lauantai 12. tammikuuta 2019

Tulisippa valkeus

  Vuorokauden verran on kuunneltu sulaketaulun räpsintää. Sähköt poikki vähän väliä. Yöllä pätki yhtenään ja aamulla pimeys. 
  Ei Loiste ole ottanut oppia viime talvesta, vaikka on muka raivannut linjoja.  Mikä kiikastaa?
  Navettahommat oli vielä aamusta kesken, joten ei auttanut muu kuin pistää agrekaatti pyörimään.
   Pitäisikkö Loisteen tuplata 'halvat' siirtohinnat, että täälläkin voisi elellä huolettomasti.
  Kesällä katkoja aiheuttavat kuulemma itikat ja pikkulinnut, talvella lumi ja tuuli. 
 Voisikkohan niitä optioita pistää toimitusvarmuuden parantamiseen?    
 

perjantai 11. tammikuuta 2019

Persiilleen meni

rusakkojahti Sonkajärvellä minun osalta eilen. Huru-Ukkojen lisäksi mukana oli kaksi Ramia. 
  Ensimmäisen ajon koirana oli Arppa. Olikin loistava, lyhyt ajo.
Pian paksahti ja Rami roikotteli rusakkoa. Tässä Arppa esittelee ajon loppua.
  Sitten laitettiin Arpan Minttu töihin. Ajoon löytyi sekuli, joten metsään mentiin. 
  Lähdin siirtymään eri passiin, mutta latauksen merkkivalo räpsähti palamaan. Konepelti auki ja sitten tehtiin syntiä. Remmi poikki! Mikäpä siinä muu auttoi kuin lähteä yrittämään Kajaaniin. Puhallin pois, kaikki mahdolliset vemputtimet kiinni. Oli raittiin puoleinen matka, mutta onneksi siivet pyöri sähköllä. Niinpä moottorin lämpö ei onneksi noussut liikaa.
  Pörhöllä pääsin heti sisään, kun asentaja antoi apuvirtaa tyhjälle akulle. Siihen loppui hyvä mieli. Laturin vapaakytkin jumissa, kiristäjä rikki. Kiristäjää ei löytynyt, joten vuokra-auto alle ja kotiin.
  Ari oli vielä ampunut toisen rusakon.
  Onneksi auto on nyt kunnossa ja Minna lähti hakemaan sitä. Minun piti jäädä kotiin oottelemaan purukuormaa.
  Tämmöistä tällä kertaa.
 

torstai 10. tammikuuta 2019

Aadan odotus

  Pari viikkoa sitten Aada asusteli pääosin sisällä. Ruokapöytään ei koskaan tullut kerjäämään makupalaa, mutta
yks ilta armas puoliskoni oli hyvällä tuulelle ja toi boxiin iltapalaa. Aada tuli tietenkin mukana ja vahtasi hyvin tarkoin joka suupalan. Vaikea oli nieleskellä anovien silmien edessä.
  Pian tämän jälkeen Aada joutui tarhaan, kun juoksu alkoi. Meni muutama päivä, että oppi syömään ruokansa heti. Ensi alkuun Tima hotasi kupit tyhjäksi, mutta nykyisin Aada kupille ei ole muilla asiaa.
  Rusakot mellastavat nyt joka yö pihalla,
mutta odottakaahan viikko. Eiköhän näihin löydy liikettä päivälläkin.
 
 

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Uimassa

  Tänään lähdimme vielä kokeilemaan jänistystä Timan kanssa. Jälkiä löytyi ja 
ei muuta kuin hakemaan.
  Ensin tutkittiin tietenkin aurattu tie. Sitten lähdettiin metsän puolelle jälkeä pitkin. 
  Lunta on tullut reippaasti, eikä kantoa ole yhtään. Jalat ei yllä edes maahan, joten uimalla.....
  Pian Tima totesi, että tilanne on toivoton. Vähän näytti, että juoksukin on alullaan. Tarhassa kun yksi aloittaa, muut seuraavat perässä.
 

tiistai 1. tammikuuta 2019

Verkot vetehen

laskimme (Jyrkin kanssa) laulellen viime lauantaina.
  Tänään kalakaverille iski lentsu, joten Minna innostui mulle kaveriksi jäälle.
  Ilma oli lupsakka, eikä avannot olleet jäätyneet. 


 Vettä oli tosin paikoin noussut jään päälle viitisen senttiä.
  Ahtihan soi antejaan tarpeeksi kahteenkin talouteen.
  Toivottavasti kalaa tulisi jatkossakin.
  
 

torstai 27. joulukuuta 2018

Jatkoa eiliseen

  Huomenna tulee apulannat ensi kesäksi, joten lähdimme aamupäivällä valmistelemaan paikkaa.
  Eilen illalla ammuin rusakkoa hämärissä (puoli pimeässä), mutta en sitä löytänyt. Pimeässä en halunnut pistää koiraa perään.
  Aada häippäsi pian työmaalta, mutta ilmestyi pian takaisin kantaen
rusakkoa. Joko Aada tappoi sen tai se oli juuri kuollut, koska ei ollut yhtään jäykistynyt ja vertakin valui. Epelin nokka on kyllä kunnossa, kun jäljesti illallisen rusakon.
  Näytettyään meille, ei halunnut saalistaan luopua.
  Hyvin loppui tämä vuosi. Toivottavasti vain paranee 2019!

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Tapaniajelua

  Aamulla löytyi jäniksen viime yön jäljet pellolta ja pitihän se Aada viedä tutkimaan. 
  Minä kaiken varalta passailemaan ja Minna otti sukset alle.
  Eipä tarvinnut Minnan juurikaan metsään poiketa, vaan Aada kaivoi yksinään jäbän liikkeelle.
  Lunta alkaa olla pikku koiralle tarpeeksi, joten haukkutiheys ei ollut kummoinen. Sitkeästi vaan pari tuntia seuraili ja antoi ääntäkin välillä.
  Taitaa tulla ajuri, kunhan vielä ensi syksynä löytyisi joku ajettava. Yhtään en ole vielä raskinut ampua, mutta Aadan kohdalla teen poikkeuksen.
  Hyvää uutta vuotta kaikille ja kiitos, että olette seurailleet meidän tapahtumia boxista!
 

tiistai 18. joulukuuta 2018

Aikapula

  Männä yönä oli rusakko käynyt nauttimassa yöpalaa AIV:n hitusilla. 
  Ilmeisesti kuuli jostain liikettä, kun jäi ruokailu kesken.
  Aamulla jälkiä oli pihassa siellä täällä.
  Pitihän Aadan antaa tutkia jälkiä, mutta minulla ei aika riittänyt metsälle lähtöön.
  Oli pakko rempata traktoria päivän näöllä.
 

tiistai 4. joulukuuta 2018

Jussi Vatanen

Tänään pääsimme kutsuttuina porisemaan nuotion ääreen Pölkyn kutsusta.
  Tarjolla oli kahvia, purtavaa ja tietenkin nuotiomakkaraa.
  Porinatuokio oli näyttelijä Jussi Vatasen metsäpalstalla.
                                       Jussi Vatanen ja Jukka Heikkinen
  Tietenkin piti päästä kuvaan Jussin kanssa. 
  Kyllä oli lupsakka ja miellyttävä persoona. Aikaa riitti kaikille.
  Sitten pistivät Jussin hakkuukoneen ohjaimiin. Ensin ammattilainen näytti, miten puu pilkotaan.
   Sitten Jussi pääsi (joutui) puikkoihin.
  Pari puuta taisi lopulta päätyä pinoon. Meidän oli valitettavasti lähdettävä vähän kesken kaiken sovittuun tapaamiseen.
  Kiitokset Jussi Vataselle, Pölkylle ja Jukka Heikkiselle!
 
 
 

torstai 29. marraskuuta 2018

Tapahtui näinä päivinä

  Muutamia kuvia ensin ei niin perinteisestä kissa ja koira tilanteesta.
  Syödään samasta kupista kätisemätä,
sitten ettonet Minnan kanssa.
  Niinpä lintulaudoilta on lintujen hyvä nauttia pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä.
  Aamulla Minna Lähti noutamaan kunniakirjaa Pro Agrian kut
susta. Hymy huulilla palasi ruusun ja plakaatin kanssa.
  Aadan kanssa olemme testailleet vanhaa
ja uutta sohvaa. 
  Hyviä molemmat.
 
 
 
 
 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Lepoa

  Olen muutaman kerran kokeillut jalan kestävyyttä Timan kanssa.
Hyvin on ajoja lähtenyt lyhyellä haulla, mutta lyhyeksi ovat jääneet. Eiköhän se siitä parane, kunhan saadaan harjoitella. 
  Tällä hetkellä vain päivä metsässä tietää kahta päivää sohvalla.
   Aada oli minulla pari päivää kaverina, kun Minna kävi Kuopiossa katsomassa KALPAn ottelun.
  Snookeria katselimme boxissa,
mutta ei kauan jaksanut Aadaa kiinnostaa.
  Lintulaudallakin alkaa olla vilskettä. Lajeja alkaa olla aikamoinen määrä. Tali-,hömö-, sinitiainen, pikkuvarpunen.
 
  Tänään bongasin harvinaisuuden.
  Minun tunnistuksen mukaan valkoselkätikka kävi jo monta kertaa pähkinöillä.
  Lieköhän miten erittäin uhanalainen?
 
 

 
 
 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Että semmoinen päivä

  Ei varmaankaan enää tällä iällä pitäisi oikein retostella metsällä. Päätimme Minnan kanssa nauttia aamupalan nuotiolla ja antaa Timan etsiä vieterikinttua.
  
  Aamulla veti maan jäähän, joten ilmeisesti jälki oli paketissa. Muutamassa kohti hieman haisi, mutta ei vaan valkoinen jänis  suostunut lähtemään liikekannalle.
  Sitten löytyi tosi kuuma jälki ja minäkin taisin innostua liikaa. Hyppäsin ojan yli tielle ja kantapään alla petti maa. Pohkeassa tuntui karmea napsahdus. Siihenpä loppui kiire. Onneksi auto oli likellä ja pääsin känkkäämään penkille. 
  Minna sai lopulta Timan kiinni ja minä vänkärin penkillä kotiin.
  Paltamosta saatiin apua ja nyt kompuroidaan 
kyynärsauvoilla sisällä. Toivottavasti tarvitsen niitä vain muutamia päiviä enkä viikkoja.
  Tällä hetkellä hymy on tiukassa naurusta puhumattakaan.
 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Siellä täällä

  Syyskyntöjen aikana pelloilta paljastuu aina kantoja tai kiviä.       Tämähän kysyy ennen kylvöä lähinnä selkää. Aina ei riitä edes Jontikan voimat eteentuleviin ongelmiin.
   Niinpä oli kutsuttava apuvoimia. Onneksi vaaran päällä oli kaivureita mätästystä tekemässä. Omistaja auttoi pulassa olevaa. Kiitos!
  Metsäänkin ehditään silloin tällöin. Nyt oli Timan vuoro. Aamulla alkoi valitettavasti sataa alijäätynyttä tihkua. Niinpä yöjälki oli tiiviissä paketissa. Jossain kohtaa haisi hyvältä, mutta ei päässyt etenemään makuulle.
  Intoa Timalla kuiteskin riitti, joten hyvin ehdimme Minnan kanssa paistaa makkarat.
 

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Projekteja riittää

  Jo useamman talven aikana on käynyt mielessä saunan terassin suojaaminen lumisateilta. Kevyt pressut eivät silmää hivele joten tuumasta toimeen.
  Kesällä hommasimme käytettyjä ikkunoita Oulusta. Iso kerrostalo remontoitiin uusiin ikkunoihin ja vanhat sai hakea pois.
  Suunnitelmaa ei juurikaan tehty, vaan päätimme edetä tilanteen mukaan. Hiljotellen reikä kerrallaan alkoi umpeutua.
  Tänään saimme kaikki tarvikkeemme tuhlauttua. Jonkin verran jäi listoitus vajaaksi. Seuraavaksi täytyy suunnista kauppaan.
  Oven malli on vielä utopiaa. Jotain siihen pitää keksiä.
 Muutaman kerran olemme ehtineet nauttia mökin saunasta.   
 Terassilla on mukava kuivatella hikeä kunnon löylyttelön jälkeen.



 
 
 

perjantai 26. lokakuuta 2018

Odottelua

  Tänä syksynä on saanut odotella jäbää passipaikalle. Ei niitä ainakaan meillä ole liikaa. En varmaan raski ampua kuin yhden Aadalle.
  Torstaina oli jo likellä, mutta en ehtinyt näkemään, mihin jänis katosi Aadan ajosta. Tielle tuli hukka, eikä enämpi löytynyt. Taisi juosta toiseen kuntaan.
  Hiljalleen olen ehtinyt minäkin juoksuttamaan koiria. Saaga tässä etsiskelee yöjälkeä.
  Monenlaisessa paikassa olen aikaa kuluttanut: navetan nurkalla, metsässä, tien penkalla ja kaaheen aakeen laakeen turvesuon reunassa.
  Torstaina sain kaveriksi pieniä ilopillereitä.
  Nucca oli etsimässä, mutta hyvin kului aika nuotion äärellä makkaraa paistaessa. Jänistä ei päästy näkemään, mutta toivottavasti tytöille jäi mukavat muistot. Ehkä sinne pääkoppaan jäi muhimaan metsästyksen siemen.
 
 
 

maanantai 22. lokakuuta 2018

Katolle hän kiipeää

  Meinaan, ettei nuohoojan tarvitse enää kiivetä katoille henki kurkussa.
  Innostuimme laittamaan uudet lape- ja seinätikkaat sekä saunan että talon katolle.
  Harjoittelimme matalammalla ensin.
  Sitten rohkenimme nousta jo tosi korkealle.
  Katolla tasapainoillessa ja maisemia ihaillessa,

kylmän tuulen viuhuessa korvissa muistui mieleen ei niin kaukaa ihanat lokakuun lämpötilat. 
    Minnakin joutui hermosavujen ajaksi kiinnityshommiin räystäälle.

  Huomenna pitää vielä käydä antamassa loppusilaus harjalla, mutta lienee helpompi kiivetä kuin ennen.
 
 
 

lauantai 13. lokakuuta 2018

Reissuja

Tämä viikko on mennyt Huru-Ukkojen seurueella matkojen merkeissä. Ensin käytiin Savon mailla etsimässä rusakkoja. Tällä kertaa löytyi vain jäniksiä koiran eteen, mutta palataan asiaan lumilla.
  Passipaikka minulla oli aivan upea.
  Oli nautinto kuunnella ajoa, vaikka kaatoa ei tullutkaan.
  Laavulla yritettiin paistaa makkaraa, mutta kesken jäi. Passiin oli lähdettävä. Jossain syödään nyt ohiammuttua jänismuhennosta.
  Eilen suunnattiin Hyrylle parilla koiralla. Tapahtumia riitti sen verran, ettei muistanut edes kuvia ottaa.
  Ensin oli tuhannen komia ja tooooooooosi pitkä kaurisajo.
  Sitten päästiin asiaan. Ensimmäinen jänis hävitti itsensä turvesuolle ja kaksi seuraavaa ajoa päättyivät saman navetan nurkalle, vaikka lähtöpaikat olivat kilometrien päässä toisistaan.
  Kaikesta huolimatta mahtavia reissuja mukavassa porukassa.  

tiistai 9. lokakuuta 2018

Syksy

  Lämpimän kesän jälkeen jouduin vielä niittämään kolmannen kerran osan pelloista.
   Varsinkin apila ja ruokonata olisivat jääneet talveksi liian pitkiksi.
  Taisipa olla viimeisiä hetkiä heinäntekoon, kun kynnöt aloitin melkoisessa lumituiskussa.
   Viiden sentin lumet kyllä sulivat liki täysin, joten kivetkin löytyivät pellolta.
   Kasvattamossa vasikoille juoma maistuu Milkbarista.
   Karsinat alkavat olla täysiä, joten kiertokin saadaan hiljalleen pyörimään toivotulla tavalla.
   Harrastuksillekin täytyy kaivaa jostain vapaata aikaa. Lähinnä olen kiertänyt tuomarina ajokkien kokeissa. Onhan tuota jo tullut käytyä Tornio, Kuhmo ja Ristijärvi eilen.
  Aamu oli kylmän hivakka ja maa jäässä. Maasto oli hyvä eritoten mainion laavun takia.
  Olipa mukava odotella koiraa ja täytellä kortteja ykköserän jälkeen.
 

 

perjantai 28. syyskuuta 2018

Talven merkkejä

alkaa olla ilmassa, joten oli aika järjestellä paikkoja.
  Ensin tietenkin piti otta ettonet ja kerätä voimia päivän töihin.
  Aloitimme hommat mökillä. Ensin lisättiin nuotioon lahonneet laiturit.
  Osmangassa vesi on ollut monta vuotta niin alhaalla, ettei laituria ole kannattanut kasata. Niinpä se on lahonnut maalla.
  Hyvin paloivat jo kesällä kerätyt roskatkin.
  Välillä nykäisimme veneen talviteloille aiemmin tekemääni luiskaan.
  Pitihän sitä huokaista välillä.
  Kotonakin oli kesän aikana kertynyt kaikenlaista roskaa polttomonttuun. Nyt oli niin märkää, että sytyttäminen meinasi olla ongelma.
  Illalla käytiin mökillä ottamassa kunnon löylyt ja nokimakkaraa syömässä.