Tälle syksylle pääsimme ensimmäisen kerran Salokylälle Arin kanssa. Tällä kertaa ajokkina venakko Pate.
Kelin piti olla hyvä, mutta jo menomatkalla alkoi sataa vettä. Päivän mittaankin tuli kunnon sadekuuroja.
Jälki ei oikein haissut, mutta Patehan pisti pupun liikkeelle. Tarkoitus oli yrittää kotiin viemistä. Ensi ringillä erehtyi ajettava Jyrkin eteen ja....
Koira hakemaan uutta. Siinä välissä Ari löysi kunnon tervaskannon ja kutsui kuvalla makkaran paistoon.
Tottamaar kutsu tehosi ja pian oli makkara mustumassa nuotiossa.
Taisi meidän reissu alkaa liian hyvin, kun toinen Paten ylösottama painui suoraan aitan alle.
Ei auttanut muu kuin siirtyä uuteen paikkaan. Pate hakemaan ja me tuohaamaan tulta märkiin tervaksiin. Minulla oli mukana onneksi kuivia koivuklapeja mukana, joten syttyihän se nuotio lopulta.
Ajo lähti ja me Jyrkin kanssa passailemaan. Jyrki näki jäniksen, mutta se oli kaukana ammuttavaksi.
Sittenpä jänis muisti, että pellon reunassa oli mahtava kiviroveikko, joten sinne kivien koloihin piiloon. Siinäpä se.
Vielä oli päivää jäljellä, siispä Pate hakemaan neljättä. Patehan pelasi eilen kuin unelma ja neljäs lähti.
Tälläkin oli hyvässä muistissa, missä ne piilopaikat ovat. Minä sille annoin vauhtia haulikolla, vaan ei ollut sihti kohillaan.
Siinehän sekin hävisi pilkelavojen alle. Ajon aikana tuli semmoinen vesikuuro, että päätimme lopettaa, eikä Patekaan suuresti lyönyt hanttiin.
Oli pitkästä aikaa Salolla erittäin hauska ja antoisa päivä.
Kiitokset Arille ja eritoten Patelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti