sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Bongausta

  Lintujen ruokintakausi alkaa vedellä viimeisiään. Linnut löytävät ruokaa jo muualtakin. Syöjien määrä vähenee jatkuvasti.
  Talven aikana huomasin, että tiaisia oli aika lailla normaalisti. Vihervarpusen näin vain kerran, muita varpusia runsaasti. Valkoselkätikka rohmusi koko talven pähkinäitä, muu tarjonta ei kelvannut.
  Parvekkeelle ilmestyi eilen jälleen
varpushaukka viime kevään tapaan. Pikkulintuja ei sen jälkeen näkynytkään.
  Auringonkukan siemeniä on mennyt talven aikana noin 40kg ja pähkinöitä parikymmentä kiloa. Talipallojakin ovat syöneet kymmeniä.
  Parvekkeen alla ruokailee säännöllisesti rusakoita. Linnut tekevät melkomoisen sotkun lumelle.
  Muuttolinnut alkavat palailla maisemiin. Pulmusia on näkynyt jo pitkään, joskin parvi on ollut aika pieni. Eilen tökötti keskellä peltoa yksinäinen töyhtöhyyppä ilmeisesti odottaen lumen sulamista ja kaveria.
  Nyt täytyy keskittyä Kiinan formulaan.
 

torstai 11. huhtikuuta 2019

Miniloma

  Tuli semmoinen rakonen Minnan sairaslomalla, että päätimme tehdä pikavisiitin Kuopioon. Mervin ja Jukan luota saimme yöpaikan.
  Lunta oli tullut etelässä niin runsaasti,
että eipä meinannut silmiään uskoa. Haravoidut nurmikot jäivät odottamaan auringon apua.
  Ilmeisesti yllätysvierailu oli mieluinen, koska ravintolassa syötiin semmoinen annos, että vieläkin pötsi on täynnä.
  Ilta sitten ähkyttiin ja poristiin ennenkaikkea vaaleista. Aamulla jäätiin aamupalalle, kun toiset lähtivät töihin.
  Kiitokset Merville ja Jukalle kaikesta!
  Kun ei ollut kiirettä kotia, päätimme hieman shoppailla. Tarjolla oli semmoinen vehe,
että päätä rupesi huimaamaan. Ohjaamossa niin älytön nappula paljous, että sormi meni suuhun. Onneksi rahapussi jäi Minnan taakse, joten piti tyytyä hieman pienempään Jontikkaan.
  Mukava oli reissu, vaikkakin tyhjän lyhyt. 
 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Mökillä

  Mökillä haluttiin lisää valoa tontille. Niinpä perjantaina kaadettiin ensimmäiset kuusi isoa mäntyä. Onneksi Minna halusi kaatajaksi ammattimiehen. Ei kauan nokka tohissut, kun tukit olivat kasassa.

  Kiitokset Pertille ja Realle!
  Eiköhän noista sahatavaraa tule jonnin verran. Latvat teen kesällä polttopuiksi.
  Vaikka männyt olivat liki oksattomia, latvatupsuista tuli melkoinen siivo.

  

  Puita piti kaataa vähän sinne sun tänne, joten siivottavaa riittää.
  Tänään kasasimme oksia


ja kokeilimme polttaa niitä.
 Eipä ne tuoreet männyn oksat tahdo palaa.

  Tuohilla saatiin ainakin neulaset palamaan.

  Vielä siellä kasattavaa ja poltettavaa riittää pitkälle kevääseen.
  Sauna teki gutaa lopuksi.
 
