Eilen lähdin Arille kaveriksi Hyrynsalmelle. Tarkoitus oli juoksuttaa kahta venakkoa, Area ja Patea. Näin lyhyen päivän aikana ei yksin ehdi kahta koiraa laukkuuttaa.
Minä Otin Aren kaveriksi, tosin Ari laittoi sille Paten pannan. Eipä haitannut. Laskettiin mielestämme tarpeeksi kauas jänisten piilopaikasta. Jos mahdollista tarkoitus oli ampua jänis.
Reilun tunnin ajon jälkeen, se lähestyi uhkaavasti maatilan piiloja. Pyhkäisin sinne passailemaan, mutta jänis pyörähti edelliseen passipaikkaan. Äkkiä takaisin ja päätin pysyä siinä vaikka pimeään.
Eipä tarvinnut kauan odottaa, kun oli lähdettävä hakemaan Are maatalon pihasta, jänis oli jo jossain piilossa. Olen Aren kanssa tullut hyvin toimeen, eikä kiinniotto tuottanut ongelmia. Tällä kertaa ei riittänyt parin kilometrin etäisyys irtilaskupaikasta maatilalle.
Pate ajeli jänistä toisaalla, joten soitin Arille, että taitaa olla aika ottaa murua kiljuvaan mahaan ja paistaa makkaraa. Ari päätti laskea Aren samaan paikkaan. Aamulla meni ensimmäinen tunti ja parikymmentä kilometriä, hirvenhaukkukokeen ja kettumiesten takia, ennenkuin löytyi sopiva paikka.
Are häippäsi ja lopulta meni Paten ajosykkyrään. Otti sieltä kuitenkin oman ajettavan, ilmeisesti karkko. Molemmat ajelivat omaansa, kunnes ajot risteytyivät ja meidän mielestä vaihtoivat keskenään jäniksiä. Lopulta oli semmoinen sekamelska, että koirat tulivat tulille.
Eipä viihtyneet pitkään ja lähtivät yhdessä ajamaan uutta jänistä. Vuoroin olivat keulilla ja ajo pyöri. Aika hämärässä näin vilauksen ajettavasta sadan metrin päässä. Totesimme, että eiköhän riitä, kun ei enää tahtonut nähdä koiriakaan.
Kiitokset Arille ja ennenkaikkea koirille hienosta päivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti