Meillä on ollut tänä talvena ongelmia kalastuksessa. Vanhalle paikalle virittelimme kolme kahden verkon jataa. Yksi jata alkoi jumittaa, eikä verkot lähteneet liikkumaan. Melkoisella työllä saimme lopulta verkot liikkeelle. Tulikin kunnon neljän metrin ranka. Äherryksen jälkeen irtosi mutapohjasta, eikä juurikaan onneksi verkko revennyt pilalle.
Muutama viikko meni hyvin, kunnes kolmisen viikkoa sitten jatan naruavannolla oli verkko päässyt nousemaan ja jäätynyt yläainasta kiinni. Jäätäkin on jo tuskalle asti, niinpä siunasimme verkot menetetyiksi.
Eikä siinä kaikki. Viikon päästä jäi toinenkin jata jumiin, nyt ilmeisesti ala-aina oli kiinni jossain, koska yläaina liikkui. Meinasimme pistää jo pillit pussiin ja todeta, että siihen loppuu talvikalastus. Harmitti niin vietävästi, koska paras pyyntikausi on jo nurkan takana.
Ilmeisesti alitajunta oli työskennellyt ongelman kimpussa, koska olin ehkä keksinyt ratkaisun.
Eilen päätimme kokeilla ideaani.
Saatiin vielä Jyrkin poika Ilari kolmanneksi hommaan. Malvahan touhuaa aina meidän kanssa jäällä.
Kairalla reikä metrin verran naruavannosta ja siitä ongittiin verkko ylös. Kun ala-aina saatiin käteen, puukolla verkko poikki ja uittonaru kiinni. Hyvin onnisti ja verkosta löytyi niin eläviä kuin kuolleita kaloja. Verkot pesuun ja uudet tilalle. Kylläpä meinasi vetää suupieltä ylöspäin.
Sama operaatio toiselle jatalle. Onnisti aivan yhtä hyvin. Kaikki verkot tuotiin pesuun onnen huumassa. Verkot eivät lyhentynee kuin metrin verran, joten vähällä päästiin.
Rannassa totesimme, että konstit ei lopu, kun jaksaa asioita puntaroida.
Eipä loppunut vielä talvikalastus. Viikon päästä uudestaan jäälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti