Helmikuu jo pian koittaa
Valo hiljaa kaamoksen voittaa
Vene alla lumen vuottaa
Kesän tuloon täytyy luottaa
Talvellakin soutaa voimme
Tarpeelliseksi tämän koimme
Pikkuhiljaa kunto kasvaa
Kun sulattelemme kinkun rasvaa
Umpihanki kutsuu meitä
Peltoset ei kaipaa teitä
Hiihtoa on mulla liian vähän
Parannusta lupaan tähän
alkaa meilläkin olla ohi. Aurinko paistaa jo pihalle ja kohta se nähdään pirtissäkin.
Talven synkin hetki on mennyt lähinnä luonnon eläinten ruokinnassa.
Viime talviset oravat huolehtivat siemenistä.
Käpy- ja harmaapäätikat tankkaavat rasvaa. Pikkulinnuilla on jo vaikeaa päästä ruokaan käsiksi.
Yön pimeydessä rusakot käyvät herkuttelemassa pihalla heinien äärellä.
Pienikin ääni jostain saa ne pinkaisemaan piiloon.
Eilen oli mukavaa porista pitkästä aikaa vieraiden kanssa. Tyrnäväläiset saatiin houkuteltua kyläreissulle. Digiaika tuo ainakin mulle pään vaivaa.
Onneksi kaima tuli apuun. Päivitti mökkiläppärin nykyaikaan ja laittoi navettakamerat jälleen toimimaan.
Riitu on erittäin eläinrakas ja toi Puumalle tuliaisia.
Vanhakin kissa jaksaa vielä leikkiä tosi rajusti.
Minulla tuo kuvaus ei kaikistellen onnistu, mutta katsokaa loppu vaikka kyljellään.
saatiin tukittua ylivuotiset (vuoden 2018) paalit hiehojen kurkusta alas. Hyvin oli kyllä säilyneet ilman happoja. Yhden paalin vein kokonaisena jäniksille, kun oli hometta pinnassa. Varmaan sisus olisi ollut aivan hyvä, mutta ei kehdattu vekslata rehua eestaas. Vanhat paalit on pistetty sisään leikkurilla, on siitä helpompi erotella pienet homepilkat pois.
Puolen viikon aikaan otettiin silppuri
käyttöön. Hamsterilla on helpompi viedä rehu ruokintapöydälle.
Tänään oli minulla pitkään pitkään aikaan töitä navetassa. Minnalla jyskytteli aamulla sen verran tukan alla, että piti ottaa tabu ja mennä vielä hetkeksi peiton alle. Ehdin siinä ruokkia hiehot ja Minna hoiteli sitten karsinoiden putsauksen.
Onneksi ei ole enää kantturoita, joten näiden kanssa ei navettaan meno ole tunninkaan päälle.
ainakin Minnalla ja Timalla tänään. Minä yritin passailla kulkureiteillä, mutta metsässä viihtyi jänis.
Vajaan tunnin haku ja parin tunteroista ajoa, eikä juuri katkoa ollut. Vähän piti käyttää vilunkipeliä, että sain Timan kiinni.
Myö kyllä yritetään aina ensin saada ajoon rusakko,
mutta ei se tänäänkään onnistunut. Oikea jänis paineli pitkin korpia. Minnakin hiihteli kolmisen tuntia, Timan näki pari kertaa vilaukselta vaan ei ajettavaa.
Kelien salliessa pitää yrittää uudemman kerran.
Meillä on menossa hiljainen kaamosaika. Aurinko näyttäytyy vasta noin kuukauden päästä.
Uusi vuosi ei alkanut minulla parhaalla mahdollisella tavalla. Taisi lauantaina ajokokeissa liikkua jänisten ja koirien lisäksi lunssapöpötkin. Vai hyökkäävätkö kaamoksen pimeydestä salakavalasti minun kimppuun. Onneksi Minna on säilynyt terveen kirjoissa.
Eilinen päivä meni helpotuksen hotellissa. Illalla alkoi nokka vuotaa ja yskä piinata.
Maha ja yskä hieman helpottaa, mutta nessuja menee yhtenään. Nokka on Minnan mukaan kuin Nasse-sedällä.
Onneksi on varalla huone ja sänky, niin saa ainakin toinen nukkua rauhassa.
Onpa nyt hyvä parannella itseään ja lukea Pukin tuomia kirjoja: Kamulaa, Sandbergia ja Kingiä, kun ei pääse metsäänkään koirien kanssa. Teki niin pirullisen hangen, että jalat siellä aukeaa sessuilta.
Puumakaan ei kauan viihdy ulkona. Jos ulko-ovi pysyy kiinni, täytyy tulla huomauttamaan ikkunalle, että vois vaikka päästää sohvalle.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
