Viikko vierähti

   Tuo aika tuntuu kuluvan aivan liian joutuin. Kuukausikalenterista seinällä saa kääntää lehteä kuin Aku Ankkaa lukiessa. 

  Torstaina Mika kävi plasmaleikkurilla katkomassa viimeiset parsirakenteet.

  Nyt on tilaa suunnitella, mitä tänne varastoidaan. Onhan siinä vielä paljon valuhommia. 

  Perjantaina käytiin hakemassa viimeiset verkot jään alta. Olihan siellä vielä syömähauki. 

  Väliin piti jännittää Kalpan ottelut, mutta yhteen jäi ja pelaajilla alkoi kesäloma. Surku homma. 

  Maanantaina aloitettiin ilmanpoistotötterön poisto navetan katolta. Eka päivänä saatiin katto ja ympäryspellit pois. 

  Sitten alkoi hermoja raastava lyhennys moottorisahalla. Olipas sinne lyöty nauloja ristiin rastiin ja vielä isoja. Terän viilasin varmaan liki kymmenen kertaa. Terästä oli ainakin puolet hampaista hävinneet. Loppuun piti ottaa käyttöön pistosaha pienen tilan takia. Onneksi on akkukäyttöinen, joten ei tarvinnut pelata roikkien kanssa. Tiistai menikin iltaan, ennen kuin saatiin kaikki pois. 

  Keskiviikkona saatiin reikä kattopeltiä vaille valmiiksi. Ei kun tutkimaan  vanhoja peltejä. Melkoiset neliöt niitä olikin, mutta kaikki väärällä profiililla. Puhelin kouraan ja soittorumba käyntiin. Paltamoon tulee pätkäpellit ensi viikolla. Vaalassa myyjä sanoi oikeaa peltiä löytyvän varastosta.  Kissan killit, olisi pitänyt tilata tehtaalta ja odotella herra ties kuinka kauan. 

  Pistettiin kuiteskin kaiken varalta vanha resu aukon peitoksi, eipähän ainakaan sateen sattuessa pääse vesi sisään. 

 

  

 

  

Eikun syömään

 kun Ahti on anteliaalla päällä. Kala liikku nyt hyvin ja käy pyydyksiin. Viimeksi tuli verkoista talven paras saalis koon ja painon suhteen. Haukea, lahnoja, kuha, ahven ja matikka. 

  Molemmille hyvät kalat ja koiratkin saavat lahnamuusia. 

  Tästä innostuneena kävimme eilen Minnan kanssa uittelemassa pilkkejä. Meidän mökkiranta ei ole koskaan antanut pilkillä juuri mitään. 

  

  Toivoimme muutamaa ahventa tai särkeä. Minulla oli tarkoitus kokeilla iskukoukkuja talvella. Suksella on nyt hyvä liikkua. Pinta on kova yöpakkasten jälkeen ja jäätäkin on riittävästi. 

  Paljon olen pyytänyt kesällä haukea iskukoukuilla, mutta aattelin kokeilla ensikertaa jään alta. Molemmat saimme yhden ahvenen, joten aloin viritellä koukkuja. Kolmas koukku jouti vielä varastoon.

  Oli siinä hieman miettimistä, mutta siellä nyt pari koukkua pyytää. 

  Lokitkin tulivat ihmettelemään meidän touhua ja tietenkin odottivat, jätetäänkö jäälle syömistä. 

  Taitaa kuiteskin syömäkalat olla verkkojen varassa.   

Järvellä, pihalla ja töllön ääressä

   Hyvin kestää jäät vielä käydä verkoilla. Rantaan on noussut hieman vettä. mutta selällä on kova jää pinnassa varsinkin yökylmäsen jälkeen. Eikä avantojakaan tarvi paljon hakata. 

  Pari kertaa on verkoissa ollut syömäkalat. Näyttäs hieman virkistyvän kalankin liike. 

  Lauantaina päästiin juuri jäälle, kun paikalle pyhkäisi kolme retkiluistelijaa. Poristiin siinä toveroinen ja kuulosti, että kiertelevät ympäri Suomea etsien hyviä jäitä.

  Loppuviikosta raikkasimme aika raskaasti sireenipehkoja. Viime kesänä jäi leikkuu väliin, joten poistimme paksut oksat. Eiköhän ne kannot ala työntää versoja alaoksista. Ei kannata antaa enää valtautua liian pitkäksi.

  Ilta menikin sitten seuratessa Kalpan ratkaisupeliä HIFK:ä vastaan. Olikin raastava jännitysnäytelmä. Jusehan se lopulta teki voittomaalin jatkoerässä. 

  Eilen illalla Ilves vei kotonaan voiton, mutta onhan Kalpa pudottanut Ilveksen jatkoista kahtena edellisenä vuonna. 

  Ei kahta ilman kolmatta. 

  TOIVOTTAVASTI!

Ifolor:täysi vitsi

  Sain serkkupojalta syksyllä synttärilahjaksi palapelin kuvasta Osmankajärveltä. Kuva on kalareissulta 17.7.2024 klo 10.00. 

  Valitettavasti tilasi palapelin Ifolorilta.

 

  Kuvaa oli muokattu. Kuva oli peilikuva ja sitä oli leikattu kolmelta sivulta. Lisäksi värit olivat päin prinkkalaa. 

  En tiedä, muokkasiko kuvaa tekoäly vai jonkun sormet. Oli miten oli, mutta oli törkeä temppu. 

  Palapelin valmisti saksalainen firma, joten siellä kuvaa tuskin oli muuteltu. 

  Palapelin laatikon kannessa on yleensä hyvä kuva, Mutta Ifolor nakkasi valmistajan laatikon roskiin ja laittoi palat omaan laatikkoonsa ja mukaan kämmenen kokoisen valokuvan. 

  Aloitin palapelin joulun jälkeen ja ensimmäiset viikot menivät sormi suussa. Kaivoin lopulta esiin alkuperäisen kuvan esiin ja huomasin muokkauksen. Asia alkoi selkityä.

  Harmaita hiuksia ehti silti tulla, ennenkuin palat alkoivat löytää paikkansa.  

  Kolme kuukautta meni päätä raapiessa. Meillä on tapana, että Minna käy panemassa viimeisen palan paikoilleen.

  Siinä se lopultakin odottaa kelmua päälle.

  Itse olen tilannut palapelit suoraan valmistajalta Saksasta ja ovat olleet hyviä.

  Jos haluatte kuvasta hyvän palapelin, unohtaa Ifolor!

Huolestuttavan aikaisin

 tuli kevät tänä vuonna. Olemattomat lumet sulivat vauhdilla ja pellot alkavat olla sulana. Loputkin lumet kova tuuli hävittää taivaan sineen.

  Omituinen talvi on takana. Ensin pitkä jakso kireää pakkasta sitten  kunnon lämpöaalto. 

  Onhan noita muitakin ihme talvia ollut. Olin Ruotsissa töissä seitsemänkummentäyksi ja telkkarissaa näyttivät, kun maaliskuussa catebillari aukaisi tietä Raappananmäkeen mahottoman lumimyrskyn jälkeen. 

  Löysin autotallin seinästä mielenkiintoiset muistiinpanot. 24.4.1990 on päästy karhitsemaan peltoraivio. 

  Toinen merkintä on 25.4.2011. Yksi pelto on saatu karhittua. 

  Kyllä tämä kevät lyö kaikki ennätykset. 

  Perimätieto kertoo 1800-luvulta, että toukoja kylvetty helmi-maaliskuussa ja sitten ankara takatalvi. Juhannuksena tiedon mukaan ajettu hevosella jäitä myöten Kajaaniin. On varmaan tapahtunut  nälkävuosina. Näin tarinat kertovat. 

  Mustarastaatkin ovat keikkuneet jo monta päivää lintulautojen alla. Ovat kuukausi-puolitoista aikaisessa.

  Nyt pitäisi alkaa jo kalankin liikkua, mutta taitavat nekin olla sekaisin. Toissa kerralla yksi hauki viimeksi ei mitään. Saapahan raitista ilmaa. Ans kattoo kauanko verkkoja pystyy vielä pitämään.

  Toivottavasti säästytään takatalvelta. 

