Yön kulkijoita

  Riistakameran antimia parilta yöltä.

 

    Ei rusakon töppöset kanna enää hötylumessa, joten on aika siirtyä pihaan napostelemaan heinän täppeitä.

Rauhallista Joulua

   

  

  Rauhaisaa Joulua kaikille blogia seuranneille. 

  Samoin Hyvää Joulua kaikille ystäville,tutuille ja kavereille niin vanhoille kuin vuoden aikana tulleille uusille tuttaville.

  

Aada

  Tänään olin tappelemassa lumen kanssa mökillä. Tietenkin meni lingosta murtopultti poikki. On muuten viheliäisimpiä töitä vaihtaa se yksin.

  Sain kuitenkin ährättyä uuden tilalle. Minna soitteli päästäneensä Aadan metsään pitkästä aikaa. Ei ollut suksille ehtinyt, kun ajo oli alkanut.

  Kaksi ja puoli tuntia Aada ui jäniksen perässä. Hidasta oli meno, mutta perässä pysyi. Haukkuaikaa ei kertynyt kuin vajaa tunti. Hitaasti mutta varmasti.

  Syöksymällä oli vielä pitänyt ottaa kiinni.

 

Kaksi ukkoa, kaksi koiraa

   Eilen lähdin Arille kaveriksi Hyrynsalmelle. Tarkoitus oli juoksuttaa kahta venakkoa, Area ja Patea. Näin lyhyen päivän aikana ei yksin ehdi kahta koiraa laukkuuttaa.

  Minä Otin Aren kaveriksi, tosin Ari laittoi sille Paten pannan. Eipä haitannut. Laskettiin mielestämme tarpeeksi kauas jänisten piilopaikasta. Jos mahdollista tarkoitus oli ampua jänis.

  Reilun tunnin ajon jälkeen, se lähestyi uhkaavasti maatilan piiloja. Pyhkäisin sinne passailemaan, mutta jänis pyörähti edelliseen passipaikkaan. Äkkiä takaisin ja päätin pysyä siinä vaikka pimeään.

  Eipä tarvinnut kauan odottaa, kun oli lähdettävä hakemaan Are maatalon pihasta, jänis oli jo jossain piilossa. Olen Aren kanssa tullut hyvin toimeen, eikä kiinniotto tuottanut ongelmia. Tällä kertaa ei riittänyt parin kilometrin etäisyys irtilaskupaikasta maatilalle.

  Pate ajeli jänistä toisaalla, joten soitin Arille, että taitaa olla aika ottaa murua kiljuvaan mahaan ja paistaa makkaraa. Ari päätti laskea Aren samaan paikkaan. Aamulla meni ensimmäinen tunti ja parikymmentä kilometriä, hirvenhaukkukokeen ja kettumiesten takia, ennenkuin löytyi sopiva paikka.

  Are häippäsi ja lopulta meni Paten ajosykkyrään. Otti sieltä kuitenkin oman ajettavan, ilmeisesti karkko. Molemmat ajelivat omaansa, kunnes ajot risteytyivät ja meidän mielestä vaihtoivat keskenään jäniksiä. Lopulta oli semmoinen sekamelska, että koirat tulivat tulille. 

  Eipä viihtyneet pitkään ja lähtivät yhdessä ajamaan uutta jänistä. Vuoroin olivat keulilla ja ajo pyöri. Aika hämärässä näin vilauksen ajettavasta sadan metrin päässä. Totesimme, että eiköhän riitä, kun ei enää tahtonut nähdä koiriakaan.

Kiitokset Arille ja ennenkaikkea koirille hienosta päivästä.  

Hiljaiseloa

harrastuksissa. Pakkaset olivat sen verran napakoita, että koirat ovat olleet mielellään tarhassa.

  Lumen kanssa on ollut tekemistä päivittäin. Linko on pyörinyt päivittäin. Lisäksi paalivaraston remontti toi hieman ongelmia rehustukseen viikonlopun aikana.

  Remontin valmistuttua pääsi lopulta silppuamaan jäätyneitä paaleja sisään. Helpottaa hurjasti, kun saa rehut siirrettyä hamsterilla, eikä tartte repiä jäistä rehua taikolla.

  Kun ilmat antoivat myöten viedä koiria metsään, Bitillä alkoi juoksu ja alkuviikosta Timalla sama homma. Kohta varmaan Aadakin aloittaa. Tämä on tuttua narttujen kanssa. Tarhassa kun yksi aloittaa, niin toiset seuraa perässä.

  Onpahan aikaa kalastella ja työntää puuta uuneihin.

  Onneksi kavereilla on koiria, jos himo kuunnella ajoa käy liian suureksi. Ampumisesta ei niin väliä. Istutaan nuotiolla ja parannetaan maailmaa, haukutaan Suomen tilanteen hoitajia makkaran kärytessä tikun nokassa.

  Päivä minkä vietät metsällä, sitä ei lasketa elinpäiviin. 

Kaamosaikana kalastetaan

  Kaija kadotti meiltä auringon, joten nyt odotellaan Heikin päivää, silloin alkaa päivä paistaa meillekin vaaran takaa.

  Sen verran on päivisin hämärää, että voidaan käydä verkot selaamassa. Eilen piti pyytää Minna kolmanneksi järvelle. 

  Ei minulla vielä paikat kestä paljon kumarrella. Olinpahan kuiteskin Jyrkillä kaverina hästäämässä kokuuavannolla.

  Sen verran tuli matikkaa ja lahnaa, että kädet tuoksahtivat kalalle.

  Ei nuo oikein isoja olleet, mutta keitto niistä tulee. On järvestä aikaisemmin muutakin kalaa tullut.

 'Toivossa on hyvä elää', sanoi lapamatokin.

 

Aadan päivä

   Minna ilmoitti Aadan kokeesen ja minun oli tarkoitus lähteä ohjaajaksi. Jäällä kompuroinnin jälkeen en pystynyt kuitenkaan siihen, joten alkoi ankara mietintä. Kiitokset Ritvalle, että ei tarvinnut perua koetta. Kokeessa oli seitsemän koiraa: kolme ajokkia, kolme venakkoa ja yksi beagle.

  Arvonnassa Minna nykäisi kotimaaston. Joskus omaa maastoa vaivaa kirous ja koe menee aivan persiilleen. Ei kuiteskaan tällä kertaa.

  Ensimmäinen haku kesti 59 minuuttia, ajoa tuli 84 minuuttia ja kiinniottokin onnistui Esan ansiosta loistavasti.

  Oli aika hyvät pohjat ykköseen, joten jännitys alkoi kihelmöidä vatsan pohjassa. 

  Toinen erä meni ensimmäisen kaavalla. Tosin Aada ei lähtenyt hakemaan kenneljänistä, vaan meni omalla suunnitelmalla.

  Haku 58 minuuttia ja ajoakin kertyi 72 minuuttia. Jänis kierteli pienellä alueella, mutta aina Aada vain kaivoi sen ylös. Minuuteilla oli jo ainakin palkintosija varmistettu, lopputulos riippui ominaisuuspisteistä.

  Tuomareita miellytti Aadan ominaisuudet sen verran hyvin, että tuloksena oli BEAJ1 69,00 pistettä.  Esa sai jälleen hyvin Aadan kiinni, ilmeisesti aattelee, että Minna kanssa lähdetään heti kotiin. Aadakin sai jäädä heti kotiin lepäilemään minun kanssa, kun Minna lähti tuomareiden kanssa Kajaaniin keskuspaikalle.

  Kotiin palasi onnellinen koiran omistaja.

  Sijoitus kokeessa oli pitkäkoipien seassa neljäs. 

  Aadalla on nyt kolme ykköstä, mutta yksi pitkänkokeen lumiykkönen jää pois. 

  Yhtä vaille KVA!

Talvi tulee

  Eletään niitä aikoja, että on aika tutkailla jään kestävyyttä.

  Hyvin oli pikku pakkanen purrut. Jäätä oli jo kymmenisen senttiä, sitten vain sopimaan Jyrkin kanssa päivä verkkojen uittoon.

  Maanantaina oltiin Aadan kanssa treenaamassa lauantain koetta varten. Hyvin meni.

  Tiistaina meillä oli Salokylällä Arin ja Paten kanssa viimeinen treeni torstain koetta varten. Tarkoitus ei ollut ampua, joten heti nuotio pystyyn.

  Tähän aikaan metsässä ollaan pimiästä pimiään.

  Aika kului paremmin, kun huvikseen täyttelin korttia Paten ajosta. Tiet oli pahoja, osin lumettomia ja pöliseviä. Tuli jotakin reikiä, kun Pate seurasi jänistä ääneti. Suht hyvin meni kuitenkin.

   Eilen lähdettiin Jyrkin kanssa verkon uittoon, Olosuhteet olivat hyvät, paitsi....

  Mulla oli nastat alla, mutta lumi peitti nastat. Niinpä vetäsin kunnon lipat. Ei ihan taju mennyt, mutta kummasti huppasi yläkerrassa. Jyrki jo ehdotteli pulkkaan menoa viedäkseen minut rantaan.

  Uitettiin kuitenkin vielä pari verkkoa jään alle, minä istullaan. Päätimme jatkaa seuraavalla kerralla uittelua lisää. Rantaankin pääsin omin jaloin.

  Illalla nousi päähän semmoinen kuhmu, ettei lakki sopinut päähän. Onneksi ei ollut muita oireita kuin hieman päänsärkyä.

  En uskaltanut lähteä tänä aamuna tuomariksi Patelle. Minna joutui uhraamaan viimeisen lomapäin minun tuuraukseen.

  Toivottavasti pystyn lähtemään lauantaina Aadan kanssa kokeeseen. 

  Täytynee ensi kerralla kulkea jäällä konttaamalla.