alkaa näköjään olla tuomarin hommakin ajokokeissa.
Perjantaina olin tuomaroimassa tutussa maastossa. Ensimmäinen erä saatiin loppumaan parilla haulla. Lähdimme ottamaan koiraa kiinni. Maaston tuntevana ajoin edellä ja tuomarikaima Pekka oli koiranohjaajan autossa.
Hiljentelin vauhtia kääntyäkseni pikkutielle. Vilkaisin peiliin. Tajusin, että kaveri tulee vauhdilla ja samassa jysähti. En oikein kerennyt edes säikähtää. Hieman vapisevin jaloin nousin autosta tarkastelemaan vahinkoja. Peräänajanut auto oli romuna. Keula paskana, turvatyynyt lauenneena ja nesteet tiellä.
Käännyin tuskanhiki otsalla katsomaan Volvon perää. Takaosa oli tosi kurainen, enkä uskonut silmiäni, kun en löytänyt mitään jälkiä. Tarkemmalla syynillä puskurissa näkyi pari pientä naarmua. Täytyy tarkistuttaa, onko näkymättömissä mitään vääntynyt. Ilmeisesti vetokoukku otti pahimman iskun vastaan.
Illalla ei tuntunut ollenkaan pahalta, mutta aamulla niska ja hartiat olivat jumissa, pientä päänsärkyä ja lievä pahanolon tunne.
Puhelin kouraan ja soitto päivystykseen. Pääsin lääkäriin ja näkyviä vammoja ei ollut, mutta niska aristi. Piiskavamma.
Varalta niska kuvattiin. Odotellessa pistettiin inha kauluri paikoilleen.
Onneksi ei löytynyt murtumia, joten sain kotiin pehmeän kaulurin.
Minut taisi pelastaa iso ja vankka rakenteinen auto.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti