Vaikeaa on

uuden oppiminen tällä iällä.

  Tänä vuonna Ultrcomin ohjelma uudistui Nextiksi. Vanhalla ohjelmalla ei enää pystynyt ristiinpaikantamaan kavereiden koiria.

  Ohjelmien koko kasvaa aina vaan, näyttää, että saa kantaa repullisen varavirtaa puhelimeen päivän tarpeiksi.

  Aamulla kävin Bitin kanssa metsässä. Haku kesti kahdeksan minuuttia ja ajo puolisen tuntia. Näin syksylla nuo jäniksen poikaset ovat pirullisia ajettavia. Sata metriä ja piiloon. Toista ei sitten löytynyt. Opetuksen vuoksi otin Bitin hihnaan ja vein eri paikkaan, oppii siihen, ettei päivä välttämättä pääty kiinniottoon. Minulla tuli enempi kiire pois hirvikärpästen takia.

  Minna vei sitten Aadan hakemaan. Kehui viestissä nuotiolta mukana olevan makkaraa ja sinappia. Vein Bitin tarhaan ja kurvasin tulille. Aika pitkään Aada haki, ennenkuin ajo lähti. Pari kertaa tielle ja lopulta ei enää löytänyt hyppyä. Tunteroisen kuiteskin antoi kyytiä jänikselle, Taisi olla poikajänis paikallaan hakuringin sisällä.

  Kotona yritin saada valtuutettua Minnan pantojen ylläpitäjäksi, huh, huh.

  Pari puhelinsoittoa UP:n tukeen ja viidennellä kerralta taisin painella oikeita kohtia, kun lopultakin onnistuin.

  En käsitä, miksi pitää ohjelmat tehdä niin monimutkaisiksi, ettei sitä kerkiä oppia, ennenkuin tulee uusi päivitys.

  Melkomoinen osa käyttäjistä on minun ikäluokkaa ja ainakin minusta tuntuu, että kaulan yläpuolella on harakan pesä.

  

  

Lepopäivän ratoksi

  Eilen aamulla oli Timan vuoro lähteä vapauteen. Ajettava löytyi pienen hapuilun jälkeen. Nyt taitaa olla vaan paljon pieniä jäniksiä metsissä, kun Timakaan ei saanut ajettua kuin puolisen tuntia. Yhden risukasan haukkui hyväksi, mutta en minäkään sieltä saanut jänistä liikkeelle.

  Tänä aamuna ei ollut kummallakaan oikein metsäolo, joten aamupäivä meni vötkyillessä.

  Lähdimme lopulta kuitenkin pellolle levittelemään ojamaita. Pari ojanpätkää pitäisi vielä tukkia ennen muokkausta. Toinen oja on aika iso, kun yhdistämme pari kapeaa sarkaa.

  Minä lastasin maita kärryyn,

ojamaa oli pölisevän kuivaa, joten kärryyn pistin kukkurikuorman.

  Minna kuskaili maita ojiin. 

  Vielä sinne jäi ajettavaa, mutta hyvään alkuun päästiin.

   

Pitkä piina

 on lopultakin ohi. Liki puolen vuoden ajan on koirien juoksut rajoittuneet fleksin päähän. Mitä nyt Bitti ottaa spurttia boxin sohvalla.

  Tästä aamusta lähtien koiria saa treenata, mutta ase täytyy jättää vielä kaappiin.

  Aamulla lähdin Bitin kanssa rankkasateeseen katsomaan, tapahtuuko mitään. Alkuun Bitti ei oikein tiennyt, saako nyt tosiaan juosta vapaasti.

  Kun jälki löytyi, ei muuta kuin perään. Taisi vain olla pieni kussero ajossa, kun juoksi sata metriä ja sitten piiloon. Tunteroisen Bitti peuhasi perässä, mutta sitten kyllästyi sateeseen ja tuli autolle.

  Olin minäkin niin märkä, että kotiin teki jo mieli.

  Minna vei Aadan hieman myöhemmin metsään. Ensimmäinen ajettava taisi olla rusakko, kun veti suoraan tielle ja sitten huitsin nevadaan.

  Toinen ajo oli samanlainen kuin Bitillä. Pikku pätkiä ja paljon jälkien selvittelyä. Ihme kyllä Minna sai Aadan kiinni hukalta helposti.

  Hyvä aamu sateesta huolimatta.

Sadepäivän ratoksi

  Aamupäivän aurinkoinen ilma vaihtui sadekuuroihin. Traktorin koppissa oli kuiteskin ihan mukava hoitaa loppuun talkoolaisten tekemä urakka. Muutama oja on raivattu risukasoiksi, jotka päätin tänään ajella pois.

 

  Olen huomannut paalileikkurin erittäin käteväksi työkaluksi moneen hommaan.

  Muutaman tunnin työjelyn jälkeen pellot tältä osin näyttivät paljon paremmilta.

  Kiitokset talkoolaisille!

  Illalla sitten katsottiin Kalpan harjoitusottelua Jukureita vastaan. Voittohan sieltä tuli 3-1 ja Juusokin pääsi maalinteon makuun.

Synttärin ennakko

   Sain houkuteltua pitkästä aikaa Minnan kalalle näin syntymäpäivän aattona. Auton nokka kohti Puolangan järviä. Veneen saimme lainaan tutulta, joten vesille.

  Tunteroisen soutelimme pitkin rantaa, eikä mennyt ilta hukkaan.

  Hyvin on saajan suu leveässä hymyssä. Minä sain pari pienempää, joten kiva reissu. Veneen omistajillekin kelpasi veneen vuokraa kala.

  Onnea syntymäpäivänä!

Pörriäinen

  Pellolle ilmaantui apulantasäkkejä.

  Muutaman päivän perästä alkoi taivaalla lennellä punainen pörriäinen.

  Alkoi levittämään apulantoja metsään. Taitaa olla liian kallis systeemi peltojen lannoitukseen.

  Kuorma-auto laittoi valmiiksi seuraavan lastin levityksen aikana.

  Mökkiläiset ja muut kulkijat joutuivat odottelemaan, kun lastaus tapahtui tiellä.

  Ei siinä nokka kauan tuhissut, kun uusi lasti oli taivaalla.

  Palvelimessa on jotain vikaa, videota en saa tähän. Korjataan kait tuota pikaa, yritän sen laittaa tähän.

  Pekalta se apu löytyi jälleen. Kiitos!
 

Vihdoinkin maanpinnalle

  Viikolla on saatu parvekkeeseen kaiteet.

   Tänään saatiin lopultakin maalattua työnjäljet piiloon.

  Eilinen hyvä maalauspäivä meni minulla Jyrkin kanssa kalalla. Kalan nuusaa saatiin vihdoin purettua, tosin Puolangan puolella. Väliin pitää päästä porisemaan ja päätä tyhjentämään.

  Nyt joutaa tellingit ja traktorit maalausurakasta odottamaan seuraavaa projektia.

  Sitten odotellaan vain hyvää säätä, että päästään kivijalan kimppuun.
 

Onko tämä

nyt sitä hiiliviljelyä? 

   Otappa nyt näistä kaikista kotkotuksista selvää, mutta niittelen heinät kuiteskin nurin talven alle.

  Jos on, niin tässä Ohisalon kaipaamaa ja Itämeren pelastamaa viljelyä.

  Tässäpä sidon hiiltä, pelastan Itämeren ja maapallon.

  Tulee varmaan minun osalta Green Dealkin toteutettua, kun traktorit ja puolet työvehkeistä on vihreitä.

  Tuleekohan minusta maapallon pelastaja ja Vihreiden kunniajäsen?

Valmisteluja

   Viikon aikana olen niitellyt heinikoita nurin.

  Sinne jäävät talveksi murenemaan. Eipähän ole niin paljon kuloa ensi kesänä.

  Itse ei enää tarvita rehua ja kaikki saavat ilmeisesti omilta pelloiltaan tarpeeksi.

  Harmittaa vetää hyviä apilikkoja nurin, mutta näin nyt.

  Taloa viimeistellään hiljalleen. Nyt on menossa parvekkeen viimeistely. Minna maalailee osia valmiiksi.

  Päätettiin tehdä kaide laudasta entisen verkon sijaan.

  Onneksi on viimeinen päivä olympialaisissa. Voi jättää tuonkin töllön rauhaan joksikin aikaa.

  Perjantaina huomattiin Jyrkin kanssa, että tyhjän saapi pyytämättäkin. Yli neljä tuntia pestiin uistimia Osmangassa ja ei nykyn nykyä.

  Jyrki sai yhden sormenpituisen ahvenen ja sekin oli kiinni ulkopuolelta.

  Minun saalis jäi yhteen simpukkaan.

  Osmanka on tyhjä!

Hermoja kysyttiin

Kajaanissa eilen niin minulta kuin Bitiltäkin. Oli Bitille valtava kokemus ensimmäinen näyttely. Ei ole tullut käytettyä missään harjoituksissa, eikä juuri treenattuakaan kehätoimintaa.

  Ajot sujuivat mahtavasti jo viime syksynä, mutta tulevaisuutta ajatellen, on pakko hankkia hyväksyttävä näyttelytulos.

  Kajaanissa järjestettiin kuitenkin ryhmänäyttely näin korona-aikanakin.

  Ensi alkuun Bitti haukuskeli vähän kaikkea, mutta rauhoittui sitten, kun huomasi ettei hätiä mitiä.

  Totutteluaikaa oli runsaasti. kun kehän aikataulu oli pahasti myöhässä. Minna esittelee meidän koirat kehässä. Koiratkin tottuneet paremmin, kun Minna niitä lenkittää.

  Bitti ihmetteli koko touhua, eikä oikein tiennyt, miten olisi ollut. Tämähän ei ole koiran vika vaan laiskan omistajan (minun).

  Tuomarit tutkii koirat nykyisin pöydällä. Meidän koirat eivät saa kotona edes kurkoitella pöydällä, joten tämä on aina paha paikka.

  Kestää sitten jonkun aikaa, ennenkuin häntä nousee pystyyn.

 

  Tuomarin mielestä rakenteet olivat hyvät, mutta muuten vaikutelma kevyt. Näinhä se on, että joku tykkää sutjakoista joku pötyköistä. 

  Lopputulema oli meidän mielestä se, mitä lähdettiin hakemaan.

  Junioriluokan H!