Villisikoja ja kauriita Porkunissa 7.6.

  Lauantaiaamuna ei ollut mitään kiirettä laivalle, joten aamupala ja porinat ehti hyvin hoitaa. Ajallaan Heimo pyyhkäisi upella, uudella mesellään Paavon pihaan. Mukana oli uusi tuttavuus Veijo.
  Hetimiten suunta olikin kohti Länsisatamaa. Onneksi Matti lupautui ajamaan Helsingin osuudet. Maalaispoikaa hieman hirvitti oma ajo, kun ei oikein tiedä, mihin sitä pitäisi mennä.

  Laivassa syötiin kunnolla, eikä ryypätty (Virossa nollatoleranssi liikenteessä ja metsällä). Tallinnassa sen verran stoppia, että ostettiin tarvittavat tupakat ja kaatopullot. Hyvä oli ajella kaupungin läpi Heimon perässä.
  Hyvällä tiellä matka joutui, eikä kauan nokka tuhissut, kun alkoi tulla tuttuja paikkoja.
 

  Majoituspaikka oli tuttu jo ennestään. Upeasti oli vedetty Suomen lippukin salkoon.

  Vastassa olivat Anne ja Merje. Halauksin meidät otettiin vastaan. Vanhalta muistilta otimme entiset huoneet. Matin kaverina kuluivat lyhyet yöt yläkerrassa.
  Naisilla oli hieman kiirettä, kun paikalla oli iso porukka juhlimassa jonkun synttäreitä, mutta tulokahvit oli pian pöydässä. Illalla oli vielä ruokailu, ennen metsälle lähtöä.
  Tiit ja Kaido kävivät sopimassa aikataulun ja kahdeksan jälkeen startattiin.

                                         Kaido

                                 Tiit
  Minä pääsin Tiitin kyytiin etsimään kaurispukkia ensi-iltana. Ajelimme huitsinnevadaan uudelle alueelle. Kiertelimme autolla pitkin peltoja ja kauriita kyllä oli, mutta.. Naaraskauriita nähtiin kolme ja kaksi pukkia, mutta sarvet olivat niin pieniä, että Tiit sanoi meidän etsivän isompaa.
  Välillä kävimme vilkaisemassa sikojen ruokintapaikkaa, mutta tyhjä oli. Sitten nousi semmoinen sumu, että kaurisjahti piti lopettaa. Menimme uudestaan sikapaikalle. Lähdin hiippailemaan uraa pitkin ja pian kuulinkin röhkäisyn. Yksi sika siellä tonki paikalla ja olihan se pakko kopaista hämärässä.

                                 Noin kolme vuotias karju

                                         Hampaat 18,3 ja 18,0 senttiä
Onneksi kaatui paikalleen, muutoin pimeässä olisi ollut pirullista etsiä. Olipa nostamista lavalle kahdella hengellä. Sitten vielä haettiin Antero kyytiin ja majapaikalle. Antero olikin ampunut upean pukin ja ylivuoteisen karjun.

                                         Upeat sarvet
  Juhanikin sai ammuttua hieman pienemmän pukin.

                                         Ei niin paljon hymyä kuin Anterolla
  Nukkumaan puolen yön jälkeen.
  Lopuksi kuva kotoa