Nyt täytyy antaa uusi nimi tunnetulle kohtaamispaikalle Kelohonka.
Tikat ja murkut olivat tehneet merkkipuusta sahanpurua, joten oli aika saattaa puu viimeiselle matkalle.
Vain ohut kuori ja hento sydänpuu pitivät sitä pystyssä. Viime kesänä jo tuuli lyhensi sitä muutaman metrin.
Päätin kokeilla kaatoa ensin Jontikalla, kun sahan laippa ei olisi yltänyt kiertämälläkään kaatoon.
Juuret olivat sen verran lahot, että vanhus kaatui juurineen.
Eilen pidettiin pienet seuran talkoot ja siivottin paikka. Paikkaan on tulossa parkkipaikka kosteikolle menijöiden autoille.
Eipä ollut puusta edes pilkkeiksi, joten räippeet poltetaan nuotiossa vuosien mittään syksyisin mehtuuaikana.
Minna on koko ajan ollut mukana, mutta kuvaaja puutuu aina otoksista.
Hieman tasasin vielä paikkaa ja poistettiin porukalla muutamia kiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti