lauantai 17. elokuuta 2019

Mökkiviikko

  Loppuviikko tuli vietettyä mökillä. Eihän sielläkään tekeminen lopu. Keväällä kaatelimme muutamia puita, että saadaan avaruutta pihapiiriin.
  Nyt täytyi lopullisesti siivoilla paikkoja. Ensin tietenkin kannot pois,mutta
onneksi en ole myynyt kantokoukkua monista kyselyistä huolimatta. Pitihän sitä hieman kierrellä ja möyriä monelta suunnalta, mutta ylös ne sain.
  Montut piti vielä siistiä ja pinnalle levittää mursketta. Onneksi on tuo Kainuun Sora, samalle päivälle toivat kuorman pihaan.
  Illalla järvi oli (harvinaista kyllä) peilityyni, joten Minna houkutteli uistelemaan.
  Oli kyllä tosi mahtava ilma.
  Kala ei ollut otillaan, mutta 
tulipahan tehtyä pyydystä ja päästä reissu. 
  Kaikin puolin nautinnollinen ilta, paitsi että kastelin alkuunsa sytkän, joten savuton iltahan siitä tuli. Eipä haitannut isommin.
  
 
 
 
 

tiistai 13. elokuuta 2019

Ilon pilkahduksia

  Seurataan edelleen tarkkaan hiehoa, jonka epäillään nielleen nuolen kärjen. Toistaiseksi syö aika hyvin, mutta, mutta....
  Joku päivä tuo itsellekin hieman virnettä suupieleen. Jyrkin kanssa veimme pari verkkoa Osmankaan, eikä järvellä ajella, ellei uistin vipellä perässä, ja
olihan siellä yksi nälkäinen.
  Verkoissa ei sitten ollutkaan muuta kuin töhnää. Ei ikuna kesänä ole vesi ollut niin matalalla kuin nyt. Soutuvenettäkin saa raahata parikymmentä metriä, ennenkuin voi komuta kyyttiin. Ensi talvena verkot pitää varmaan virittää kyljelleen jään alle.
  Meillä ahneilla kalan syöjillä on ollut pitkään ahvenen tuska, joten heitimme pari tiheämpää verkkoa järveen.
  Kokureissulla rupesi jo vetämään toista suupieltä ylöspäin. 


  Näitä täytyy saada lisää.
  Huomenna herkutellaan riisipuurolla ja

mansikkasopalla. Pöntöltä ja amppelista löytyi mukava annos.
  Nami, nami!
  

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Nuoli rehupaalissa

   

  Taisi löytyä nuolen teräskärki? Eihän voi varmaksi sanoa, mutta yön aikana oli ilmestynyt eräällä hieholla verta paskan sekaan. Nuo leikkaavat, läpäisevät, ym. käret ovat partaveitsen teräviä. Toivottavasti eläin ei heitä henkeään. Eipä tässä voi mitään tehdä.
  Viikolla lähti jälleen teuraita.
  Olemme saaneet hiehot ohjattua hienosti irtoaidoilla

sisään.
  Ihmekyllä uudet saatiin karsinaan kasvamaan parin päivän päästä.
  Minna lenkittää koiria vielä toki hihnassa ja näyttää kuivallikin tien penkalla tuoksuvan mahtavan hyvältä ainakin Aadalla ja Timalla.
  Minna sai pientä piristystä mökkisaunan kiukaalle.





tiistai 6. elokuuta 2019

Maalitaulu

  Onpa mielenkiintoista elo täällä maalla. Ei riitä enää kaljapurkit pellolla, vaan nyt on ryhdytty käyttämään maalitauluna rehupaaleja. 
  Minä kyllä voin tuoda suurelle metsästäjälle paalin maalitauluksi, ettei tarvitse tuhota rehuja. Teräksinen kärki on missä lie, toivottavasti ei ainakaan hiehon pötsissä.
  Tässä olisi mielenkiintoisempi harjoitusmaali.
  Lieneekö peura vai poro.
  Kerran kokeilimme uittaa verkkojakin tälle kesälle. 
  Kalanpuute lähti kerralla, koirilta eipä niinkään meiltä.
 
 
 

perjantai 2. elokuuta 2019

Minäkö tuhoan maapallon?

  Viime viikolla pellolla traktorin kopissa alkoi mielen pohjassa hieman kolkuttaa, olenko syyllinen ilmaston lämpenemiseen.
  Ilmastohysteria on tällä hetkellä semmoisella mallilla, että ei päivää ettei syyttävä sormi kohdistu ennenkaikkea meihin maaseudun asukkaisiin.
  Kasvatamme lihakarjaa ja karmeat metaanipierut karkaavat ilmastoinnin kautta ulos. 
  Heinä kasvaa osin turvepelloilla, joita täytyy ajoittain muokata. Rehu pistetään pyöröpaaleihin. Muoveja emme kuitenkaan polta.
  Vanhat traktorit pörisevät polttoöljyllä. Itse ajan vanhalla diesel-ropposella, Minnalla hiemen tuoreempi versio. Eipä meillä päin näy linjabiilejä. 
  Talo, mökki ja saunat lämpiävät puulla. Pienhiukkaset pilaavat tietenkin ilman ja koivut ovat poissa metsästä hiiltä sitomasta.
  Mökillä uusimme saunavesien talteenoton, ettei Itämeri pilaannu.
  Maanantaiaamuna omatunto hiljeni, kun mökillä vilkaisin mittaria, +9.1! Järveltä puhalteli siperian tuuli suoraan mökkiin.
  Takkaan kunnon lasti koivuja, pienhiukkaset eivät enää huoleta. Päiväruoaksi naudan fileepihviä. Illalla saunan puukiuas hönkii ihanat löylyt.
  Koko viikon tuuli on ollut liki myrskylukemissa ja kun mittarikin pysyttelee kympin tienoilla, aamulla hyvä ettei maa kuurassa. 
  Terassilla tupakoidessa petti hermot ja pakkasimme tavarat autoon. Päätimme kuitenkin koukata kylän kautta ostoksilla ja nauttimassa hampurilaiset, tietenkin ajoimme minun syntisellä dieselillä.
  Ensi viikolla on tarkoitus muokata muutama turvepelto ja kylvää heinälle. Täytyyhän karjalle saada ensi kesänäkin syötävää.
  Tilastojen mukaan heinäkuussa oli hellepäiviä alle keskiarvon ja hallaöitä ennätyksellisen paljon. 
  Niinpä jatkan elämääni rauhallisin mielin entiseen malliin.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Savo-Karjala

  Lauantaina matkamme kävi kohti Varkautta, missä juhlittiin veljesten Tero ja Vesa Könösen valmistumista diploomi-insinööreiksi. Melkoinen veljespari!
  

  Paikka oli hieno.
  Paikalle oli saapunut paljon sukulaisia, ystäviä ja tuttuja.
  Vanhemmat olivat todella ylpeitä poikiensa saavutuksista.
  Kyllä meistäkin oli mukava seisoa kummipoika Veskun ja Teron kanssa kuvassa.
  Kaiken huipuksi Kalpan liigapelaaja Juuso Könönen lahjoitti minulle viime kaudella jäillä olleen mailansa.
  Illalla matka jatkui Joensuuhun etsimään Kajaanin yhtä kadonnutta j:tä. Eipä löytynyt, olivat pistäneet piiloon.
  Minnalle kaapunti oli käymätön, minä olen käynyt armeija-aikana.
  Majapaikka löytyi Kimmelistä.
  Oli kyllä hienolla paikalla.
  Iltapalaksi löytyi sipuliton vaihtoehto Fransmannissa.
  Aamulla piti käydä tarkistamassa tori. Siellä oli sunnuntaikirppis ja tietenkin mansikoita. Tulipa syötyä kesän ensimmäinen ja viimeinen vaniljatötterö.
  Pari pokkaria lähti mukaan.
  Sitten suunta kohti Pakkasia Nurmekseen. Jätimmä naiset juoruamaan ja Pekon kanssa Vastimojärvelle uistelemaan (vehkeet on aina peräkontissa).
  Saalista saatiin yksi ahven ja kymmenkunta haukea.
  Syönnin jälkeen koti veti jo puoleensa. 
 
 
 
 
 
  
 
 
 

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Henki ei pihise

ainakaan painepesurissa. Lyhyeen loppu sekin ilo. Toisen huollon jälkeen pesi peräti kaksi minuuttia kuumalla vedellä.
  Soitin Nilfiskin pääpaikalle ja olin vailla toimivaa (helevatun kallis) pesuria. Eihän se niin käy, vaan tänään lähti matkalle Helsinkiin.  Huolto Kajaanissa pers-tä.
   Jospa tuon saisi takaisin ennen joulua. Kirosanat loppuivat jo.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Hengissä ollaan

vaikkei tässä paljon ole tapahtunut pariin viikkoon. Kaikenlaista pientä touhua siellä ja täällä, enninmäkseen mökillä.
  Apulannanlevitin joutaa nyte talvivarastoon.
  Minna pesasi sen kovan onnen painepesurilla.
  Ostimme ison kuumavesipesurin talvella, mutta kokeilimme sitä vasta kesän kynnyksellä. Eipä paljon naurattanut, kun pesi vain kylmällä vedellä.
  Ensimmäinen takuuhuolto meni päin prinkkalaa. Oli muka suutin aukaistu ja onnellisina kokeilemaan. Paskan latinki!
  Vie taasen Kajaaniin huoltoon. Suutin vaihdettiin, mutta en ottanut pesuria mukaan, ennenkuin huoltaja sen kokeili korjaamolla.
  Aina näiden nykyisten uusienkin vehkeiden kanssa saa tapella ja kuljettaa huoltoon tai odottaa uutta tilalle rihvelin tilalle.
  Ei nykyään laadun valvonta pelaa tehtailla ja ostajien hermoja kysytään.

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Onnellinen olotila

  Vaikka pyhän pitäisi olla lepopäivä, on  näissä hommissa parempi katsella sääennusteita. Sunnuntaina saatiin ensimmäisen sadon viimeiset heinät muoviin. Onneksi!
  Eilen meuhasi oikea ukkosmyräkkä. Vettä tuli kuin Esterin p-ä.
  Muutamaan tuntiin vettä tuli parikymmentä milliä. 
  Vuoden tarve hiehoille alkaa olla pihassa. Muutama paali odottaa vielä pellolla maan kuivumista. 
  Toista satoa ei tarvita itselle, joten se voidaan myydä pystyyn, jos jollakin olisi tarvetta. Ottakaapa yhteyttä!
 

torstai 27. kesäkuuta 2019

Työpaikka avoinna

  Pyhän aikana meillä löytyisi työpaikka. Olen tässä keräillyt paaleja pelloilta ja hermothan siinä meni.
  Aivan käsittämättömän pitkästä pesimärauhoituksesta. Variksen pojat lentää ja sen näkee paaleista, kun kymmenpäinen parvi hakkaa reikiä.
  Kuusi paalia kymmenestä joutuu paikkaamaan ja kaikki tarkastamaan.
  On siinä teippiä kulunut.
  Ei ole tuo paalikasa mieltä ylentävä näky. 


  Joihinkin paaleihin on varmaan jäänyt reikiä ja siitä kohti hometta alkaa muodostua. Paali on talvella syömäkelvoton.
  Pyhäksi voisi tulla muutama viherpiipertäjä, päättäjät ja lainlaatijat seisomaan pellolle variksenpelättinä. Voisivat juoksennella pitkin ja poikin häätyytellen tuholaisia paalien kimpusta huutamalla tai käsiä läpsyttelemällä.
  Pelättimelle lupaan munkkikahvit, mutta en muuta.   

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Myrsky ja mylväys

  Ilmoja on pidellyt viime aikoina. Vesi alkaa jo haitata sadon korjuuta. Sateen raossa kävin jyrsimässä riistapellon.
  Paavo aikoi käydä kylvämässä, joten eiköhän sinne taasen ala tulla niin isoa kuin pientäkin syöjää.
  Eilen illalla alkoi tuuleskella sateen kanssa. Tuuli yltyi yön aikana omasta mielestä myrskylukemiin. 
  Aamulla paljastuivat tuhot pihalla. Yli kaksikymmentä vuotta vanha kirsikkapuu oli halennut kahtia ja toinen puoli pitkin maata.
  Täytynee katsoa jonkin aikaa, ehtivätkö kirsikat kypsyä. Tippa silmässä otin kuvan, kun katselin valtavaa määrää raakoja hedelmiä.
  Oisihan tuosta tosi helppo poimia marjat.
  Eikä tuhot tähän loppuneet. Suurin omenapuumme meinasi jo panna maaten pari viikkoa sitten. Laitoimme sille parit tuet, mutta luonnonvoimille ei voi mitään.
  Saa nähä, mitä kaikkea paljastuu ajan myötä. 
 Tuulen tuhoja löytyi heti tänään. Pellolle oli romahtanut 
kunnon kelo, jota on säästelty silmän iloksi.


