Yön kulkijoita

  Riistakameran antimia parilta yöltä.

 

    Ei rusakon töppöset kanna enää hötylumessa, joten on aika siirtyä pihaan napostelemaan heinän täppeitä.

Rauhallista Joulua

   

  

  Rauhaisaa Joulua kaikille blogia seuranneille. 

  Samoin Hyvää Joulua kaikille ystäville,tutuille ja kavereille niin vanhoille kuin vuoden aikana tulleille uusille tuttaville.

  

Aada

  Tänään olin tappelemassa lumen kanssa mökillä. Tietenkin meni lingosta murtopultti poikki. On muuten viheliäisimpiä töitä vaihtaa se yksin.

  Sain kuitenkin ährättyä uuden tilalle. Minna soitteli päästäneensä Aadan metsään pitkästä aikaa. Ei ollut suksille ehtinyt, kun ajo oli alkanut.

  Kaksi ja puoli tuntia Aada ui jäniksen perässä. Hidasta oli meno, mutta perässä pysyi. Haukkuaikaa ei kertynyt kuin vajaa tunti. Hitaasti mutta varmasti.

  Syöksymällä oli vielä pitänyt ottaa kiinni.

 

Kaksi ukkoa, kaksi koiraa

   Eilen lähdin Arille kaveriksi Hyrynsalmelle. Tarkoitus oli juoksuttaa kahta venakkoa, Area ja Patea. Näin lyhyen päivän aikana ei yksin ehdi kahta koiraa laukkuuttaa.

  Minä Otin Aren kaveriksi, tosin Ari laittoi sille Paten pannan. Eipä haitannut. Laskettiin mielestämme tarpeeksi kauas jänisten piilopaikasta. Jos mahdollista tarkoitus oli ampua jänis.

  Reilun tunnin ajon jälkeen, se lähestyi uhkaavasti maatilan piiloja. Pyhkäisin sinne passailemaan, mutta jänis pyörähti edelliseen passipaikkaan. Äkkiä takaisin ja päätin pysyä siinä vaikka pimeään.

  Eipä tarvinnut kauan odottaa, kun oli lähdettävä hakemaan Are maatalon pihasta, jänis oli jo jossain piilossa. Olen Aren kanssa tullut hyvin toimeen, eikä kiinniotto tuottanut ongelmia. Tällä kertaa ei riittänyt parin kilometrin etäisyys irtilaskupaikasta maatilalle.

  Pate ajeli jänistä toisaalla, joten soitin Arille, että taitaa olla aika ottaa murua kiljuvaan mahaan ja paistaa makkaraa. Ari päätti laskea Aren samaan paikkaan. Aamulla meni ensimmäinen tunti ja parikymmentä kilometriä, hirvenhaukkukokeen ja kettumiesten takia, ennenkuin löytyi sopiva paikka.

  Are häippäsi ja lopulta meni Paten ajosykkyrään. Otti sieltä kuitenkin oman ajettavan, ilmeisesti karkko. Molemmat ajelivat omaansa, kunnes ajot risteytyivät ja meidän mielestä vaihtoivat keskenään jäniksiä. Lopulta oli semmoinen sekamelska, että koirat tulivat tulille. 

  Eipä viihtyneet pitkään ja lähtivät yhdessä ajamaan uutta jänistä. Vuoroin olivat keulilla ja ajo pyöri. Aika hämärässä näin vilauksen ajettavasta sadan metrin päässä. Totesimme, että eiköhän riitä, kun ei enää tahtonut nähdä koiriakaan.

Kiitokset Arille ja ennenkaikkea koirille hienosta päivästä.  

Hiljaiseloa

harrastuksissa. Pakkaset olivat sen verran napakoita, että koirat ovat olleet mielellään tarhassa.

  Lumen kanssa on ollut tekemistä päivittäin. Linko on pyörinyt päivittäin. Lisäksi paalivaraston remontti toi hieman ongelmia rehustukseen viikonlopun aikana.

  Remontin valmistuttua pääsi lopulta silppuamaan jäätyneitä paaleja sisään. Helpottaa hurjasti, kun saa rehut siirrettyä hamsterilla, eikä tartte repiä jäistä rehua taikolla.

  Kun ilmat antoivat myöten viedä koiria metsään, Bitillä alkoi juoksu ja alkuviikosta Timalla sama homma. Kohta varmaan Aadakin aloittaa. Tämä on tuttua narttujen kanssa. Tarhassa kun yksi aloittaa, niin toiset seuraa perässä.

  Onpahan aikaa kalastella ja työntää puuta uuneihin.

  Onneksi kavereilla on koiria, jos himo kuunnella ajoa käy liian suureksi. Ampumisesta ei niin väliä. Istutaan nuotiolla ja parannetaan maailmaa, haukutaan Suomen tilanteen hoitajia makkaran kärytessä tikun nokassa.

  Päivä minkä vietät metsällä, sitä ei lasketa elinpäiviin. 

Kaamosaikana kalastetaan

  Kaija kadotti meiltä auringon, joten nyt odotellaan Heikin päivää, silloin alkaa päivä paistaa meillekin vaaran takaa.

  Sen verran on päivisin hämärää, että voidaan käydä verkot selaamassa. Eilen piti pyytää Minna kolmanneksi järvelle. 

  Ei minulla vielä paikat kestä paljon kumarrella. Olinpahan kuiteskin Jyrkillä kaverina hästäämässä kokuuavannolla.

  Sen verran tuli matikkaa ja lahnaa, että kädet tuoksahtivat kalalle.

  Ei nuo oikein isoja olleet, mutta keitto niistä tulee. On järvestä aikaisemmin muutakin kalaa tullut.

 'Toivossa on hyvä elää', sanoi lapamatokin.

 

Aadan päivä

   Minna ilmoitti Aadan kokeesen ja minun oli tarkoitus lähteä ohjaajaksi. Jäällä kompuroinnin jälkeen en pystynyt kuitenkaan siihen, joten alkoi ankara mietintä. Kiitokset Ritvalle, että ei tarvinnut perua koetta. Kokeessa oli seitsemän koiraa: kolme ajokkia, kolme venakkoa ja yksi beagle.

  Arvonnassa Minna nykäisi kotimaaston. Joskus omaa maastoa vaivaa kirous ja koe menee aivan persiilleen. Ei kuiteskaan tällä kertaa.

  Ensimmäinen haku kesti 59 minuuttia, ajoa tuli 84 minuuttia ja kiinniottokin onnistui Esan ansiosta loistavasti.

  Oli aika hyvät pohjat ykköseen, joten jännitys alkoi kihelmöidä vatsan pohjassa. 

  Toinen erä meni ensimmäisen kaavalla. Tosin Aada ei lähtenyt hakemaan kenneljänistä, vaan meni omalla suunnitelmalla.

  Haku 58 minuuttia ja ajoakin kertyi 72 minuuttia. Jänis kierteli pienellä alueella, mutta aina Aada vain kaivoi sen ylös. Minuuteilla oli jo ainakin palkintosija varmistettu, lopputulos riippui ominaisuuspisteistä.

  Tuomareita miellytti Aadan ominaisuudet sen verran hyvin, että tuloksena oli BEAJ1 69,00 pistettä.  Esa sai jälleen hyvin Aadan kiinni, ilmeisesti aattelee, että Minna kanssa lähdetään heti kotiin. Aadakin sai jäädä heti kotiin lepäilemään minun kanssa, kun Minna lähti tuomareiden kanssa Kajaaniin keskuspaikalle.

  Kotiin palasi onnellinen koiran omistaja.

  Sijoitus kokeessa oli pitkäkoipien seassa neljäs. 

  Aadalla on nyt kolme ykköstä, mutta yksi pitkänkokeen lumiykkönen jää pois. 

  Yhtä vaille KVA!

Talvi tulee

  Eletään niitä aikoja, että on aika tutkailla jään kestävyyttä.

  Hyvin oli pikku pakkanen purrut. Jäätä oli jo kymmenisen senttiä, sitten vain sopimaan Jyrkin kanssa päivä verkkojen uittoon.

  Maanantaina oltiin Aadan kanssa treenaamassa lauantain koetta varten. Hyvin meni.

  Tiistaina meillä oli Salokylällä Arin ja Paten kanssa viimeinen treeni torstain koetta varten. Tarkoitus ei ollut ampua, joten heti nuotio pystyyn.

  Tähän aikaan metsässä ollaan pimiästä pimiään.

  Aika kului paremmin, kun huvikseen täyttelin korttia Paten ajosta. Tiet oli pahoja, osin lumettomia ja pöliseviä. Tuli jotakin reikiä, kun Pate seurasi jänistä ääneti. Suht hyvin meni kuitenkin.

   Eilen lähdettiin Jyrkin kanssa verkon uittoon, Olosuhteet olivat hyvät, paitsi....

  Mulla oli nastat alla, mutta lumi peitti nastat. Niinpä vetäsin kunnon lipat. Ei ihan taju mennyt, mutta kummasti huppasi yläkerrassa. Jyrki jo ehdotteli pulkkaan menoa viedäkseen minut rantaan.

  Uitettiin kuitenkin vielä pari verkkoa jään alle, minä istullaan. Päätimme jatkaa seuraavalla kerralla uittelua lisää. Rantaankin pääsin omin jaloin.

  Illalla nousi päähän semmoinen kuhmu, ettei lakki sopinut päähän. Onneksi ei ollut muita oireita kuin hieman päänsärkyä.

  En uskaltanut lähteä tänä aamuna tuomariksi Patelle. Minna joutui uhraamaan viimeisen lomapäin minun tuuraukseen.

  Toivottavasti pystyn lähtemään lauantaina Aadan kanssa kokeeseen. 

  Täytynee ensi kerralla kulkea jäällä konttaamalla.

 

Kalpan kannatusreissu

  Oli jälleen aika suunnata matka Kuopioon katsomaan Kalpan ottelua.

 

  Lauantaina käytiin Puijolla kahvilla, torni ei valitettavasti ollut auki. 

  Neljän maissa alettiin suunnistamaan hallille. Tietenkin Kalpan paidat päälle Jusen numerolla.

    Minnalla keltainen Jusen pelissä käyttämä paita.

  Mervillä ja minulla on oikea Juuson pelissä käyttämä paita.

  Jukka oli usein kameran kanssa neljäntenä.

  Odotettavissa oli kiihkeä ja tasaväkinen ottelu Ässiä vastaan, ja semmoinenhan siitä tulikin viime minuutille asti.

  Aulassa oli Koponen jakamassa nimmareita. Minna lähti ostamaan kalpapipoa ja tietenkin minä Koposen juttusille.

  Suostui vielä kuvaan kanssani.

  Kalpa aloitti onneksi maalinteon.

  

  Kaksi erää oli tasaista, mutta Kalpa pääsi jo kahden maalin johtoon. 

  Kolmannessa Ässät löi kaasun pohjaan ja tuli tasoihin. Sitten alkoi kiihkeä ja hermoja kutkuttava erän loppu.

  Kunnes halli räjähti, minuuttia ennen loppua Aapeli Räsänen vei Kalpan 3-2 johtoon ylivoimalla.

  Ei pysynyt peffa penkissä viimeisen minuutin aikana. Niin vain sai maavahtinsa avulla ja uskomattomalla puolustamisella voitettua matsin.

  Oli mahtava reissu ja ottelu.

  Jälleen kerran tosi isot kiitokset Jukalle ja Merville täysylöspidosta, lipuista ja mukavasta seurasta!
 

 

Etsintää

  Eilen etsittiin Arin koirilla Pate ja Ropi kenneljäniksiä ajokoetta varten Salokylällä.

  Ensimmäinen Paten ajo vaikutti aika lupaavalta. Noin puolitoista jänis pyöri mukavasti, eikä mielestämme reikää tullut. Kerran pääsin näkemään jäniksen, eikä Pate ollut perässä kuin pari minuuttia perässä. Sitten tuli pitkä hukka, joten otimme koiran autoon.

  Toista jänistä lähti hakemaan pohjanpystykorva Ropi. Jänis kyllä löytyi, mutta ongelmana on, että Ropi haukkuu vain ollessaan pupun persiessä kiinni.

  Pystyimme helposti seuraamaan ajon kulkua puhelimesta. Tämäkin jänis vaikutti hyvältä. Kokeessa ei kuitenkaan tiedä, mikä jänis sattuu ajoon.

  Päivä kului rattoisasti tervasnuotioilla hyvän kaverin kanssa jutustellessa ja maailmaa parannellessa. Ampuminen ei ole aina päätarkoitus. Metsässä on paljon muutakin nautittavaa.       

Pari päivää

vietettiin Minnan kanssa metsässä.

  Eilen Aada ajeli yli kaksi tuntia hirvien (kaksi nähtiin) ja hirvimiesten keskellä,

ennenkuin antautui kiinni. Aada ei ole mikään helppo otettava autoon. Vasta kun itse päättää, että nyt riittää.

  Tänään oli Timan vuoro näyttää kykynsä. Yli tunnin ajeli, ennenkuin sain hihnaan. Tima on Aadaan verrattuna helppo otettava kiinni. Päätettiin vielä antaa toinen mahdollisuus.

  Tien ja rannan välistä löytyi. Parin lenkin jälkeen tuli hollille.

    Jänis oli tosi iso, oli elänyt kesän apilapellossa.

  Persus oli kuin kauriilla.

  Komea päätös tälle päivälle. 

  Hienosti ajeli tima tänään.

  

Piikitystä

  Eilen oli aika saada jälleen tehostepiikki koronaa vastaan. Minulle piikki oli jo viides, Minnalle neljäs.

  En tiedä, onko piikkien ansiota, että emme ainakaan tieten ole sairastaneet koronaa. Jatkossakin otan rokotteen, jos siihen tulee mahdollisuus.

  Samalla saimme influenssapiikkin. Koronasta näyttää tulleen samanlainen vuosittainen piikitys kuin influensasta.

  Toivotan kaikille tervettä syksyn jatkoa

   

Turvallisia patikkaretkiä

  Kajaanista kotiin toivottaa Vakuutusyhtiö TURVA!

 Linja-autolla kotiin. Meille ei ole julkista liikennettä ollut ainakaan kymmeneen vuoteen. Pitäisi jäädä Paltamoon ja ajaa taksilla kotiin. Ehkä saisin käydä hätätilassa kaupassa taksilla. Korjattu auto pitäisi hakea taksilla Paltamoon ja sieltä linjautolla jatkot. Kajaanissa jälleen taksi korjaamolle.

  Normaalisti vahingon kärsineelle korvataan kaikki kulut. Minun pitäisi ottaa sijaisauto omasta vakuutusyhtiöstä, joka ei ole millään tavalla korvausvelvollinen Turvan puolesta.

  Oman yhtiöni kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. 

  Miettikää tarkoin, mihin yhtiöön vakuutuksia teette. Halpa hinta ei ole aina paras vaihtoehto.

Vaarallista

 alkaa näköjään olla tuomarin hommakin ajokokeissa.

  Perjantaina olin tuomaroimassa tutussa maastossa. Ensimmäinen erä saatiin loppumaan parilla haulla. Lähdimme ottamaan koiraa kiinni. Maaston tuntevana ajoin edellä ja tuomarikaima Pekka oli koiranohjaajan autossa.

  Hiljentelin vauhtia kääntyäkseni pikkutielle. Vilkaisin peiliin. Tajusin, että kaveri tulee vauhdilla ja samassa jysähti. En oikein kerennyt edes säikähtää. Hieman vapisevin jaloin nousin autosta tarkastelemaan vahinkoja. Peräänajanut auto oli romuna. Keula paskana, turvatyynyt lauenneena ja nesteet tiellä.

  Käännyin tuskanhiki otsalla katsomaan Volvon perää. Takaosa oli tosi kurainen, enkä uskonut silmiäni, kun en löytänyt mitään jälkiä. Tarkemmalla syynillä puskurissa näkyi pari pientä naarmua. Täytyy tarkistuttaa, onko näkymättömissä mitään vääntynyt. Ilmeisesti vetokoukku otti pahimman iskun vastaan.

  Illalla ei tuntunut ollenkaan pahalta, mutta aamulla niska ja hartiat olivat jumissa, pientä päänsärkyä ja lievä pahanolon tunne.

  Puhelin kouraan ja soitto päivystykseen. Pääsin lääkäriin ja näkyviä vammoja ei ollut, mutta niska aristi. Piiskavamma.

