Huomenna tulee apulannat ensi kesäksi, joten lähdimme aamupäivällä valmistelemaan paikkaa. Eilen illalla ammuin rusakkoa hämärissä (puoli pimeässä), mutta en sitä löytänyt. Pimeässä en halunnut pistää koiraa perään. Aada häippäsi pian työmaalta, mutta ilmestyi pian takaisin kantaen
rusakkoa. Joko Aada tappoi sen tai se oli juuri kuollut, koska ei ollut yhtään jäykistynyt ja vertakin valui. Epelin nokka on kyllä kunnossa, kun jäljesti illallisen rusakon. Näytettyään meille, ei halunnut saalistaan luopua.
Hyvin loppui tämä vuosi. Toivottavasti vain paranee 2019!
Aamulla löytyi jäniksen viime yön jäljet pellolta ja pitihän se Aada viedä tutkimaan. Minä kaiken varalta passailemaan ja Minna otti sukset alle. Eipä tarvinnut Minnan juurikaan metsään poiketa, vaan Aada kaivoi yksinään jäbän liikkeelle.
Lunta alkaa olla pikku koiralle tarpeeksi, joten haukkutiheys ei ollut kummoinen. Sitkeästi vaan pari tuntia seuraili ja antoi ääntäkin välillä. Taitaa tulla ajuri, kunhan vielä ensi syksynä löytyisi joku ajettava. Yhtään en ole vielä raskinut ampua, mutta Aadan kohdalla teen poikkeuksen. Hyvää uutta vuotta kaikille ja kiitos, että olette seurailleet meidän tapahtumia boxista!
Tarjolla oli kahvia, purtavaa ja tietenkin nuotiomakkaraa. Porinatuokio oli näyttelijä Jussi Vatasen metsäpalstalla.
Jussi Vatanen ja Jukka Heikkinen Tietenkin piti päästä kuvaan Jussin kanssa.
Kyllä oli lupsakka ja miellyttävä persoona. Aikaa riitti kaikille. Sitten pistivät Jussin hakkuukoneen ohjaimiin. Ensin ammattilainen näytti, miten puu pilkotaan.
Sitten Jussi pääsi (joutui) puikkoihin.
Pari puuta taisi lopulta päätyä pinoon. Meidän oli valitettavasti lähdettävä vähän kesken kaiken sovittuun tapaamiseen. Kiitokset Jussi Vataselle, Pölkylle ja Jukka Heikkiselle!