  

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Takkuinen työpäivä

  Toissa päivänä aloiteltiin rehuntekoa. Aamulla pistin muutaman saran nurin ja oli tarkoitus paalata lauantaina. 
  Käärijä Pikku-Jontikkaan ja Minna opettelemaan. Talven aikana oli yhdestä renkaasta ilma karannut ja tietenkin kumi valssilta. Nykyisissä vehkeissä ei ole sisukumia, joten siinäpä äherttiin pitkä tovi, ennenkuin kumi oli paikoillaan. Humpuukia sisään ja ilmaa perään.
  Paalaus ei sitten meinannut onnistua hyvästikkään. Verkko ei suostunut menemään paalin ympärille. Melkoista äherrystä oli, mutta heinät saatiin muovin sisään. 
  Minnalle arvosana 8,5, minulle 7-.
  Perjantaina tuli lopultakin (tilaus 12.4.) Atrialta vasikoita. Olimme kuiteskin saaneet haalittua muutaman lähitiloilta, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä tekemään väliaikaista karsinaa.
  Yöllä joutuu monesti käveleskelleen, kun pakottaa milloin mitäkin. Tulee sitten seurailtua peltoja ikkunasta ja parvekkeelta.
Yön kuhkijoita on aina liikkeellä.
 
 
 

torstai 13. kesäkuuta 2019

Rauhoittumista

  Silloin tällöin on otettava aikaa itselle, unohtaa kaikki tekemättömät työt ja lähteä mökille.
  Oli päästävä kokeilemaan etukäteen saatua nimpparilahjaa. Tällä kertaa Aadakin pääsi mukaan ja oli kyllä onnessaan.
  Aikansa tutki reviiriään, sitten hakeutui omalle vakipaikalleen.
  Pitkästä aikaa oli mukava katsella tyyntä Osmankaa 
ja lueskella löytyneitä vanhoja lehtiä vuodelta 1973.
   Eilen piti vaihtaa Pikku-Jontikkaan ulosottoakselin stefa. Kun pääsee perille, miten vanha saadaan pois, helppo nakki.
  Illalla vielä pölkky perään ja viimeisen kylvön tasoitus.


  

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Rosmoja

  Näin kesällä Puuma ei viihdy sisällä, joten ruokapuoli on laitettu ulos. Pitkään on epäilty , että joku muu syö eväät kupeista. Menekki on ollut liian hurjaa.
  Kippoja on piiloteltu ja laitettu esteitä, mutta aina ovat tyhjänä.
Viime yöksi laitettiin riistakamera vahtiin ja paljastuihan se rosmo.

  On pirulaiset ovelia, kun seuraavat noin tarkkaan Puuman liikkeitä. Niin kauan käydään, kunnes kipot avat tyhjänä. 
  Ilmeisesti kulkijoita on useita. Täytyy keksiä jotain.
 

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Koiranäyttelyssä

  Tämä päivä meni Sotkamossa koirien kanssa vehatessa. Ilmoitimme Aadan ja Timan arvosteltaviksi.
  Timalla oli jo viime vuodelta EH, mutta Aadalle piti saada tulos ajokokeita varten.
  Minna halusi välttämättä Timan Sotkamoon, joten ei auttanut muu kuin taipua. Itse olin vastahakoinen, mutta eipä harmita enää.
  Ensin oli Aadan vuoro nuorten luokassa ja hyvin meni, vaikka ensi kertaa semmoisessa koirajoukossa pyörittiin.
  Tuloksena EH, eikä vikojakaan isommin löytynyt.
   Minna vaihtoi koiraa ja kehään. Minä en pystynyt kehään kompuroinnin takia, polvi jotenkin kesti linkuttaa, mutta, mutta.
  Esittely meni hyvin, vaikka Tima aristelikin pöydällä oloa. ERI ja jatkoon.
  Sitten olikin Minnalla hymy herkässä, kun palasi kehästä.
  Serti ja ROP. 
  Ei auttanut muu kuin jäädä odottelemaan kutosryhmän valintaa parhaasta.
  Eikä loppukaan mennyt poskelleen. Tima oli ryhmän neljänneksi paras.
  Pitihän sitä kotona ottaa kuvia palkintojen kanssa.



   Onnellinen esittelijä lopultakin kotona.
  Vau mikä ihana päivä.