Minnan kanssa keskellä päivää tiellä. 

  Parhaan jutun kuulin äsken. Alueella Luken arvio susimäärästä kymmenen (10?) ja jätösten kerääjät olivat toimittaneet p-kaa kahdeksan kappaletta samalta alueelta. DNA-testeissä kaikki näytteet olivat eri yksiloiltä.

  Onkohan Luken arvio pielessä? Tuntuu uskomattomalta, että näytteen kerääjät ovat onnistuneet kattamaan näppä koko susipopulaation.

  Panee ajattelemaan!

Tima

   Eilen oli kaikki kohdillaan. Ilma oli hyvä, joten lähdimme ulkoilemaan Timan kanssa.

  Timalle en ole vielä päässyt sihtailemaan jänistä. Aadalle ja Bitille on yksi ammuttu.

  Lunta alkaa olla jo beaglelle haitalle asti, eikä se kanna koiraa. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta saisipahan Tima  ainakin liikettä mielipuuhassaan.

  Tima täyttää ystävänpäivänä jo kymmenen vuotta, mutta on virkeä ja hyvässä kunnossa. 

  Minna lähti suksilla Timan seuraksi ja minä jäin passiin. Tuuria tarvitaan tähän aikaan vuodesta, että edes pääsee näkemään jäniksen. 

  Jäniksen jälkiä oli mukavasti ja Tima etsi innokkaasti. Aika kului hitaasti odotellessa.

  Vajaan tunnin kuluttua Tima ilmoitti jäniksen löytyneen. Syke nousi ja olisin ristinyt sormet, jos olisin ehtinyt.

   Sitten oli kaikki tuurit kohdallaan. Jänis tuli suoraan minun eteen ja vieläpä onnistuin kaatamaan sen. Päätin jo aamulla, että ammun heti, kun tilaisuus tulee.

  Tima ei ole ollut mitenkään kiinnostunut jäniksestä, käy vain nuuhkaisemassa ja odottelee sitten herkkuja. Mutta nyt oli aivan toinen meininki. Nuuhkaisi ja varmisti pienellä lenkillä, oliko tämä varmasti oikea ajettava.

  Sitten minä olin hepakassa, kun Tima iski kiinni jänikseen ja halusi sen itselleen. Sain lopulta Timan hihnaan ja jäniksen turvaan. 

  Herkkuja en uskaltanut tarjota kädestä kuten normaalisti, olisi saattanut mennä sormet samaan hyssyyn. 

  Syntyihän meillä lopulta sopu, mutta ei koskaan aikaisemmin Tima ole ollut noin innostunut saaliista.

  Nyt on tavoite saavutettu, kaikille kolmelle on ammuttu jänis.

Kevättä kohti

mennään aikamoista vauhtia. 

  Meilläkin kaamos on ohi ja aurinko paistaa jo huoneisiinkin. On ollut tähän asti harvinaisen mukavaa talvea. Vain pari päivää putkeen pakkasta ja sitten pitempi lauhempi jakso. Luntakaan ei ole vielä ollut juurikaan haitalle asti. Tulee sitä lunta vielä tälle talvelle. Toivottavasti ei yhtä paljon kuin vuonna -71. Olin silloin Ruotsissa ja tänne oli pitänyt aukaista tie catepillarilla, katselin touhua telkkarista.

  Lauantaina käytiin jälleen verkoilla, eikä tälläkään kertaa aivan turhaan. Kummallekin löytyi mukava hauki. Aika hyvin oli nyt liikkunut, muutaman kerran on ollut vain file kummallekin. Onkohan ensimmäinen talvi pitkään aikaan, ettei tartte välillä uittaa naruja verkkojen tilalle.  

    

Eikun syömään

  Lupsakkaalla ilmalla pääsimme tänään käymään verkoilla. Asteen verran oli sää nollan yläpuolella, eikä tuultakaan ollut kuin nimeksi. 

  Mukana oli tietenkin haukikoira Malva.

  Hyvin Malva haukkuikin kaloja verkkoon. Tällä kertaa verkoista löytyi hauki kummallekin. Ei mitenkään isoja, mutta hyviä syöntikaloja. Olihan pyytimissä ne pakolliset kinttaan kokoiset läpyskät. 

  Sääennustekaan ei näytä kovia pakkasia, joten avannot pysyvät hyvin auki tyroksin alla. Emme vielä suunnittele katkoa pyyntiin.  

Luonto lähellä

  Elämme keskellä luontoa kaukana kavalasta maailmasta. Ei autojen pörinää, ei liikaa liikennettä (paitsi kesällä viikonloppuisin). 

  Hyvin usein saamme tarkkailla lintuja ja jäniksiä sisältä ikkunan läpi. Monesti aamulla näkee muidenkin eläinten jälkiä pihassa. Tulee näin äkkipäätä mieleen kärppä. orava, minkki ja ilves, onneksi ei ole susi vielä eksynyt pihaan (koputin puuta).

  Tänään näkyi jäniksen jäljet ikkunan alla, oli varmaan käynyt paljaalla seinän vierustalla etsimässä ruohoa.

   

  Siinähän se jänis sulatteli ruokaa keskellä päivää kuusiaidan alla. 

  Pihallakin oli joku käynyt napostelemassa sinne levitettyjä heiniä.

  Minnalla on ruokintapaikka linnuille. Tarjolla on talipalloja ja auringonkukan siemeniä. Menekki on melkoista. 

  P.S. Koko iltapäivän pupu vahti meitä kuusien alta. Ilmeisesti odotti meidän menevän nukkumaan ja valojen sammuvan. 

Vielä tavaraa tarjolla

                   Hätäteurastukseen pulttipyssi, panoksia mukaan  

  Kaasukäyttöinen nupoutusrauta

  Korvamerkkipihdit uusille ja vanhoille ja sierainpihdit eläinten käsittelyyn

   Milkbaari ja tuttisankkoja

  Pellonpajan lannanpoistokoneen neljän tonnin sylinterit kaksi kpl

  Pellonpajan lannanpoistokoneen koneikko

Muistelua

  Menossa on tosi inha kuukausi. Kajaanissaa on joutunut käymään jo kolmesti ja ainakin pari kertaa on vielä edessä. Ottaa kupoliin tuo ajelu ja varsinkin kun erehtyy noihin marketteihin. 

  Läheppä hakemaan jotain tavaraa, pitäis olla sähköpotkulauta ja kartta ennenkuin ehkä löydät etsimäsi. 

  Hermoja lepuuttaneeksi selailin läppäriä ja sattui kohdalle jo unohtunut logomme.

   En muista vuotta, milloin tämä tehtiin. Itse suunnittelimme ja sen toteutti kaima Pekka. Paljon on logon alla tullut kokeiltua.

  Minulla oli taksi lehmien lisäksi. Yhdessä vaiheessa pitkään oli suoramyyntiä ja aamiaismajoitusta. Minnan leipomukset tekivät kauppansa etenkin juustoleivät, joita tilattiin Helsinkiin asti.

  Lisäksi tehtiin kotivoita, jota kauimmaksi meni merten taa irlantilaisten mukana.

  Vuosien kuluessa navettaa laajennettiin ja kasvatettiin peltopinta-alaa. Sitten oli pakko lopettaa sivubisnekset samoin taksi, aika ei enää yksinkertaisesti riittänyt.

  Sitten työ ja ikä alkoi painaa, joten päätimme luopua lehmistä. Viimeinen maito lähti 3.7.2018.

  Alkoi navetan muokkaus hiehojen kasvatukseen. Olihan siinäkin melkoinen homma. Syötiin kyllä pitkä tovi kunnon lihaa. Lihaa oli myynnissä pitkään myös Paltamon K-kaupassa.

  Viimmeiset hiehot lähtivät huhtikuussa viime vuonna.

  Sitten vielä yksi remontti navetassa, josta on ollutkin jo kuvia ja juttuja blogissa. Tämä remontti on vielä kesken, mutta nyt ei enää ole kiirettä.

  Viime kesä oli ensimmäinen vapaa aika, joka kyllä vietettiin tosi eläkeläisten malliin. 

  Toivottavasti saamme pitkään nauttia terveenä joutenolosta.

Kaupungissa

   Eilen oli taasen verkkopäivä. Alkaa tuo kalanliike hiljentyä. Sen verran tuli, että jakamalla kumpikin sai aterian.

  Tänään piti lähteä käymään Kajaanissa. Onneksi ei tarvinnut koko päivää siellä värkkäillä. Nämä kaupunkipäivät ovat minulle kunnon tervan juontia. 

  Pääkäynnin lisäksi etsin uusia verkkoja jään alle, mutta heikko tarjonta on kaupoissa. Yhden verkon (viimeinen hyllyssä) löysin. Olihan siellä hyllytolkulla halpoja verkkoja, mutta niiden kanssa menee hermot jäällä.

  Uuuden kun yrittää pistää pyytämään, ala-aina on solmussa. Toista kertaa niitä et saa uitettua veteen.

  Täytyy nyt alkaa etsiminen netistä. Luulisi niitä olevan tarjoilla joissakin kaupoissa. Viimeinen mahdollisuus on tietenkin valmistaja.

Hylly kerrallaan

   Päivisin käyn aina muutaman tunnin järjestelemassa tavaroita järjestykseen uudessa verstaassa. Pari päivää meni lajitellessa erilaisia pikkutavaroita. Minna käy välillä auttamassa, kun hommaan tarvitaan lisää käsiä.

  Rasioista meinasi jo tulla puutetta, mutta onneksi Minnan varastoista löytyi jos minkä kokoista törppöä.

  Yhdelle hyllylle laitoin kaikki ruuvit lajiteltuna, joskin niitä putkahtelee edelleen lisää eri paikoista.

  Toinen hylly sai kannettavakseen pultit, mutterit, rikat, täkkipultit, betoninaulat ym. pääosin koon mukaan purkeissa.

  

    Vielä on monta hyllyä tyhjänä. Työkalujen paikkoja pitää mietiskellä. 

  Uskomattoman paljon tavaraa on kertynyt neljänkymmenen vuoden aikana. Kaikkia niitä on jossain vaiheessa tarvittu.

  Nyt oisi haaveena saada kaikki järjestykseen ja ennenkaikkea yhteen paikkaan näkösälle.

Järvellä jälleen

   Eilinen päivä ei ollut parraasta päästä. Lunta oli kertynyt aikalailla pihalle ja tie mökillekin oli tarkoitus aukaista. Pakkasta oli rapiat kaksviis ja tuulikin sopi just Jontikkaan. Startti pani vain laiskasti vou, vou ja vähän päästä ei mitään. Boosteriakaan en saanut pelittämään.

  Ei siinä auttanut muu kuin pistää laturi akkuun ja odotella tätä aamua. Aamulla hörähti niin komeasti pyörimään. Pihan linkous ensin ja sitten ajelin mökille aukomaan tietä. 

  Jyrki tuli sitten autolla tavaroiden kanssa perässä.

  Pakkanen oli lauhtunut, eikä tuulta ollut nimeksikään. Ei tarvinnut edes suojapressuja viritellä avannolle.

  Tällä kertaa verkoissa oli mukavat hauet molemmille. 

Uusi vuosi

   Ensimmäinen uuden vuoden aattoilta ilman eläimiä navetassa. Oli hienoa käydä jo iltapäivällä saunassa pesemässä vuoden pölyt pois. 

  Me emme satsaa raketteihin. Ulkona palaa pari roihua joskus jätkänkynttilät. 

  Vuosikausia illalla olemme syöneet vakiaterian. Siihen kuuluu italian salaatti, keitetyt nakit ja lasiin kuohuvaa (tosin vain limunaatia).

  En kyllä nähnyt kylällä yhtään raketin räiskettä. Hiljenee meidänkin pieni kylämme. 

  Jos on hiljaista maalla, hiljaista on ollut jään allakin. Pariin kertaan verkoissa on ollut vain pieni lahna ja viimeksi yksi matikka. Näistä puoliin hiljenee kalan liike. Monena vuonna olemme pistäneet narut verkkojen tilalle. Pyyntiä on jatkettu normaalisti maaliskuulla. 

  Lunta meillä on vain näön vuoksi, mutta onneksi ei ole ollut kovia pakkasiakaan.  

