tiistai 24. kesäkuuta 2014

Juhannusmunia

  Lämpötilan puolesta voisi puhua vaikka pääsiäismunista. Aamuusta vain muutama aste ja päivälläkin hädintuskin kymmenen. Vettä tulee kuuroista kuin saavista. Siitäkin huolimatta rehun teko oli pakko aloittaa.
  Kuurojen välissä aina vähän heinää nurin.
  Kahtena päivänä piti vetää murskainta, ennenkuin suunnitellut lohkot olivat nurin.
  Jussinpäivänä aloiteltiin sitten munintaa.
  Sadekuuroista huolimatta työ hiljalleen eteni, joskin välillä meinasi töpöstää märkä karho.
                                Vettä tuli
  Sitten vain munat pakettiin.
  Saatinhan heinät kuiteskin muoviin,
  vaikka pitikin katsoa komea auringon nousu.
    Paalit pitää vielä kelkkoa pihaan turvaan jäniksiltä, lokeilta, variksilta, ym...
  Tiistaina jatkettiin Tuomon pelloilla.
  Mahtava mattoperä.
  Illalla vielä itselle pari hehtaaria nurin,
 
  vaikka rekka p-e seisotti tunnin, eikä suostunut antamaan tietä, ennenkuin kuorma oli valmis.











 

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Lähiruokaa

  Tänään oli lähiruokapäivä. Kalat Osmangasta,
  uudet perunat omasta takaa,
  salaatti ja tilli kasvihuoneesta,
  ruokajuomana raparperimehu.
  Kylläpäs oli makoisaa!
  Paprikoita pitää vielä odotella.
  RAUHALLISTA JA LÄMPIMÄMPÄÄ JUHANNUSTA!
 



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Ilmastoko lämpiää??????

  On kyllä hyvä, jos ilmasto on lämpiämässä. Tänä aamuna (17.6.) lämpötila oli seitsemän aikaan +1,3, sitten tuulen hieman kiihtyessä putosi lukema -0,7 (kaksi metriä maan pinnasta).
  Sitten saapui kuuro luoteesta.
  Sade tulikin välillä puhtaana lumena. Seassa räntää ja vettä.
  Eihän tässä auta muu kuin päästää pienhiukkasia lisää piipusta ulkoilmaan. Siispä pökköä joka pesään.
  Sunnuntaina oli vielä hyvä uisteluilma. Kävimme Jyrkin kanssa kokeilemassa hauen syöntiä. Ei mitenkään rajua, mutta kädet saatiin sotkettua.
  Tiikerikin kiinnostui heti kaloista. Normaalisti sille kelpaa vain paistettu muikku tai lohi. Raakaa kalaa syö erittäin harvoin.



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Maanantai 9.6.

  Maanantaina oli sitten kotiinlähtö. Lähtöruokailun yhteydessä Anne esitteli yrityksiään ja tuotantoa.
                                         Hunajaa
  Kassan kautta kotimatka alkoi.

   Parkkipaikalla vielä loppuporinat.
  Tallinnasta tuliaiset ja laivalle.
  Kotimatka sujui hyvin neljän kuskin voimin. Kotona olin ennen puoltayötä. Vastassa oli Karjalanneito.
  KIITOKSET KOKO PORUKALLE ERITTÄIN MUKAVASTA JAHTIMATKASTA!





Navettavierailu Rakveressä 8.6.

  Sunnuntain ohjelmassa oli päivällä vierailu Tiitin pihatossa.

  Ilma oli aika hurja, vettä tuli taivaan täydeltä. Ensin ajoimme hallille, missä huollettiin maatalouskoneet. Peltovehkeet olivat Jontikoita.
  Juosten päästiin sateen suojaa viidensadan lehmän pihattoon.
  Peltoa oli navetan ympärillä noin kaksituhatta hehtaaria. Seosrehuruokinnalla lehmät lypsivät noin 7500lt/vuosi. Tavoite on 9000lt. Vain kivennäiset ostettiin, muut saatiin omilta pelloilta. Keskipoikimakerta 2,3. Lehmät oli kaikki holstikkejä.
                                 Heimon kanssa.


                                 20 paikkaa ja lypsy kahdeksan tunnin vuoroissa


  Jossain lähistöllä oli toinen viidensadan lehmän pihatto firmalla (tiit ja Tiitin isä omistavat). Firmalla on lisäksi metsäkoneita (Nyykäreitä), myös näiden huolto. Jossain päin Viroa on vielä turvetuotantoa. Turve menee pääasiassa Hollantiin kasvuturpeeksi. Saattoi vielä muutakin toimintaa, mutta melkoinen yritysrypäs.



lauantai 14. kesäkuuta 2014

Tuhotulva Raappananmäessä

  Kesken Viron juttujen täytyi pistää juttua ja kuvia eilisestä ukkosmyrskystä. Sade alkoi noin kahden maissa.
                                 Sade alkaa
  Ensimmäisen kahden tunnin aikana tuli vettä yli viisikymmentä milliä. Mittari piti jo tyhjentää. Salamat leiskuivat komeasti ja jytisi kunnolla. Sähköjä pätki jatkuvasti, mutta ei tainnut särkeä mitään.
  Päätimme lähteä mökille saunomaan ja menomatkalla huomasimme ojien olevan tulvassa. Rumpuputket eivät ehtineet niellä vettä, vaan se nousi tielle ja meidän pelloille. Onneksi viime kesänä aukaistiin ojat ja uusittiin putkia, mutta...
  Viisaat herrat ja konsultit laskivat putkien riittävän, eivätkä uskoneet asukkaita. Yritin itsekin monta kertaa ja monelle selvittää veden määrää keväällä ja rankkasateella. Ainoa liittymä joka toimi, oli minun suunnittelema. Siihen laitettiin samanmoinen ylivuotoputki.
                                         Putket riittävät
  Tältä näyttivät illalla hienot suunnitelmat.

                                 Eipä tarvitse puomia
  Aamulla vettä oli mittarissa kaksikymmentäkahdeksan milliä. Koko sademäärä oli nippanappa alle kahdeksankymmentä milliä! Jälki oli tämännäköistä aamulla.
                                 Tie poikki
                                         Meidän peltoliittymä
  'Joopa joo' sanoivat rengit päissään, eivätkä sitten muuta puhuneetkaan!   



perjantai 13. kesäkuuta 2014

Huti ja osuma Porkunissa 8.6.

  Lyhyen yöunen jälkeen oppaat tulivat hakemaan meitä puoli viideltä. Silmät sikkurassa istuimme Kaidon kyytiin Paavon kanssa. Paavo jätettiin torniin ja minä lähdin etsimään kaurista.
  Kaido vei minut isolle sähkölinjalle ja käski lähtä läppäsemään, Kaido tulisi autolla perässä. Hiippailin hiljalleen parin sadan metrin päässä olevan nyppylän yli, mutta mitään en nähnyt. Kuullessani auton äänen, vilkaisin taakse. Kaido huitoo ikkunasta kädellä. Pyörin kuin väkkärä, mutta ei mitään. Kaido hyppäsi autosta ulos ja molemmat kädet heiluivat kuin tuulimyllyn siivet. Tormasin pientä juoksun nytkää autolle päin, kun komea pukki hyppi nyppylän takaa vastaan. Kauris huomasi tietenkin minut ja suunta heti kohti suojaavaa metsää. Hutaisin patin metsän reunaan, mutta ohihan se meni. Hirveällä rääkynällä ja haukulla pukki etääntyi hatelikkoon. Kyllä kait itekukin huutaisi, jos kuulat vinkuvat korvissa. Oli ilmeisesti makuulla ja nousi ylös, kun kuuli auton äänen. Ei aina näköjään kannata hiippailla liian hiljaa.
  Lähdettiin ajelemaan ja Paavoa hakemaan. Matkalla näimme kaksi naaraskaurista, toisella oli tuplavasat mukana. Olivat kyllä söpöjä.
  Paavoa etsittiin paikasta jos toisestakin. Kaido ajeli semmoisia kinttupolkuja ja uria pitkin, että oisin kolmesti harkinnut, lähteäkö niille Jontikalla.
  Paavo oli tietenkin siellä, mihin hänet aamulla jätimme.
  Päivällä pidimme sadetta ja kävimme tutustumassa Tiitin navettaan. Navetasta oma juttunsa.
  Rakveressa kiertelimme kaupoissa ja kahvilla.
  Sen verran tuli päivällä vettä, että kaikki halusivat autokyydin suoraan tornin juureen. Tornit ovat luxusluokkaa, lämpöeristettyjä, tuplaikkunat ja kunnon sohva istuimena.
  Tunnin odottelun jälkeen paikalle tuli kahdeksan ylivuoteista porsasta. Aikani siinä katselin ja lopulta yksi erkani sen verran, että latasin menemään. Näytti vielä karjulta. Pirulauta, että osaa sika juosta lujaa. Onneksi meni ensin pitkin peltoa ja sieltä vasta kääntyi metsään. Lähdin tutkimaan paikkaa ja verta kyllä löytyi. Seurasin verijälkiä metsän reunaan ja soitin Kaidon paikalle. Sika löytyi parinkymmenen metrin päästä hengettömänä, keuhko-osuma.
  Hampaat eivät olleet kovinkaan juhlavat.
  Samalle iltaa Juhani ja Matti ampuivat ylivuoteisen karjun.
  Viimeisenä aamuna nukuin pitkään, enkä lähtenyt enää metsälle. Veijo ampui  myös ylivuoteisen karjun. Matti vielä kävi katselemassa kauriita, mutta sikoja olisi ollut tarjolla, ei kehdannut ampua.
 
                                 Minun trofeet
  Raappananmäen päältä




 

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Villisikoja ja kauriita Porkunissa 7.6.

  Lauantaiaamuna ei ollut mitään kiirettä laivalle, joten aamupala ja porinat ehti hyvin hoitaa. Ajallaan Heimo pyyhkäisi upella, uudella mesellään Paavon pihaan. Mukana oli uusi tuttavuus Veijo.
  Hetimiten suunta olikin kohti Länsisatamaa. Onneksi Matti lupautui ajamaan Helsingin osuudet. Maalaispoikaa hieman hirvitti oma ajo, kun ei oikein tiedä, mihin sitä pitäisi mennä.

  Laivassa syötiin kunnolla, eikä ryypätty (Virossa nollatoleranssi liikenteessä ja metsällä). Tallinnassa sen verran stoppia, että ostettiin tarvittavat tupakat ja kaatopullot. Hyvä oli ajella kaupungin läpi Heimon perässä.
  Hyvällä tiellä matka joutui, eikä kauan nokka tuhissut, kun alkoi tulla tuttuja paikkoja.
 
  Majoituspaikka oli tuttu jo ennestään. Upeasti oli vedetty Suomen lippukin salkoon.
  Vastassa olivat Anne ja Merje. Halauksin meidät otettiin vastaan. Vanhalta muistilta otimme entiset huoneet. Matin kaverina kuluivat lyhyet yöt yläkerrassa.
  Naisilla oli hieman kiirettä, kun paikalla oli iso porukka juhlimassa jonkun synttäreitä, mutta tulokahvit oli pian pöydässä. Illalla oli vielä ruokailu, ennen metsälle lähtöä.
  Tiit ja Kaido kävivät sopimassa aikataulun ja kahdeksan jälkeen startattiin.
                                         Kaido
                                 Tiit
  Minä pääsin Tiitin kyytiin etsimään kaurispukkia ensi-iltana. Ajelimme huitsinnevadaan uudelle alueelle. Kiertelimme autolla pitkin peltoja ja kauriita kyllä oli, mutta.. Naaraskauriita nähtiin kolme ja kaksi pukkia, mutta sarvet olivat niin pieniä, että Tiit sanoi meidän etsivän isompaa.
  Välillä kävimme vilkaisemassa sikojen ruokintapaikkaa, mutta tyhjä oli. Sitten nousi semmoinen sumu, että kaurisjahti piti lopettaa. Menimme uudestaan sikapaikalle. Lähdin hiippailemaan uraa pitkin ja pian kuulinkin röhkäisyn. Yksi sika siellä tonki paikalla ja olihan se pakko kopaista hämärässä.
                                 Noin kolme vuotias karju


                                         Hampaat 18,3 ja 18,0 senttiä
Onneksi kaatui paikalleen, muutoin pimeässä olisi ollut pirullista etsiä. Olipa nostamista lavalle kahdella hengellä. Sitten vielä haettiin Antero kyytiin ja majapaikalle. Antero olikin ampunut upean pukin ja ylivuoteisen karjun.

                                         Upeat sarvet
  Juhanikin sai ammuttua hieman pienemmän pukin.
                                         Ei niin paljon hymyä kuin Anterolla
  Nukkumaan puolen yön jälkeen.
  Lopuksi kuva kotoa