   
 
 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Vaalit

  Tänään alkoi ennakkoäänestys ja meillä on tapana käydä äänestämässä ennakkoon. Tuntuu typerältä lähteä Hakasuolle numeroa raapustamaan, kun voi kylällä asioidessa samalla käyttää oikeuttaan. Vaalikahvit tuli heti juotua kotona.
  Tervatorin parkissa oli Vasemmistoliiton makkarakoju. Päätin käydä hieman jutustelemassa. Parin kysymyksen jälkeen kaveri käänsi selkänsä ja häippäsi. Se siitä!
  Samalla reissulla haettiin vasikka vajaaseen karsinaan.
  Nyt siinä on valkoisia, mustia ja ruskea hyvässä sovussa. Uusi tulokas piti ensin melkoiset rallit, kun sai kavereita ja ison tilan.
  Aadaa kiinnostaa kaikki. Minnan kanssa lenkillä ollessa huomasi jotain mielenkiintoista.
  Taisi olla kuiteskin liian suuri ajettava. Pihassa ei voi enää pitää irti, kun rusakon
ryökäleet jättävät liian hyvät hajut. Yks päivä jo hilpasi metsään, mutta onneksi tuli tien viereltä kutsumalla takaisin. 
 
 

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Eilen

saatiin uusia vasikoita lopultakin kasvamaan. 
  

  Ilmeisesti lehmävasikoista on pulaa, koska tilaustamme ei saatu täytettyä. Tulipa karsinaan söpöjä valkoisia.
  Juominen Milkbaarista on ensialkuun hankalaa. Korteissa ei puolissakaan kerrota ruokinnasta eikä juotosta. Syönti kyllä käypi heti hyvään malliin.
  Maittaa itsellekin Minnan leipomukset. Hoksasi aamupuuron jäämistä tekaista maukkaita sämpylöitä
liki päivittäin.
  Huomisen johdosta Minna sai lahjan hieman etukäteen.

  Mervin avulla sain hommattua Kalpan fanille pelipaidan. Tämä on yhteinen lahja Kuopion Könösiltä ja minulta. Kaiken kruunasi
Juuson pelipaita. Minna kävi paikan päällä katsomassa yhden ottelun. 
  Lupailin seuraksi ensi syksynä? 

 
 

 

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Tähtinen taivas ja

  Otsikko liittyy eiliseen. Olin menossa traktoriin pistääkseni rehua hiehoille. Vaikka kuin varovasti töpyttelin pihalla, eikös vain vetäsin kunnon lipat ja iskin kunnolla takaraivoni jäätikköön.
  Makoilin toveroisen jäällä katsellen muutamaan kertaan komeita tähtiä. Minna näki onneksi kompurointini ja haki kourallisen tabuja. Sain kuiteskin paalin silputtua ja sitten pitkälleen.

  Keskiviikkona kävimme korkkaamassa mökin saunan.
  Ei vielä pystynyt aukaisemaan terassikautta, lunta metrin verran terassilla.
  Eilen päivällä näin ensimmäisen pulmusen pihalla ja

ja tänä aamuna mustarastaan syömässä lumelle tippuneita pähkinöita ja siemeniä.
  Aamulla vilkaisin mittaria (+6.7) ja piha kuin luistinrata. Onneksi rehuauton kuski soitti kysellen tien kuntoa. Pihassa oli kuski melkosen kalpea laskettuaan mäen alas. 
  Eipä siinä ehtinyt paljonkaan tutrailla pään kuntoa, kun piti lähteä kaivelemaan sepeliä parimetrisen kinoksen alta. Just ehdin pihan hiekoittaa. Onpahan nyt valmis vasikka-autonkin tuoda uutta kasvatettavaa.
  Mitenkähän tuo ilmaston lämpenenminen ilmenee, kun lunta tulee päivittäin kuin turkin hihasta.
  Eilen aamupäivällä kuvattu.
  Tänä iltana täytynee kokeilla mökin saunaa uudestaan, jos päävärkki antaa myöten.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

'Trumpin' muuri

  Taivaalta on tullut vettä ja räntää.
  Lumen pinta kastui sen verran, että yöpakkaset tekasivat kävelyn kestävän hangen. Eilen tuli vielä muutama sentti lunta, joten
rusakoiden on hyvä hilipuilla kaikkialla. AIV:n täppeet maistuvat pihalta.
  Viime yönä muistivat takapihan omenapuut. Ei auttanut muu kuin Trumpin tapaan suunnitella 'muuri'.
  Onneksi ei tarvinnut käydä budjettineuvottelua ja kaveriksi sain talkoisiin Minnan.

  Mielenkiintoista nähdä, yrittävätkö yli vai ali. Melekonen riesa noista halavatun elukoista. 
 
 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Myteri jatkuu

  Eipä oikein meinaa ilma asettua.
  Taidampa ootella huomiseen, ennenkuin lähden leikkimään lumilingon kanssa. Aamullakin oli semmoinen hojakka, kun pistettiin rehua ja purupaaleja sisään, ettei paremmasta väliä.
  Onneksi ei tarvii enää huolehtia maitoauton kulkua.
  Minnakin löytyy sängystä torkkupeiton alta. Taitaa jäädä tänään lenkki koirien kanssa väliin.

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Jumissa

  Viime yönä heräsin muutaman kerran tuulen myteriin. Aamulla sitten vilkaisu ikkunasta näytti tuloksen.

  Pihatie oli tasainen kuin järven jää.
   Onneksi oli aurausviitat vielä lumen pinnan yläpuolella, joten niiden väliin oli hyvä työntyä linko perässä.
  Eka uran jälkeen alkoi leventäminen.

  Tuuli oli pieksänyt lumen niin kovaksi, että melkein kantoi traktorin. Aika monta mutkaa piti tehdä, ennekuin tie oli auki.
  Kyllä tämä alkaisi jo riittää.
 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Portaat lumeen hautautuu

ja sitten kaikki mökit. On sen verran lunta tullut, eikä loppua näy.
  Eipä ole kiirettä potun istutukseen Rymättylän malliin.
 

torstai 7. maaliskuuta 2019

Päivä kasvattamossa

  Tämä päivä meni oikeastaan kokonaan mullikoiden parissa. Neljä lähti autoon, joten siinäpä siirreltiin melkein kaikki hiehot karsinasta toiseen.
  Melkoinen savotta oli saada möllisköt autoon. Ensimmäinen juntturoi ulko-ovelle. Loput kolme tenusivat käytävällä eestaas. Yksi karsina hieman kärsi rymilästämisestä. Melkoisen äherryksen jälkeen meni lopultakin ensimmäinen autoon asti, loput olivat aika helppoja. 
  Tyhjä karsina aina putsattiin, korjattiin, puruja lattialle ja uudet mullit hyppimään outoon tilaan. Yksi isoimmista mennä kurahti karsiaidasta läpi ja tutkiskeli hieman mitä löytyisi käytäviltä.  Mitä pienempiä vasikat olivat, sitä helpompaa niiden siirtely oli.
  Perstupakkia piti vetäistä aina välillä, kunnes kaikki oli siirretty. 
  Ensi viikon torstain jälkeen löytyy Paltamon K-Market Tervatorista taatusti puhdasta, kotimaista ja lääkitsemätönta lihaa.

torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuu

  Niin se vain uusi vuosikin huitelee vauhdilla. Helmikuun viimeinen päivä illassa. Jäniksen jahtaus loppuu. Eipä noita oikein monta kertaa ole pystynyt ajattamaan, kelit on ollut mitä milloinkin. Eikä meidän alueelta olisi raskinut ampuakaan, kun kanta on pohjimmillaan.
  Rusakoita olen käynyt muutaman kerran yrittämässä kavereiden kanssa Sonkajärvellä. Muutamia sieltä on saatu nurinkin, tosin minun eteen ei yhtään. 
  Nuotiohan se on melkein ensimmäisenä tehtävä.
 Sunnuntaina kävin viimeisen kerran. Huomasimme heti, että meiltä oli edellisellä reissulla unohtunut yksi passimies pariksi viikoksi tien varteen.
   Minna on koiria käyttänyt koiria lenkillä, mutta
  taukoa on joutunut pitämään lentsun takia.
  Nyt tässä on aikaa ottaa rennosti. 
  Puuma osaa nauttia aina lämmöstä ja rauhasta.
  Aada on joutunut olemaan tarhassa liki pari viikkoa, kun molemmat olemme sairastelleet flunssaa. Niinpä nyt otetaan kaikki irti sisätiloissa.
  MM-kilpailuja katsotaan 'yhdessä' alakerran sohvalla.
  Keskiviikkona vietiin verkot takaisin jään alle.
  On taasen erikoiset jääolosuhteet. Teräsjää kaukana, kohvajää sulaa ja avanto laajenee. Avannot eivät olleet jäätyneet juurikaan kuukauden aikana. 
   Helppo nakki! 
  Malva meinasi tosin hermostui, kun ei päässyt Jyrkin luo.
  Nyt vain odotellaan kalaa ja kesää.
 
 
 
 
 

maanantai 18. helmikuuta 2019

Pirullinen päivä

  Ilmeisesti Jurvan reissulta sain hankittua oikein kunnon lentsun. Nokka vuotaa, palelee, hiostaa, yskittää, päätä särkee. Onneksi ei yskän takia ole maha ruikulla.
  Aamusta lähdettiin jauhamaan paaleja hiehoille. Heti alkuunsa tyssäsi hommat, kun huomasin öljyvanan lumella. Ohjaussylinterin letkusta tuli öljyä enemmän kuin nokasta räkää.
  Puhelin kouraan ja soitto Mikalle. Onneksi siellä oltiin sen verran lentsusta selvitty, että lupasi letkun tehdä. Olikin semmoiset liittimet, että ei sorvaamatta onnistunut. 
  Letku paikoilleen lumimyräkässä ja kokeilemaan. Voihan räkä! Ilmeisesti sylinteriin tuli nyt kunnon paineet, joten toinen letku korkkasi. Eikun takaisin letkun tekoon.
  Toinen letku paikoilleen ja kun kiinnikkeet sai tongittua lumesta, kokeilemaan. Jeee!
  Kuivia kamppeita päälle ja töihin. Persus märkänä sain silputtua paalit ja lopultakin pääsin lääkitsemään itseäni.
  Olo on kuin nyrkkeilyottelun jälkeen, mutta kyllä se siitä.

torstai 14. helmikuuta 2019

Aadan päivä

   Lumitilanne ei oikein salli katsella jäniksiä koirilla. Eivät pysty uimaan pehmeässä lumessa. Joka aamu Aada tsekkaa pihapiirin, onko siinä yön aikana liikkunut rusakko.
  Jos jälkiä ei löydy, täytyy keksiä muuta mielenkiintoista seurattavaa.
  Boksin ikkunasta on hyvät näkymät parvekkeele.
   On nämä sen verran pieniä, ettei niitä kannata haukkua. Eikä edes jää jälkiä seurattavaksi.
  Niinpä voikin sitten asettua päikkärille alakerran sohvan selkänojalle.
  Tästä on mukava vilkaista ikkunasta takapihalle.
 

tiistai 12. helmikuuta 2019

Huru-Ukot Mööpeleissä

  Lupauduttiin Arin kanssa tuomareiksi Arpalle Mööpeliajoihin Jurvaan 9.-10. kuluvaa kuuta. Matka oli sen verran pitkä, että starttasimme reissuun jo perjantaina.
  Matka meni mukavasti kuskia vaihtaen ja muutamalla kahvittelulla. Ilmoittaumassa olimme neljältä, mutta koneet saivat kuntoon vasta viiden jälkeen.
  Majoitus oli meillä samassa paikassa. Huone oli iso kuudella petillä, joten tilaa oli meille kolmelle.
  Jo perjantaina sää pyllähti plussalle, joten lauantain keli oli haastava. Lumet tippui puista ja metsässä oli jäniksen kanto hanki, eikä jälkiä näkynyt ainakaan minun maastossa. 
  Ajettava kuitenkin löytyi. 
  Tässä vaiheessa suu oli vielä hymyssä, mutta ajo kesti vain kymmenen minuuttia. Ei pystynyt koira ajamaan metsässä. Toista ei sitten ylös saanutkaan.
  Toisenakaan päivänä ei minun maastossa löytynyt edes ensimmäistäkään jänistä.
 
