Kalpan kannatusreissu

  Oli jälleen aika suunnata matka Kuopioon katsomaan Kalpan ottelua.

 

  Lauantaina käytiin Puijolla kahvilla, torni ei valitettavasti ollut auki. 

  Neljän maissa alettiin suunnistamaan hallille. Tietenkin Kalpan paidat päälle Jusen numerolla.

    Minnalla keltainen Jusen pelissä käyttämä paita.

  Mervillä ja minulla on oikea Juuson pelissä käyttämä paita.

  Jukka oli usein kameran kanssa neljäntenä.

  Odotettavissa oli kiihkeä ja tasaväkinen ottelu Ässiä vastaan, ja semmoinenhan siitä tulikin viime minuutille asti.

  Aulassa oli Koponen jakamassa nimmareita. Minna lähti ostamaan kalpapipoa ja tietenkin minä Koposen juttusille.

  Suostui vielä kuvaan kanssani.

  Kalpa aloitti onneksi maalinteon.

  

  Kaksi erää oli tasaista, mutta Kalpa pääsi jo kahden maalin johtoon. 

  Kolmannessa Ässät löi kaasun pohjaan ja tuli tasoihin. Sitten alkoi kiihkeä ja hermoja kutkuttava erän loppu.

  Kunnes halli räjähti, minuuttia ennen loppua Aapeli Räsänen vei Kalpan 3-2 johtoon ylivoimalla.

  Ei pysynyt peffa penkissä viimeisen minuutin aikana. Niin vain sai maavahtinsa avulla ja uskomattomalla puolustamisella voitettua matsin.

  Oli mahtava reissu ja ottelu.

  Jälleen kerran tosi isot kiitokset Jukalle ja Merville täysylöspidosta, lipuista ja mukavasta seurasta!
 

 

Etsintää

  Eilen etsittiin Arin koirilla Pate ja Ropi kenneljäniksiä ajokoetta varten Salokylällä.

  Ensimmäinen Paten ajo vaikutti aika lupaavalta. Noin puolitoista jänis pyöri mukavasti, eikä mielestämme reikää tullut. Kerran pääsin näkemään jäniksen, eikä Pate ollut perässä kuin pari minuuttia perässä. Sitten tuli pitkä hukka, joten otimme koiran autoon.

  Toista jänistä lähti hakemaan pohjanpystykorva Ropi. Jänis kyllä löytyi, mutta ongelmana on, että Ropi haukkuu vain ollessaan pupun persiessä kiinni.

  Pystyimme helposti seuraamaan ajon kulkua puhelimesta. Tämäkin jänis vaikutti hyvältä. Kokeessa ei kuitenkaan tiedä, mikä jänis sattuu ajoon.

  Päivä kului rattoisasti tervasnuotioilla hyvän kaverin kanssa jutustellessa ja maailmaa parannellessa. Ampuminen ei ole aina päätarkoitus. Metsässä on paljon muutakin nautittavaa.       

Pari päivää

vietettiin Minnan kanssa metsässä.

  Eilen Aada ajeli yli kaksi tuntia hirvien (kaksi nähtiin) ja hirvimiesten keskellä,

ennenkuin antautui kiinni. Aada ei ole mikään helppo otettava autoon. Vasta kun itse päättää, että nyt riittää.

  Tänään oli Timan vuoro näyttää kykynsä. Yli tunnin ajeli, ennenkuin sain hihnaan. Tima on Aadaan verrattuna helppo otettava kiinni. Päätettiin vielä antaa toinen mahdollisuus.

  Tien ja rannan välistä löytyi. Parin lenkin jälkeen tuli hollille.

    Jänis oli tosi iso, oli elänyt kesän apilapellossa.

  Persus oli kuin kauriilla.

  Komea päätös tälle päivälle. 

  Hienosti ajeli tima tänään.

  

Piikitystä

  Eilen oli aika saada jälleen tehostepiikki koronaa vastaan. Minulle piikki oli jo viides, Minnalle neljäs.

  En tiedä, onko piikkien ansiota, että emme ainakaan tieten ole sairastaneet koronaa. Jatkossakin otan rokotteen, jos siihen tulee mahdollisuus.

  Samalla saimme influenssapiikkin. Koronasta näyttää tulleen samanlainen vuosittainen piikitys kuin influensasta.

  Toivotan kaikille tervettä syksyn jatkoa

   

Turvallisia patikkaretkiä

  Kajaanista kotiin toivottaa Vakuutusyhtiö TURVA!

 Linja-autolla kotiin. Meille ei ole julkista liikennettä ollut ainakaan kymmeneen vuoteen. Pitäisi jäädä Paltamoon ja ajaa taksilla kotiin. Ehkä saisin käydä hätätilassa kaupassa taksilla. Korjattu auto pitäisi hakea taksilla Paltamoon ja sieltä linjautolla jatkot. Kajaanissa jälleen taksi korjaamolle.

  Normaalisti vahingon kärsineelle korvataan kaikki kulut. Minun pitäisi ottaa sijaisauto omasta vakuutusyhtiöstä, joka ei ole millään tavalla korvausvelvollinen Turvan puolesta.

  Oman yhtiöni kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. 

  Miettikää tarkoin, mihin yhtiöön vakuutuksia teette. Halpa hinta ei ole aina paras vaihtoehto.

Vaarallista

 alkaa näköjään olla tuomarin hommakin ajokokeissa.

  Perjantaina olin tuomaroimassa tutussa maastossa. Ensimmäinen erä saatiin loppumaan parilla haulla. Lähdimme ottamaan koiraa kiinni. Maaston tuntevana ajoin edellä ja tuomarikaima Pekka oli koiranohjaajan autossa.

  Hiljentelin vauhtia kääntyäkseni pikkutielle. Vilkaisin peiliin. Tajusin, että kaveri tulee vauhdilla ja samassa jysähti. En oikein kerennyt edes säikähtää. Hieman vapisevin jaloin nousin autosta tarkastelemaan vahinkoja. Peräänajanut auto oli romuna. Keula paskana, turvatyynyt lauenneena ja nesteet tiellä.

  Käännyin tuskanhiki otsalla katsomaan Volvon perää. Takaosa oli tosi kurainen, enkä uskonut silmiäni, kun en löytänyt mitään jälkiä. Tarkemmalla syynillä puskurissa näkyi pari pientä naarmua. Täytyy tarkistuttaa, onko näkymättömissä mitään vääntynyt. Ilmeisesti vetokoukku otti pahimman iskun vastaan.

  Illalla ei tuntunut ollenkaan pahalta, mutta aamulla niska ja hartiat olivat jumissa, pientä päänsärkyä ja lievä pahanolon tunne.

  Puhelin kouraan ja soitto päivystykseen. Pääsin lääkäriin ja näkyviä vammoja ei ollut, mutta niska aristi. Piiskavamma.

  Varalta niska kuvattiin. Odotellessa pistettiin inha kauluri paikoilleen.

 

  Jotenkin tämän jälkeen ymmärrän koiria, kun niille pannaan kauluri.

  Onneksi ei löytynyt murtumia, joten sain kotiin pehmeän kaulurin. 

  Sitä voi pitää viikon verran tarvittaessa. Ei mukava tämäkään.

  Minut taisi pelastaa iso ja vankka rakenteinen auto.

   Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu!

 

Toinen päivä Matin kanssa

  Eilen aloitettiin toinen mehtuupäivä Timalla. Oli pienoinen pakkasaamu, mutta eipä näyttänyt haittaavan. Yöjälki oli pitkähkö, mutta alkoihan se lopulta.

  Jänis nähtiin pellolla aika kaukaa. Ihmeesti se vain aina palasi pellon reunaan pitkään heinikkoon. Kolmannen kerran jälkeen Matti lähti passailemaan, vieläkö palaisi.Palasihan se valitettavasti jäniksen kannalta. Näin saatiin Timallekin makupalat.

  Vielä oli Aada ilman saalista. Piti laittaa metsään, kun Matti ja Maija lähtivät jo tänään kotiin.

  Olipa syksyn railakkain alku. Haku alle minuutin. Ensi lenkillä tuli tuo epeli meidän nokaan eteen viiteen metriin. Nähtiin tiellä monta kertaa, mutta Minnalta oli määräys, että Aadan pitää ajaa ainakin tunti, ennenkuin saa yrittää kaatoa. Mattihan sen hurautti lopulta nurin. 

 Oli Aadan parhaita ajoja. Onnistuneesti vieraani sai kaikki kolme kaatoa.

  Sitten oli vihdoin aika syökäista ja paistella makkarat nuotiolla. Löysättiin Aada vielä hakemaan. Vielä kaivoi yhden ylös, mutta annettiin ajaa.

  Kutsuimme Maijan ja Minnan makkaran paistoon ja pidimme loppupalaverin. Kehuimme koiria ja itseämme.

  

  Hannukin kävi porisemassa ja tapaamassa savolaisia.

  Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne, kuten meinataan tehdä Kuhakunkustakin.

  Kiitokset Matille mukavista päivistä!

Kova päivä Bitillä

  Varkaudesta asti saapui eilen Matti kuuntelemaan koirien ajoa ja yrittämään jäniksen ammuntaa.

  Aamulla hämärissä löysäsin Bitin hakemaan.

  Kuvat puhukoot puolestaan. Yhden Matti sai ammuttua. Monta kertaa kyllä nähtiin, mutta sinne jäivät kasvamaan.

  Ajo yksi

  Ajo kaksi

  Ajo kolme

  Kyllä huomasi Bitistäkin, että takana on liki kahdeksan tuntia ja yli kolmekymmentä kilometriä.