  Varalta niska kuvattiin. Odotellessa pistettiin inha kauluri paikoilleen.

 

  Jotenkin tämän jälkeen ymmärrän koiria, kun niille pannaan kauluri.

  Onneksi ei löytynyt murtumia, joten sain kotiin pehmeän kaulurin. 

  Sitä voi pitää viikon verran tarvittaessa. Ei mukava tämäkään.

  Minut taisi pelastaa iso ja vankka rakenteinen auto.

   Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu!

 

Toinen päivä Matin kanssa

  Eilen aloitettiin toinen mehtuupäivä Timalla. Oli pienoinen pakkasaamu, mutta eipä näyttänyt haittaavan. Yöjälki oli pitkähkö, mutta alkoihan se lopulta.

  Jänis nähtiin pellolla aika kaukaa. Ihmeesti se vain aina palasi pellon reunaan pitkään heinikkoon. Kolmannen kerran jälkeen Matti lähti passailemaan, vieläkö palaisi.Palasihan se valitettavasti jäniksen kannalta. Näin saatiin Timallekin makupalat.

  Vielä oli Aada ilman saalista. Piti laittaa metsään, kun Matti ja Maija lähtivät jo tänään kotiin.

  Olipa syksyn railakkain alku. Haku alle minuutin. Ensi lenkillä tuli tuo epeli meidän nokaan eteen viiteen metriin. Nähtiin tiellä monta kertaa, mutta Minnalta oli määräys, että Aadan pitää ajaa ainakin tunti, ennenkuin saa yrittää kaatoa. Mattihan sen hurautti lopulta nurin. 

 Oli Aadan parhaita ajoja. Onnistuneesti vieraani sai kaikki kolme kaatoa.

  Sitten oli vihdoin aika syökäista ja paistella makkarat nuotiolla. Löysättiin Aada vielä hakemaan. Vielä kaivoi yhden ylös, mutta annettiin ajaa.

  Kutsuimme Maijan ja Minnan makkaran paistoon ja pidimme loppupalaverin. Kehuimme koiria ja itseämme.

  

  Hannukin kävi porisemassa ja tapaamassa savolaisia.

  Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne, kuten meinataan tehdä Kuhakunkustakin.

  Kiitokset Matille mukavista päivistä!

Kova päivä Bitillä

  Varkaudesta asti saapui eilen Matti kuuntelemaan koirien ajoa ja yrittämään jäniksen ammuntaa.

  Aamulla hämärissä löysäsin Bitin hakemaan.

  Kuvat puhukoot puolestaan. Yhden Matti sai ammuttua. Monta kertaa kyllä nähtiin, mutta sinne jäivät kasvamaan.

  Ajo yksi

  Ajo kaksi

  Ajo kolme

  Kyllä huomasi Bitistäkin, että takana on liki kahdeksan tuntia ja yli kolmekymmentä kilometriä.

 

 

Kerrankin

suunnitelma toimi kuin elokuvissa. Tarkoitus oli kaataa yksi maantien kiitäjä.

  Alkuun tukimme ikkunoiden ja oven aukot Jyrkin rakennuksella. Sitten Jyrki meni valmiiksi passiin, ennenkuin päästin Bitin hakemaan.

  Valkoinen jänis pysyy piilossa viimeiseen asti sulan maan aikana. Tunnin haun jlkeen oli vain pakko lähteä. Olikin kunnon perslähtö.

 

  Samat oli kujeet kuin ennenkin, mutta eipä tiennyt, että minulla oli jo passikaveri valmiina.

  Siirryttiin hieman eri kohtaan, mutta silloin alkoi tulla vettä oikein kunnolla. Minäkään en halunnut kastella itseäni lentsun takia, joten päätimme suunnata nokat kohti kotia.

  Oli kuitenkin onnistunut aamupäivä.
    

  

Lopultakin

sain lääkkeet tähän pirulliseen flunssaan. Kolme viikkoa olen niiskuttanut, räkinyt ja yskinyt. 

  Tosin vaati pari käyntiä Paltamon TK:ssa ja yhden Kajaanissa. Tänään pääsin vihdoin nokikkain lääkärin kanssa. Poskionteloihin oli jo kertynyt tavaraa ja pian olisi varmaankin ollut keuhkoputkissa.

  Olihan se työn takana, mutta nyt on kunnon dropit pöydällä. Kait tästä vielä henkiin jää.  

Metsästystä ja treeniä

Torstaina Kajaanista tulivat Arto ja Niina mielessään kuunnella Bitin haukkua ja ajotaitoa. Artolla on Viski ja Bitti on Viskin pentu.

  Meillä on hyvä jäniskanta, joten tarkoitus oli joku ampuakin. 

  Ajo lähti aika pian ja jänis hyppeli puron yli kuusi kertaa. Bitti löysi aina kapeamman kohdan ja ajo jatkui. Lopulta pitkäkorva erehtyi Arton eteen.

  Jänis repussa lähdettiin nuotion tekoon ja makkaran paistoon. Ei saatu makkaraa tikun nokkaan, kun Bitti tempaisi ajon päälle. Istuskeltiin tulen ääressä makkaraa mutustaen, kun Niina kuuli rapinaa. Siinähän jänis istuskeli muutaman metrin päässä.

  Bitti jatkoi ajoa ja Niina lähti passiin. Nuotiolta näimme, kun jänis kippasi.

  Näin Niinalla oli edessä ensimmäinen saaliin aukaisu. Kätevästi kävi.

  Vielä Bitti otti kolmannenkin ylös, mutta tämä otti suoran suunnan naapurin pihaan.

  Käytettiin vielä Tima metsässä, että Arto pääsi vertailemaan emän ja pennun haukkua.

  Perjantaina tuomaroin ajokoiraa koko päivän.

  Tänään Minna lähti lenkille ja otti Aadan mukaan. Kolme ja puolituntia pyöritti jänistä pienellä alueella. Kuusi kertaa Minna näki jänikseen.

 

Lentsu

   Viime viikolla oli pieni nuhan tapainen, mutta meni päivässä ohi. 

  Perjantaina olin Bitin kanssa kokeissa ja vettä tuli taivaan täydeltä koko päivän. Koe meni persiilleen ja minä olin märkä sielua myöten.

  Maanantaina olin vielä tuomarina, eikä ollut liian lämmintä. Illalla alkoi nokkaa kutittaa ja yöllä iski oikein 'Huovisen' lentsu.

  Silmät vuoti vettä, räkä kirnusi ja olo oli kuin pieksetyllä. Droppeja on oon ottanut urakalla. Sen verran näkee, että pystyy hieman kirjoittamaan. Onneksi ei ollut korona.

  Eiköhän tästä vielä henkiin selviä, joten jatkan tuumailuja jatkossakin.

Bitti ja Aada

   Aamulla heti oli Bitillä kenraali perjantaita varten. Aikamoisen pitkä haku, mutta vaarasta jänis löytyi. Pari kertaa olisin pystynyt ampumaan, kuiteskin oli tarkoitus treenata Bittiä.

  Lopulta jänis löysi kannon alustan tai louhen ja sinne piiloon. Kolmesti palasi haukkumaan samaan kohtaan, mutta oli sen verran kaukana, että Bitti lopetti ja palaili autolle.

En tiedä, miksi jänikset menevät Bitin ajossa komoon. Vauhtia kyllä riittää ajoittain liiankin kanssa.

  Siirryttiin eri paikkaan ja otettiin kunnon perslähtö. Pieni lenkki ja tietä pitkin suuntana Kivesjärvi

  Sain onneksi Bitin kiinni, joten sellainen harjoitus tänään.

  Vein Bitin tarhaan ja pyyhkäisin seuraamaan Aadan ajoa. Minna oli kirjastoauton käynnin jälkeen löysännyt koiran irti. Ajettava oli tavallinen tiejänis, joten päätin yrittää. Tiellä oli pitkä hukka, mutta sieltä vain Aada kaivoi jäniksen ylös. Pieni lenkki metsässä ja takaisin tielle. 

  Onneksi osasin ennakoida ajon kulun joten loppu hyvin kaikki hyvin.

  Jänis erehtyi lopulta meidän peltotielle. Aada meinasi viedä sen käsistä.

  Huomenna Minna meinasi vielä käyttää Aadan metsässä, kun tämän päiväinen ajo kesti vain tunteroisen.