Kuinka minä pelastun

isosta häverikistä, minkä tein tänä aamuna? Taisin nimittäin tappaa kotkan!

  En ampunut, enkä tahallani. Näin vain kävi. Ensin meinasin pistää sen Bitin kontolle, mutta 

viattoman syyttämiseen ei luonto antanut periksi.
  Bitti on oppinut hienosti kulkemaan hihnassa Minnan mukana.

  Päivittäin pitää leikkiä ja härnätä Puumaa.

  On kyllä mieluinen koira, vaikka vielä on Picon näykkimistaipumusta.
  Jospa minä en joudu kauheisiin korvauksiin enkä kalterien taakse.

Haukutaan

  Bitti harjoittelee aika ahkeraan äänijänteitään Puuman kanssa. Aikansa Puuman hermot kestää, kunnes lähtee muualle.

  Pahempia vahinkoja ei ole tullut kuin pieni naarmu Bitin mahassa. Puuma yleensä hätistelee haukkujan etemmäksi tassulla kynnet piilossa ja sähisemällä.

Otetaan rennosti

  Minna piti neljän päivän loman, jonka vietimme mökillä Bitin kanssa.
  Ensimmäinen päivä meni Bitiltä paikkoja tutkiessa ja muistellessa.
  Sateisen päivän jälkeen pistin lopulta viime kesän oksakasan palamaan. Keväällä jo kokeilin polttaa, mutta silloin oli liian märkä.
Nyt paloi komiasti ja tässä lopputulet.

  Bitillä oli tavallinen hulivili meininki. Kävi vedessäkin Minnan perässä KERRAN.
  Tutkiskeli tarkkaan, miltä kanto näyttää.

  Tuntui kelpaavan mainiosti.

  Vilkkaan päivän jälkeen pitää ottaa nokoset.

  Kotona palattiin sitten jälleen kohottamaan kuntoa.

Bitti

  Melkoinen viliperi on tuosta Bitistä tullut.

Puuman kanssa sujuu yhteiselo ajoittain hyvin.

  Ulkona hiemen eri meininki. Ensin mietitään,

sitten mennään.

  Mökillä on ollut paljon uutta tutkittavaa, vaikka suurin osa vielä menee sisällä leikkimiseen ja nukkumiseen.

  Ruisleivän jälkeen annetaan kanalle kyytiä.

 Sängyllä pitää vielä näykkiä pari minuuttia ennenkuin uni tulee. Isomummo Picolla oli aivan samanlaiset kujeet. Toivottavasti lopettaa aikaisemmin kuin Pico, jolla tapa kesti liki vuoden.

Paalifobia

  Tänään iski minuun pahanlainen fobia, kun ajelin loppuja paaleja pihaan. 

  Jotenkin alkoi tökkiä tuo paalien määrä. Tuli taasen yli oman tarpeen.

  Pitäisi jotenkin saada nuo ylivuoteisetkin paalit

tukittua hiehojen kurkusta alas.

  Tänä kesänä en tee enää yhtään paalia ainakaan itselle. Jos kukaan ei tarvitse lisää rehua, toinen sato saa jäädä peltoon.

Lataushuolia ja kutinaa

  Viime viikolla isompi Jontikka väläytteli latausvaloa ja viikon alussa alkoi olla jo huolestuttavia oireita.
  Kyselyn ja tutkimisen jälkeen tulin siihen tulokseenn, että laturi oli tullut tiensä päähän.
  

  Onneksi löytyi Kempeleestä uusi. Toimitus oli nopea, mutta hihnapyörä ei käynytkään vanhasta. 

  Jälleen soittokierros ja ihme ja kumma uusi löytyi Kajaanista. Oulujärvellä nappasivat sen paikoilleen. 

  Sitten vain paikoilleen ja menoksi.

  Kaikenlaiset sähköongelmat hävisivät sen siliän tien.

  Bitti on viikon verran totutellut pantaan.

  Sitähän pitää tietenkin rapsuttaa joka välissä.

  Sitten katsoo syyttävästi minua, että ota hiiessä pois.

  Pakkohan siihen on tottua.

  

Sianliha loppumassa

päätellen Kotipizzan pekonipizzasta. Eilen Minna kävi Kajaanissa ja oli ottanut ruoaksi pizzat. Minun suosikkini on pekoni, mutta ei ananas.

  Tähän loppui minun ostopizzan syöntini. Tämä on kuin Tuntemattomasta: Etsii, etsii, eikä löydä toista.
  Otin pekonin siprut pois ja raavin ananakset pinnalta. Jotenkuten kelpasi Bitille. 
  Mutustelun jälkeen mentiin portaille kertomaan Puumalle ilmeisesti tapahtumasta.

Becky Bird (Iitu)

  Eilen lähti Becky kohti Jyväskylää Jarkon ja Karoliinan mukaan.

  Mielenkiintoista oli, että lähti heti teputtamaan uusien omistajien mukaan autolle.
  Onneksi ei kotimatkaa ajeta kerralla. Leskelässä olivat odottamassa pienet hoitajat.
  Bitti jäi nyt yksin ja ensimmäiset tunnit etsittiin Beckyä. Lopulta löytyi Puuma kaveriksi.

  Niitetyllä pellolla oli hieman pelottavaa tehdä pieni mutka Minnan kanssa, kun isot valkoiset möllykät tököttivät paikoillaan.

  Yö meni ihan hyvin samassa sängyssä. Minä nyt hortoilin pitkin yötä siellä täällä. Aamulla oli sitten pidettävä pieni hellittelyhetki.

  Sateista huolimatta saatiin heinät paaliin.

Sateen uhallakin

oli pakko ruveta niittämään viimeisiä pellon sipareita. 

  Ensi yöksi lupailee kyllä sadetta, toivottavasti ei sada aivan kaatamalla. 

  Huomenna pitäisi olla poutaa sen verran, että saadaan heinät paalattua. Niittojälki ei ole kovin raponen, kun paikoin pelto oli vielä kuin jyrätty.
  Otetaan pois, mitä saadaan.
  Torstaina käytiin kalassa Huru-Ukkojen porukalla. Saalista saatiin se, mitä haluttiin.

Lepopäivä

  Tänään ei aamusta voinut  muuta kuin katsella sadetta. Oli aikaa vehtailla pentujen kanssa.
  Koliseva pieni muovipullo saa pennut vauhtiin.

  Kovin kauan ei kannata antaa sitä kolistella. Terävät hampaat saavat äkkiä etiketin irtoamaan, eikä se tee hyvää mahalle.

  Vielä pienet unikahinat.

  Sitten halutaan Pekan kanssa sohvalle koisimaan, eikä aikaakaan, kun Puumakin halusi samaan läjään.

  Bitti heräsi ja mietti, mitä tekisi.

  Sielläpähän maatkoon hikisten sukkien päällä.

  Aika sopuisa klaani.

Iltaleikit ja Päivö

  On huomattu, että mieluisimmat  leikkikalut ovat kolisevia jugurttipurkkeja ja pieniä muovipulloja.

  Aina pitää olla saman kolisijan perässä.

  Yöllä heräsin Päivön tohinaan. Enpä ole tainnut koskaan nähdä pihapuita niin nöyränä. Pystyssä olleet heinikot olivat aamulla kuin jyrättyjä.

  Toivottavasti sen verran nousevat pystyyn, että saa suurimman osan talteen. 

  Tuleepa olemaan mielenkiintoinen niittopäivä.
  Päivö oli suuttunut meidän omenapuuhumme Pirjaan. Tietenkin pystyyn jäi ei niin maukas puu.