Suunnittelua

  Kylläpä tämä työkalujen ja tarvikkeiden järjestely vaatii mietiskelyä ja sunnitelma muuttuu jatkuvalla syötöllä.

  Reikälevyt ovat nyt paikoillaan ja osa tarvikkeista koukuissa. Työkalujakin osa on seinällä.

   Yksi vanha kaappikin sai armon tulla ripustetuksi seinälle. Tosin Minnan annettua sille uuden ilmeen maalilla.

  Osa hyllyistä on paikoillaan, osa odottaa asennusta, kunhan tehdään inventaario kaikissa kopperoissa, minkälaisia hyllyjä tarvitaan. 

  Uskomattoman paljon on joutunut vuosien mittaan hankkimaan työkaluja. Kajaanista jos joutuu apua soitteleen, melkoisen kova on lasku tiedossa. 

Jouluhauet

   Viime pyhän kahtapuolen kävimme Jyrkin kanssa verkoilla, saisimmeko perinteiset jouluhauet jään alta.

  Perjantaina oli minun vuoro saada hauki jouluksi. Aattoaamuna kokeilimme, vieläkö hauki liikkunut, että saisi Jyrkikin lähikalaa joulupöytään.

  Olihan sinne pari kipaletta sotkeutunut, joten molemme saimme tarvittavan. 

  Keskitalvella kalan tulo hiljenee merkittävästi, joten pitänee muutama file pakastaa pahimpaan tuskaan, jos niitä vielä tulee.

Joulua jäniksille

   Muutamia viikkoja sitten kävin Minnan kanssa viemässä jäniksille kolme nuolukiveä. Kyllähän niitä käyvät hirvetkin jyrsimässä. Heti oli nuolukiven lähelle ilmaantuneet hirven jäljet, ei vielä ollut käynyt kivellä asti.

  Tänään puhdistin ensin pihalta lumet pois. Aika paljon säpäkämmin käy puhdistus, kun ei enää tarvitse ajatella isojen autojen kulkua. Lumen tuloa ei tarvi enää niin tarkkaan seurata ainakaan maitoauton suhteen.

  Minna kuivatteli kesällä pihanurmet talvea varten jäniksille. Tänään sitten joka joulun tradition mukaan kävin viemässä heiniä eri paikkoihin.

  Kyllä ne on aina kelvanneet hyvin. Muutaman päivän päästä on melkoinen polku heinille.

  Pian oppivat jyrsimään kiven keppiä, kun suola valuu.

   Vietetään rattoisa joulu nauttien vaimojen valmistamia herkkuja.

  Rauhallista joulua kaikille ystäville, tutuille ja blogini lukijoille!

  

  
 

Tuulessa ja tuiskussa

käytiin eilen verkoilla. Liki viikon lionneet verkot oli pakko käydä tarkastamassa, vaikka sää ei ollut parhaasta päästä. 

  Ennusteet eivät lupailleet ainakaan parempaa, joten hyökkäsimme ärjänteeseen. Pakkasta oli yllin kyllin ja lumi lenti vaakasuoraan. Tuuli oli sen verran tuima, että ei puhettakaan seisomisesta päin tuulta.

  Meillä ei ollut vielä tolppia pystyssä, että olisimme saaneet viritettyä pressuja tuulensuojaksi avannolle. 

  Ensimmäisessä jatassa oli hauki ja pieni lahna. Uusien verkkojen lasku tökkäsi heti tuulenpuuskaan. Pyöräytti verkon sellaiseen solmuun, että oli pakko tuoda lämpimään setvittäväksi.

  Toisesta jatasta otettiin vain pari kalaa irti ja vetäistiin entiset verkot pyytämään. Pistettiin kuitenkin tolpat jäätymään kiinni, joten seuraavalla kerralla saadaan ainakin tuulensuoja. Ei pakkanen niinkään haittaa, mutta tuuli tekee hommasta viheliäistä.

  Tämä reissu jää sinne muistojen joukkoon ei kovin hauskana, vaikka saimmekin molemmat tuoretta lähikalaa.

  Onneksi kalastuskin on meille vapaaehtoinen harrastus.    

Talvi

tuli aika säpäkästi. Lunta ei ole meillä nimeksikään, ruoho pilkottaa kuuran alta. 

  Useina vuosina maa ollut sula lumen alla. Ainakin hakkuille tulee kunnon pohjat.

  Tänään ei paljon tee mieli ulkoilla. Koiratkin känkkäävät kolmella jalalla, vuoron perään pitävät jonkun jalan ylhäällä.

  Pakkasta aamusta lähtien 

 on ollut kunnolla.

  Nämä ensimmäiset kylmät tuntuvat pahemmilta kuin oikeastaan ovatkaan.

  Pakkohan näihin on tottua. Mieluummin linkoilen lumia, kuin olen ulkosalla turkishaalareissa. 

Riistanhoitoa ja kalastusta

  Aamusta aloitettiin Jyrkin kanssa päivän harrastukset järvellä. Verkot ehtivät liota vain pari vuorokautta, mutta minä en huomenna olisi päässyt.

  Saaliin jaksoi hyvin kantaa rantaan, pari pientä lättykalaa, jotka menivät minkille/supille syötiksi. Toista kiloisen lahnan otti naapuri mielellään uunikalaksi.

  Toivotaan parempaa saalista ensi kerralla.

  Kotona pari kuppia kuumaa kahvia ja sitten lähdimme Minnan kanssa riistanhoitohommiin. Yksi nuolukivi ja heiniä vanhaan paikkaan. Entinen kivi veteli jo viimeistään. Jänikset eivät kuluta niin nopeasti kiveä kuin hirvet, mutta kyllä kantokin oli kuorittu puhtaaksi. Meinattiin vielä kaataa siihen tuore haapa. Entinen oli kuorittu oksia myöten paljaaksi.

  Vielä perustettiin uusi kolmas paikka jäniksille. Sinnekin vietiin nuolukivi koivun tynkään ja heiniä ympärille runsaasti. Toivottavasti löytävät paikan ja makupalat. 

  Yksi paikka ei tunnu oikein kelpaavan. Ilmeisesti pellolla on parempaa ruokaa tarjolla, joten kivi täytynee siirtää ensi kesänä perustettavalle uudelle riistapellolle. 

  Pitää käydä tarkastamassa paikat jonkun ajan päästä. 

Verkot vetehen

   Sen verran flunssa on helpottanut, että tänään uskalsin lähteä Jyrkin kanssa uittamaan verkkoja jään alle.

  Eilen tosin piti etsiä putinin ohjusta

 

muutama tunti. Eihän sitä muista, mihin se vuosi sitten pistettiin talteen. 

  Jäätäkin oli 5-15 sm, keskemmällä oli turvalliset viisi senttiä. Jään alapinta oli sileä ja lunta vain paikoin. 

  Ei meillä kauan nokka tuhissut, kun verkot saatiin pyyntiin. 

  Nyt vain odotellaan, onko Ahti anteliaalla päällä. 

  

Tippa silmässä

   Syyskuulta lähtien oli suunniteltu käydä katsomassa Kuopiossa Kalpa-Ilves ottelu viides joulukuuta.

  Mervi hommasi meille liput, mutta, mutta....

  Minulla tietenkin alkoi lentsu tiistai-iltana. Siihen jäi minun reissuni. Onneksi Minna pysyi terveenä ja lähti junaan. Siellä olikin melkoinen sukukokous katsomassa ottelua.

  Olisi ollut kiva tavata kaikki tutut ja päästä porisemaan naamakkain. 

  Minun oli tyytyminen töllöttää ottelu yksin kotona. Minna pääsi kuitenkin nauttimaan paikan päälle.

  Oli kyllä huikea peli. Ei siitä nauti sillä lailla, kun töllöstä katsoo yksin. 

  Tämmöistä elämä on, ei flunssaakaan voi itse siirtää. Se tulee silloin kun tulee.

Aada

  Ilma ja keli oli niin otollinen tänään, että lähdimme Aadan kanssa etsimään ajettavaa. Eihän me kovin aikaisin selvitty maastoon.

