Pirulainen

on liikkeellä. 

  Eilen käytiin katsomassa ja vaihtamassa verkot Jyrkin ja Ilarin kanssa. Eipä ollut Ahti anteliaalla tuulella, vain pieni lahnan läpyskä oli verkkoon sotkeutunut. Verkot olivat olleet aika pitkään, joten hieman olivat limoittuneet. Liekö sitten syy ollut siinä vai säätilassa? 

  Olen kyllä pannut merkille, että ainakin Osmangassa kalan liike pienenee, kun keskellä talvea tulee tämmöisiä suhkukelejä.

  Jäälle laskeutuessani huomasin jäljet. Mietintämyssy päähän ja kävin läpi lähimökkien koirat. Eipä ollut jälkeen sopivaa, joten päätelmä oli selvä. Susi pirulainenhan siinä oli kierrellyt meidän mökillä ja penkonut laittamiani minkin syöttejä. Heti jälkien mittaamiseen ja ilmoitus Tassuun.  

  Eipä se niistä ollut paljon hyötynyt. Oli se vielä kierrellyt jäällä, mutta ei ollut uskaltanut kokuuavannolle, vaikka oli sieltä varmaan vetänyt kirsuun veren hajua. Kalat pistetään heti, joten aina jäälle tulee veriläikkiä. 

  Siinä meni viimeiset halut kokeilla koiralla tänään ajohommia. Ei tiedä, mihin susi on yön aikana mennyt  vai onko jäänyt johonkin lähistölle odottamaan saalista.

  Onneksi liikkellä oli vain yksi jäljistä päätellen nuori yksilö. Ilmeisesti oli laumasta annettu lähtöpassit, kun varmaan uudet pennut tulevat piakkoin. 

  Kohta saa varmaan panna ilmoituksen Keltaiseen Pörssiin ilmoituksen myytävistä aseista ja metsästyskortista petojen takia.   

Pitkä ja märkä

  päivä tuli tänään. Aamusta lähdettiin Aadan kanssa etsimään jänistä. Mukana oli myöskin Jyrki.

  Ensin kokeiltiin rannasta. Jälkiäkin oli, mutta yöllinen lumisade ja kova tuuli olivat häivyttäneet hajut taivaan tuuliin. Hyvin Aada haki, mutta ei oikein kunnolla tarttunut mihinkään.

  Sitten varmaan Aada muisti, missä ne ajettavat asustelevat. Aika lailla suoraan paineli pellon taakse. Suoraan hakemaan vanhalta muistilta. Vain vartti hakua ja ajo alkoi. Taisi jäniksellekin olla huonohko keli, kun ei lähtenyt pitemmälle, samoja jälkiä ramppasi liki kaksi ja puoli tuntia. 

  Oli Aadalta aivan upea suoritus. Vauhti ei päätä huimannut, mutta hiljaa hyvä tuli.

  Karvan verran taisi erä jäädä uupumaan täydestä. 

  Vettä satoi ja tuulikin tuiversi kylmästi passiin. Lopulta Aada malttoi lopettaa. Välillä yritin jo saada pois, mutta eipähän malttanut lopettaa. Kotona näytti niin virkeältä kuin oltaisiin vasta lähdössä metsään.

  Jyrkin kanssa lämmiteltiin tovi ja purastiin hieman murua rinnan alle. Vielä lähdettiin käymään verkoilla, kun huominen päivä oli tarkoitus pyhittää levolle. Ahti ei ollut anteliaalla päällä, joten Minna kaivoi fileen pakastimesta huomiseksi. 

  Mielenkiintoinen päivä ja loppujen lopuksi mukava. Hienoa oli kuunnella Aadan sujuvaa ajoa. 

  P.S. Tulihan samalla bongattua ilveksen jäljet, joita en ole aikaisemmin ilmoittanut. 
  

Motissa

tässä kohta ollaan. Ilvekset näyttävät piirittävän hiljalleen meidät. 

  Olen toiminut petoeläinyhdysmiehenä muutamia vuosia. Kaikkia jälkiä ei toki tule minun tietoon. Seurassakin on kolme jäsentä, jotka varmasti ilmoittavat uudet jäljet. Osa jäsenistä mainitsee joskus jäljistä, mutta sanovat, ettei tullut ilmoitettua. 

  Tässä minun tämän alkuvuoden tarkastamat ja mittaamat jäljet.

   Näistä havainnoista suur kiitos Minnalle, joka suksiessa on jäljet havainnut. 

  Kaikki havainnot ovat tärkeitä, vaikka joskus tuntuu, onko näillä mitään vaikutusta kaatolupien myöntämiseen. LUKEn kanta-arviot tuntuvat usein olevan hatusta tempaistuja, vaikka jokainen luonnossa liikkuja toteaa selvästi petokantojen kovan nousun.

  Pahinta on petojen liikkuminen pihoissa. Meilläkään ei ole uskallettu laittaa kissaa, vaikka tarvetta olisi hiirien takia. Kissaa ei kuitenkaan uskaltaisi pitää ulkona. Sisälle vangittu eläin saisi varmaan pian kaiken maailman hörhöt salakuvaamaan kissa raukkaa ikkunan läpi.

  Minä toimin pääasiassa oman seuran aluella, eikä kuntokaan anna oikein tehdä pitkiä reissuja. 

  P.S. Oli vielä kierrellyt noin sadan metrin päässä pihasta.

Ilvesten valtakunta

  Tältä ainakin alkaa tuntua tällä hetkellä. Meidän ympärillä pyörii kolmensadan metrin säteellä kaksi ilvestä, iso ja pienempi. Oiskohan pariskunta, kun naaras (pienempi) kuseksii ilmeisesti hajuja jäljilleen. 

  Pari kertaa jäljet olleet pihassakin. Onneksi eivät ole yrittäneet koiratarhaan, lähimmät jäljet olleet parinkymmenen metrin päässä. 

  Tänään kävin mittaamassa kolmet jäljet, onneksi olivat hieman kauempana. 

  Ilveskanta lisääntyy vauhdilla ja kaatolupiakin on tullut Paltamoon yksi tai useimmiten ei yhtään.

  Samoin ahmakanta on lisääntynyt älyttömästi. Parhaana viikkona olen mittaillut puolet kymmenet jäljet. Yhden näköhavainnon saimme Minnan kanssa keskellä päivää tiellä. 

  Parhaan jutun kuulin äsken. Alueella Luken arvio susimäärästä kymmenen (10?) ja jätösten kerääjät olivat toimittaneet p-kaa kahdeksan kappaletta samalta alueelta. DNA-testeissä kaikki näytteet olivat eri yksiloiltä.

  Onkohan Luken arvio pielessä? Tuntuu uskomattomalta, että näytteen kerääjät ovat onnistuneet kattamaan näppä koko susipopulaation.

  Panee ajattelemaan!

Tima

   Eilen oli kaikki kohdillaan. Ilma oli hyvä, joten lähdimme ulkoilemaan Timan kanssa.

  Timalle en ole vielä päässyt sihtailemaan jänistä. Aadalle ja Bitille on yksi ammuttu.

  Lunta alkaa olla jo beaglelle haitalle asti, eikä se kanna koiraa. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta saisipahan Tima  ainakin liikettä mielipuuhassaan.

  Tima täyttää ystävänpäivänä jo kymmenen vuotta, mutta on virkeä ja hyvässä kunnossa. 

  Minna lähti suksilla Timan seuraksi ja minä jäin passiin. Tuuria tarvitaan tähän aikaan vuodesta, että edes pääsee näkemään jäniksen. 

  Jäniksen jälkiä oli mukavasti ja Tima etsi innokkaasti. Aika kului hitaasti odotellessa.

  Vajaan tunnin kuluttua Tima ilmoitti jäniksen löytyneen. Syke nousi ja olisin ristinyt sormet, jos olisin ehtinyt.

   Sitten oli kaikki tuurit kohdallaan. Jänis tuli suoraan minun eteen ja vieläpä onnistuin kaatamaan sen. Päätin jo aamulla, että ammun heti, kun tilaisuus tulee.

  Tima ei ole ollut mitenkään kiinnostunut jäniksestä, käy vain nuuhkaisemassa ja odottelee sitten herkkuja. Mutta nyt oli aivan toinen meininki. Nuuhkaisi ja varmisti pienellä lenkillä, oliko tämä varmasti oikea ajettava.

  Sitten minä olin hepakassa, kun Tima iski kiinni jänikseen ja halusi sen itselleen. Sain lopulta Timan hihnaan ja jäniksen turvaan. 

  Herkkuja en uskaltanut tarjota kädestä kuten normaalisti, olisi saattanut mennä sormet samaan hyssyyn. 

  Syntyihän meillä lopulta sopu, mutta ei koskaan aikaisemmin Tima ole ollut noin innostunut saaliista.

  Nyt on tavoite saavutettu, kaikille kolmelle on ammuttu jänis.

Kevättä kohti

mennään aikamoista vauhtia. 

  Meilläkin kaamos on ohi ja aurinko paistaa jo huoneisiinkin. On ollut tähän asti harvinaisen mukavaa talvea. Vain pari päivää putkeen pakkasta ja sitten pitempi lauhempi jakso. Luntakaan ei ole vielä ollut juurikaan haitalle asti. Tulee sitä lunta vielä tälle talvelle. Toivottavasti ei yhtä paljon kuin vuonna -71. Olin silloin Ruotsissa ja tänne oli pitänyt aukaista tie catepillarilla, katselin touhua telkkarista.

  Lauantaina käytiin jälleen verkoilla, eikä tälläkään kertaa aivan turhaan. Kummallekin löytyi mukava hauki. Aika hyvin oli nyt liikkunut, muutaman kerran on ollut vain file kummallekin. Onkohan ensimmäinen talvi pitkään aikaan, ettei tartte välillä uittaa naruja verkkojen tilalle.