  Ei ollut Arpan Ratollakaan kummoisempi maasto. Yksi ajo ja pisteet rapiat neljäkymmentä.
  Toisena päivänä sitten rävähti. Kunnon maasto ja kaksi ajoa pistein yli yhdeksänkymmentä.
  Illalla saattoi Rattokin tyytyväisenä valloittaa Arpan petin.
  Ylituomarina oli Sotkamosta Jouni Remes.
  Loppupalaverissa tuli paha kömmähdys järjestäjille tuloslaskennassa. Raton pisteet olivat jääneet ilmeisesti metsään. Jounikin sen huomasi ja Ari esitti kuuluvan vastalauseen.
  Tarkistuslaskenta kesti yli puoli tuntia. Palkintoja kerättiin takaisin, koska Ratto sijoittui lopulta seitsemänneksi.
  Lopulta saatiin Arppakin estraadille.

  Komeat oli palkinnot kotiin vietävänä. 
  Onneksi Jouni otti autoonsa lasipöydän. Meillä olisi saattanut muuten kotimatkalla ahdistaa.
  Viimeinen yö ei sitten ollutkaan leppoisa. Yksi köhi, toinen yski ja kolmannella kramppasi jalat. Onneksi oli mulla sen verran lääkkeitä, että nukuttuakin saatiin.
  Aamulla ei paljon naurattanut. Meillä oli maksettu aamiainen ja luvattiin valmistaa seitsemäksi. Kaikki ovet olivat lukossa, eikä ketään saatu hereille. Vartin yli petti hermot ja lähdimme etsimään jotain kahvipaikkaa.
  Matkalla selvisi, että kokki oli nukkunut pommiin.
  Kaikesta huolimatta muistoja kerryttävä reissu, josta riittää nuotiojuttuja tuleville vuosille.



  

tiistai 5. helmikuuta 2019

Rehellinen vihreä?

  Mielenkiintoista on seurata eri puolueiden vaalilupauksia. En ole yleensä osallistunut politikointiin enkä ottanut kantaa eri lupauksiin. 
  Tällä kertaa teen poikkeuksen luettuani Maaseudun Tulevaisuuden. 
   Kuva lainattu maanantain lehdestä.
  Vielä kun saisi kotiin ruoan ja siivouspalvelun (tietenkin ilmaiseksi).
  Päävihreät lupaa kuitenkin kuusi hyvää ja kahdeksan kaunista maaseudulle ja maataloudelle. Tuntematonta lainatakseni toivon, että vihreät hakkaisivat päätään suomalaiseen mäntyyn (jos uskaltavat mennä ojan yli metsään) niin lujaa, että järki palaisi.
  Kirjatkaapa puolueiden vaalilupaukset ylös ja tarkastelkaa, mitä tapahtuu vaalien jälkeen. EI MITÄÄN!
  Voisitteko jakaa kuvaa sosiaalisessa mediassa tai linkkiä blogiin? Itse en somea käytä.   Kaikille ei kuitenkaan kyseistä lehteä tule?
  
 
 

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tauko

  Viime ajat on ikäänkuin nukuttu talviunta karhun tapaan. Elohopea jököttää yli parikymmentä astetta nollan väärällä puolella.
  Ulkona vain sen verran että puita uuneihin ja Minna pinkaisee hiehoja hoitamaan.
  Mehtäyksestä voi vain haaveilla uuninpankolla. Lunta yli puoli metriä eikä kantoa ollenkaan. Aada kyllä aina pungertaa p-alenkillä pöpelikköön jälkiä pitkin. Hihnassa pitää tuoda pois, mutta reissun jälkeen haluaa hyvittelyä.
  Kalastukseenkin tulee kuukauden tauko. Ei pakkasen vaan aikataulujen takia. Seuraavat viikonloput jompikumpi on kiinni muualla, joten eilen nykäisimme verkot pois ja vedimme narut odottamaan parempia aikoja.
  Kalojen liikekin on nyt tosi vähäistä. Eilen oli vain yksi 'lättykala'. Onneksi naapuri tykkää laittaa siitä uunikalaa.