  Puolilta päivää vasta laskettiin Aada irti. Jälkiä ei näkynyt, joten kaikki oli koirasta kiinni. 

  Pari paikkaa Aada tsekkasi, mutta ei oikein tarttunut mihinkään. Kolmannessa paikassa tärppäsi. Kaikkiaan hakua tuli tunti, mutta jäljen löydyttyä, vain parikymmenen minuutin päästä jäbälle tuli kiire.

  Piiri pieni pyöri pienellä aluella, joten oletin, ettei onneksi taida olla rusakko.

  Toista tuntia Aada pyöritti jänistä. Mukava oli kuunnella. Harvoin pääsee kuulemaan koko ajon samoilta jalan sijoilta.

  Jänis oli käynyt pellolla, mutta en sitä huomannut. Ajattelin, että tulee varmaan samoille jäljille, joten siirryin pelipaikalle.

  Huomasin jäniksen pellon kulmassa. Oli mukava seurata tuloa. Töpytteli aina vähän matkaa ja pysähtyi sitten istumaan ja kuuntelemaan, tuleeko Aada miten lähellä. Ei ollut kiirettä. 

  Kolmannen kerran kun istui, oli jo hollilla.

  Oli Aadan ensimmäinen tälle syksylle ja minulle toinen. Hyvin on mennyt pari päivää, mutta menköön.

  Jospa tässä vielä riittäisi hyviä kelejä.

  Nyt voi ampua muutaman, kun ei ole enää koemaastona. 

Muisto

  Rakenteita purkaessa alta paljastuu aina joitain mielenkiintoisia muistoja. 

  Ruokintapöydän purun jäljiltä löytyi valusta sievät tassun jäljet. Täytyi tosissaan miettiä, mikä koira on silloin ollut pentuna.

   Pitkän pohdinnan ja kelailun jälkeen, tulimme siihen tulokseen, että Niki on ollut silloin pentu.

  Niki oli Minnan koira ja meidän oma kasvatti. Niki oli myöskin meidän viimeinen suomenajokoira.

  Sairauden takia joudumme lopettamaan Nikin parhaassa iässä.

  Tällä hetkellä olemmekin vannoutuneita beaglen ihalijoita.

Bitti

  Keli oli tänä aamuna niin pehmoinen, että lähdimme Bitin kanssa metsään. Lumet olivat sulaneet lähes täysin ja vettä tihuutti taivaalta hiljalleen.

  Meinasin, että saahan ainakin laukata pitkästä aikaa. Tunnin haulla jänis kuitenkin löytyi. Lyhyen ajon jälkeen tuli tenkkapoo, jälki katosi. Lopulta Bitti tuli kyselemään, vieläkö sitä haetaan?  

  Aattelin, että jänis taisi löytää kannon kolon hakkuuaukolta. Lähdin tarkastamaan tilannetta, mutta en kerinnyt aivan hukkapaikalle, kun näin ison jäniksen lähtevän Bitin nokan edestä. Olipa ääntä ilmassa, kun Bitti ajoi näöltä. 

   Suunta oli heti vanhaan tuttuun viidakkoon. Siinä pyörivät puolistuntisen. Minna istui jo nuotiolla ja houkutteli makkaran paistoon. Ei oikein vielä nälättänyt, joten pyysin Minnaa menemään ja yskimään syheröön. Sehän auttoi ja jänis hilipasi nuotion läheltä kosteikolle. 

  Minnan video. Minä istuskelin vielä lähellä makuupaikkaa, kun huomasin jäniksen tulevan hiljaa lähelle. Istuskeli ja kuunteli, että missä se Bitti oikein luuhaa. 

  Olipa nykäissyt kunnon välin. Bitti oli vielä liki puolen kilometrin päässä. Ei siinä kuitenkaan kauan mennyt, kun tuli kaadolle.

  Bitti on siitä mukava, ettei retuuta saalista. Vahtii kyllä tarkasti, milloin saa herkkupalat. Oli sen verran innoissaan ensimmäisestä kaadosta, että meillä tuli pieni kärhämä suolista, en anna niitä koskaan koirille. 

  Olipahan mukava paikka, vaikka makkarat jäi paistamatta ja kahvit juomatta.