  Siinä toivossa ettei takatalvea tule, otettiin vene pihalle. Tarkoitus on pestä se ja laitella valmiiksi vesille. Lauantaiksi lupaili lämmintä, joten sitten pesemään.

Pelastusoperaatio

  Meillä on ollut tänä talvena ongelmia kalastuksessa. Vanhalle paikalle virittelimme kolme kahden verkon jataa. Yksi jata alkoi jumittaa, eikä verkot lähteneet liikkumaan. Melkoisella työllä saimme lopulta verkot liikkeelle. Tulikin kunnon neljän metrin ranka. Äherryksen jälkeen irtosi mutapohjasta, eikä juurikaan onneksi verkko revennyt pilalle. 

  Muutama viikko meni hyvin, kunnes kolmisen viikkoa sitten jatan naruavannolla oli verkko päässyt nousemaan ja jäätynyt yläainasta kiinni. Jäätäkin on jo tuskalle asti, niinpä siunasimme verkot menetetyiksi. 

  Eikä siinä kaikki. Viikon päästä jäi toinenkin jata jumiin, nyt ilmeisesti ala-aina oli kiinni jossain, koska yläaina liikkui. Meinasimme pistää jo pillit pussiin ja todeta, että siihen loppuu talvikalastus. Harmitti niin vietävästi, koska paras pyyntikausi on jo nurkan takana. 

  Ilmeisesti alitajunta oli työskennellyt ongelman kimpussa, koska olin ehkä keksinyt ratkaisun. 

  Eilen päätimme kokeilla ideaani.

  Saatiin vielä Jyrkin poika Ilari kolmanneksi hommaan. Malvahan touhuaa aina meidän kanssa jäällä. 

  

  Kairalla reikä metrin verran naruavannosta ja siitä ongittiin verkko ylös. Kun ala-aina saatiin käteen, puukolla verkko poikki ja uittonaru kiinni. Hyvin onnisti ja verkosta löytyi niin eläviä kuin kuolleita kaloja. Verkot pesuun ja uudet tilalle. Kylläpä meinasi vetää suupieltä ylöspäin. 

  Sama operaatio toiselle jatalle. Onnisti aivan yhtä hyvin. Kaikki verkot tuotiin pesuun onnen huumassa. Verkot eivät lyhentynee kuin metrin verran, joten vähällä päästiin.

  Rannassa totesimme, että konstit ei lopu, kun jaksaa asioita puntaroida. 

  Eipä loppunut vielä talvikalastus. Viikon päästä uudestaan jäälle.

  

Voihan pirkule

   Lunta on hiljalleen kertynyt liki päivittäin. Lumi on puuterilunta, eikä ole paljon ollut suvikeliä. Tuulettomia päiviä on ollut, joten parvekkeelle niin tasolle kuin kaiteellekkin on hiljalleen kertynyt paljon. 

  Melkoinen lumiaita on jo kaiteella. 

  Pihaa olen linkoillut silloin kun huvittaa. Perjantaina lähdin käymään mökillä, kun on tarkoitus käydä verkoilla. Tietä olen lingonnut useita vuosikymmeniä, eikä ole ollut ongelmia. 

  Nyt löytyi kuitenkin jostain kivi ja lingosta akseli poikki. Onneksi olin liikkeellä aamupäivällä ja sain Mikan kiinni. Mika lupasi korjata akselin, niinpä lähdin köröttelemään pajalle. 

  Linko on taasen kunnossa kiitos Mikan. Eipä ole tarvinnut palata Mikalta myrrystuulella koskaan.

Volvosta

oli akku sipannut täysin, ei ottanut virtaa vastaan. 

  Ensimmäiset pari tuntia meni kiroillessa ja miettiessä, mitä pitää purkaa, että saa akun pois. Oli kyllä akulle keksitty paikka. 

  Seuraavana päivänä pääsin perille purettavista osista, mutta pakkasen takia purku jäi kolmanteen päivään. 

  Saatiinhan akku lopulta pois. Lämpimässä oli sulamessa muutaman päivän, mutta ei enää latautunut. 

  En lähtenyt hakemaan uutta asiakseen Kajaanista, kun Mitsu pelasi hyvin. 

  Toissa päivänä saatiin uusi akku paikoilleen ja tyytyväisenä hyrähti Volvo käyntiin. 

  Eilen käytiin Jyrkin kanssa kanssa verkoilla, mutta tällä hetkellä näköjään tyhjän saapi pyytämättäkin. Kaksi pientä lahnaa. 

  Kyllähän kalojen liike pitäisi vilkastua ensi kuussa. 

    

Pakkasta pitelee

😨 

   Turhan pitkään on tuo pakkasjakso kestänyt. Alkavat koneetkin temppuilla kylmässä. 

  Aamulla oli kirkolle lähtö, mutta Volvosta oli akku purkautunut. Onneksi Minnan Mitsu hörähti nätisti käymään. 

  Vaikka asteet eivät ole älyttömiä, niin koneet kylmettyvät joka paikasta. 

  Lähemmä noitumaan ja latailemaan akkuja. Eiköhän tästä päivästä selvitä pienillä synneillä.

  Tiistaina käytiin verkoilla, eikä jäälläkään hiki tullut. Onneksi Minna lähti mukaan lämmittämään mökkiä. Välillä käytiin sulattelemassa itseämme ja vehkeitä. Tuli sieltä komea hauki ja pieni lahna.

  Siitäkin reissusta selvittiin hyvillä kamppeilla ja välillä lämpimässä mökissä tauolla. 

Joutilaalla aina jotakin

   Ajan kuluksi on keksitty jotain tekemistä. Jokin aika sitten kovilla pakkasilla oli Pakkasherra livahtanut koiratarhaan ja jäädyttänyt vesiputken. 

  Päätimme tehdä sinne tuplaoven. 

  Minna on paklannut, hionut ja maalannut oven. Saimme sen melkoisen ahräyksen jälkeen paikoilleen. 

  Vielä pitäisi ulko-ovikin korjailla. Olin sitä lumilingolla hieman murjonut. Joutuu käyttämään verstaalla ja korjaamaan vauriot. 

  Innoissamme olemme tehneet pihasaunaan kans tuplaoven, vaikka siellä putket ovat pysynyt sulana. Ovi odottaa vielä loppusilauksia. 

  Verkoilla on viime päivityksen jälkeen käyty kolmesti. Ahti on ollut reilulla päällä. Ekana tuli pari haukea. Toisella kertaa hauki, kuha ja yli puolikiloinen ahven, taisi olla joku pikku lahnakin. 

  Tänään oli suurin saalis: kaks haukea, iso matikan möllerö ja kahdeksan lahnaa. Pari lahnaakin olivat syötävän kokoisia, mutta keitettiin kaikki koirille. 

  Koirat rakastavat kypsää kalaa nappuloiden seassa. Verstaalla keitellään ja koirat penkaavat joka paikan, missä kalat ovat. 

 Tuoksu on vastustamaton.

Pitkästä aikaa

päästiin koiran kanssa metsään. Oli nollakeli, mutta hieman huoletti , mitä välihanki tekee koiran jaloille. 

  Bitille panta kaulaan ja suunta nuotiopaikalle. Hieman siinä Bitti kierteli nuotion ympärillä ihmetellen meidän touhua. Kyllästyi lopulta meihin ja erkani hakemaan. 

  Puolen tunnin kuluttua alkoi kuulua haukkua ja sieltähän jänis oli liikkeellä. Nuotiolle tuli Jyrkikin mielessä jänispaisti. 

  Liikkeellä olikin 'Aadan' jänis, joten tiesin, mihin mennään. Eihän me keritty passiin, jänis oli jo mennyt. 

  Sitten jäniksellä tutut kuviot. Lumi hidasti jo Bitin menoa, mutta perässä puurti innolla pitkästä aikaa. Jänis piti sen verran etumatkaa, että aina oltiin hieman myöhässä. 

   Puolentoista tunnin ajon jälkeen aloin jo kutsua Bittiä pois, mutta ei välittänyt kutsumisesta mitään, ajo jatkui. Eipä auttanut muu kuin hakea Minna nuotiolta apuun. 

  Pari kertaa ehti Minna kutsua, kun Bitti lopetti ajon ja tuli autolle. Hieman oli hanki syönyt karvaa jaloista, mutta ei pahaa vahinkoa tullut. Intoa oli vielä haitalle asti. Kotonakin oli vielä levoton ja moitti meitä ukkoja hitaudesta, kun saalista ei saatu.

  Jännäksi on mennyt, kun Minna saa paremmin Bitin kutsumalla pois. Minusta ei kaikistellen välitä mitään.

  Tosin minä saan Aadan pois paremmin kuin Minna, joten nyt tulevaisuudessa kokeissa kuljetamme toistemme koiria. 

Soutaa ja huopaa

   Tulipa tämmöinen veneilytermi mieleen, kun olen seurannut näitä keskusteluja Suomen ilmastopoliitiikasta ja ennen kaikkea luontopaneelia. 

  Ensin hiilipäästöt saadaan kuriin suomen metsillä. Metsät ovat iso päästöjä sitova. Metsillä kompensoidaan kaupunkien, asutustaajamien, liikenteen ym. päästöjä. 

  Koko ajan luontopaneeli on halunnut mennä metsän omistajien kukkarolle ja vähentää hakkuita ja lisätä suojeltuja metsiä. Minun järkeen ei mahdu, miten hiilinielu toimii hakkaamattomissa metsissä, lahoavat puut eivät mielestäni sido hiiltä. 

  Pusikoituvat metsät eivät anna anna tilaa uusille puille ja kaikki puut ovat poissa teollisuuden käytössä. Suomi elää yhäkin metsillä.

  Sitten laskentakaavaa muutettiin ja metsät olivatkin yht'äkkiä hiilipäästölähteitä ja ilmeisesti kaupungit nieluja. 

  Voi pyhä sylvi tätä touhua.

  Kansan nauraessa oli laskentakaavaa jälleen uusittava ja metsät palautettiin hiilinieluiksi. Tosin luontopaneeli vaatii hakkuiden pienentämistä kymmenellä prosentilla. Olisipa mielenkiintoista tietää, paljonko paneelin henkilöt omistavat metsiä ja paljonko ovat omiaan suojelleet. 

  Odotan mielenkiinnolla , mikä on seuraava vaihe tässä täysin järettömässä touhussa.  

  

Tuoretta pöytään

   Tälle päivälle oli luvassa aika hyvä sääennustus verkoilla käyntiin, vaikka hieman puuskaista tuulta luvattiin.

  Jäällä ei tuullut onneksi olemassakaan, yksi lyhyt puuskan poikanen, mutta ei tarvinnut edes viritellä suojapressua. 

  Ahti oli jälleen ollut hyvällä tuulella. Saaliina oli hauki ja kunnon matikan mötkäle.

  Tällä kertaa molemmat kelpasi Jyrkille, aikoi tarjota madetta äidilleen soppatarpeiksi. 

  Meillä on vielä puolet kuhasta syömättä ja taitaa löytyä haukifilekin pakkasesta. 

  Aivan sopiva saalis tällä kertaa. Liikaa ei haluta pyytää, vaikka ottajia kyllä olisi. Olemme kotitarvekalastajia. Jos alkaa tulla liikaa, vetäsimme jatan tilalle narun. 

  Rospuuttoajaksi tosin yritämme varautua ja pistää tuoretta lähikalaa pakkaseen.

Pakkasherra

 on kiusannut meitä jo pitkän ajan ja oli vielä tänäänkin kaverina verkolla. Lisäksi puhalteli aikamoinen puhuri idän suunnalta. Vedimme heti pressun tuulensuojaksi, joten avannolla oli suht' hyvä tilanne. Huomiseksi lupasi jälleen kiristyvää keliä, eikä tuulikaan laannu. Niinpä päätimme uskaltaa jäälle menoa.

 Ei siellä juurikaan hiki tullut, mutta saatiin verkot vaihdettua ja kalat pois. Huomenna olisi jo saalis joutanut koirille.

  Ei tuo saalis parraasta päästä ollut, mutta kala kummallekin. Jyrki otti hauen ja meille jäi kuha syötäväksi.

  Ihan komeat fileet tuli, siinä on pari ateriaa meille. Muutama hullu kuha sieltä löytyy talven aikana, useampikin kelpaisi. 

  Toivottavasti pakkaset hellittää pyhän ajaksi, mihin suunnittelimme seuraavaa käyntiä.