Lupsakkaalla ilmalla pääsimme tänään käymään verkoilla. Asteen verran oli sää nollan yläpuolella, eikä tuultakaan ollut kuin nimeksi.
Mukana oli tietenkin haukikoira Malva.
Sääennustekaan ei näytä kovia pakkasia, joten avannot pysyvät hyvin auki tyroksin alla. Emme vielä suunnittele katkoa pyyntiin.
Elämme keskellä luontoa kaukana kavalasta maailmasta. Ei autojen pörinää, ei liikaa liikennettä (paitsi kesällä viikonloppuisin).
Hyvin usein saamme tarkkailla lintuja ja jäniksiä sisältä ikkunan läpi. Monesti aamulla näkee muidenkin eläinten jälkiä pihassa. Tulee näin äkkipäätä mieleen kärppä. orava, minkki ja ilves, onneksi ei ole susi vielä eksynyt pihaan (koputin puuta).
Tänään näkyi jäniksen jäljet ikkunan alla, oli varmaan käynyt paljaalla seinän vierustalla etsimässä ruohoa.
Siinähän se jänis sulatteli ruokaa keskellä päivää kuusiaidan alla.
Minnalla on ruokintapaikka linnuille. Tarjolla on talipalloja ja auringonkukan siemeniä. Menekki on melkoista.
P.S. Koko iltapäivän pupu vahti meitä kuusien alta. Ilmeisesti odotti meidän menevän nukkumaan ja valojen sammuvan.
Hätäteurastukseen pulttipyssi, panoksia mukaan
Menossa on tosi inha kuukausi. Kajaanissaa on joutunut käymään jo kolmesti ja ainakin pari kertaa on vielä edessä. Ottaa kupoliin tuo ajelu ja varsinkin kun erehtyy noihin marketteihin.
Läheppä hakemaan jotain tavaraa, pitäis olla sähköpotkulauta ja kartta ennenkuin ehkä löydät etsimäsi.
Hermoja lepuuttaneeksi selailin läppäriä ja sattui kohdalle jo unohtunut logomme.
Minulla oli taksi lehmien lisäksi. Yhdessä vaiheessa pitkään oli suoramyyntiä ja aamiaismajoitusta. Minnan leipomukset tekivät kauppansa etenkin juustoleivät, joita tilattiin Helsinkiin asti.
Lisäksi tehtiin kotivoita, jota kauimmaksi meni merten taa irlantilaisten mukana.
Vuosien kuluessa navettaa laajennettiin ja kasvatettiin peltopinta-alaa. Sitten oli pakko lopettaa sivubisnekset samoin taksi, aika ei enää yksinkertaisesti riittänyt.
Sitten työ ja ikä alkoi painaa, joten päätimme luopua lehmistä. Viimeinen maito lähti 3.7.2018.
Alkoi navetan muokkaus hiehojen kasvatukseen. Olihan siinäkin melkoinen homma. Syötiin kyllä pitkä tovi kunnon lihaa. Lihaa oli myynnissä pitkään myös Paltamon K-kaupassa.
Viimmeiset hiehot lähtivät huhtikuussa viime vuonna.
Sitten vielä yksi remontti navetassa, josta on ollutkin jo kuvia ja juttuja blogissa. Tämä remontti on vielä kesken, mutta nyt ei enää ole kiirettä.
Viime kesä oli ensimmäinen vapaa aika, joka kyllä vietettiin tosi eläkeläisten malliin.
Toivottavasti saamme pitkään nauttia terveenä joutenolosta.
Eilen oli taasen verkkopäivä. Alkaa tuo kalanliike hiljentyä. Sen verran tuli, että jakamalla kumpikin sai aterian.
Tänään piti lähteä käymään Kajaanissa. Onneksi ei tarvinnut koko päivää siellä värkkäillä. Nämä kaupunkipäivät ovat minulle kunnon tervan juontia.
Pääkäynnin lisäksi etsin uusia verkkoja jään alle, mutta heikko tarjonta on kaupoissa. Yhden verkon (viimeinen hyllyssä) löysin. Olihan siellä hyllytolkulla halpoja verkkoja, mutta niiden kanssa menee hermot jäällä.
Uuuden kun yrittää pistää pyytämään, ala-aina on solmussa. Toista kertaa niitä et saa uitettua veteen.
Täytyy nyt alkaa etsiminen netistä. Luulisi niitä olevan tarjoilla joissakin kaupoissa. Viimeinen mahdollisuus on tietenkin valmistaja.
Päivisin käyn aina muutaman tunnin järjestelemassa tavaroita järjestykseen uudessa verstaassa. Pari päivää meni lajitellessa erilaisia pikkutavaroita. Minna käy välillä auttamassa, kun hommaan tarvitaan lisää käsiä.
Rasioista meinasi jo tulla puutetta, mutta onneksi Minnan varastoista löytyi jos minkä kokoista törppöä.
Yhdelle hyllylle laitoin kaikki ruuvit lajiteltuna, joskin niitä putkahtelee edelleen lisää eri paikoista.
Vielä on monta hyllyä tyhjänä. Työkalujen paikkoja pitää mietiskellä.
Uskomattoman paljon tavaraa on kertynyt neljänkymmenen vuoden aikana. Kaikkia niitä on jossain vaiheessa tarvittu.
Nyt oisi haaveena saada kaikki järjestykseen ja ennenkaikkea yhteen paikkaan näkösälle.
Eilinen päivä ei ollut parraasta päästä. Lunta oli kertynyt aikalailla pihalle ja tie mökillekin oli tarkoitus aukaista. Pakkasta oli rapiat kaksviis ja tuulikin sopi just Jontikkaan. Startti pani vain laiskasti vou, vou ja vähän päästä ei mitään. Boosteriakaan en saanut pelittämään.
Ei siinä auttanut muu kuin pistää laturi akkuun ja odotella tätä aamua. Aamulla hörähti niin komeasti pyörimään. Pihan linkous ensin ja sitten ajelin mökille aukomaan tietä.
Jyrki tuli sitten autolla tavaroiden kanssa perässä.
Pakkanen oli lauhtunut, eikä tuulta ollut nimeksikään. Ei tarvinnut edes suojapressuja viritellä avannolle.
Tällä kertaa verkoissa oli mukavat hauet molemmille.
Ensimmäinen uuden vuoden aattoilta ilman eläimiä navetassa. Oli hienoa käydä jo iltapäivällä saunassa pesemässä vuoden pölyt pois.
Me emme satsaa raketteihin. Ulkona palaa pari roihua joskus jätkänkynttilät.
Vuosikausia illalla olemme syöneet vakiaterian. Siihen kuuluu italian salaatti, keitetyt nakit ja lasiin kuohuvaa (tosin vain limunaatia).
En kyllä nähnyt kylällä yhtään raketin räiskettä. Hiljenee meidänkin pieni kylämme.
Jos on hiljaista maalla, hiljaista on ollut jään allakin. Pariin kertaan verkoissa on ollut vain pieni lahna ja viimeksi yksi matikka. Näistä puoliin hiljenee kalan liike. Monena vuonna olemme pistäneet narut verkkojen tilalle. Pyyntiä on jatkettu normaalisti maaliskuulla.
Lunta meillä on vain näön vuoksi, mutta onneksi ei ole ollut kovia pakkasiakaan.
