Viimeinen päivä

pistää jänistä liikkelle.

  Aamulla Jyrki kurvasi pihaan ja Bitti autoon. Taisi mennä puolistuntinen, ennenkuin ajo alkoi. Alku oli aika hankala, kun jäbä vetäisi pitkän kaulan.

  Melkoisia pätkiä Bitti meni ääneti, mutta kun istumapaikka löytyi, ääntä alkoi tulla.

  Ensin kierrettiin ryteikössä, pistäyttiin pari lyhyttä lenkkiä pellolla, sitten huitaistiin suoraan pellon yli ja otettiin etäisyyttä Bittiin.

  Yli kaksi tuntia Bitti pyöritteli jänistä. Aika hyvin kantoi koiraa, mutta jäniskin upposi melko syvään, kun pisti tallan pohjaan. Hyvin näin, kun jänis ylitti pellon.

  Pellolla mittasin lumen syvyyden ja parhaassa kohdassa oli metri. Oli siihen varmaan juoksuttanutkin.

  Sain Bitin pois kutsumalla pellon reunasta sadan metrin päästä. Olisi jatkanut vielä, mutta eiköhän se riitä tällä viimeisellä kerralla.

  On tosi sirmakka ottamaan ylös ja pirun sitkeä ajamaan.

  Kiitokset Bitille ja Jyrkille hienosta päivästa tosi ihanassa keväisessä ilmassa.

 

Lähellä

pitää Aadan nyt loppuaikana olla. Kainalossa tai mahan päällä haluaa makoilla.

  Ryllykkä painaa jo sen verran, että kun hyppää päälle, tulee kyyneleet silmiin. Väliin tulee semmoiset tuhnut, että pakko on lähteä muualle.

  No, äkkiä tämä viimeinen viikko on takana. Toivotaan kaiken sujuvan hyvin!

 

Odottelua

  Vielä pitäisi odotella viikon verran, ennenkuin voisi toivoa Aadan pentujen ilmestyvän. Paljolti aikaa menee makoillessa iltasella

minun kanssa sohvalla. Aadaa ei kiinnosta Kalpan ottelu, mutta hyvä on vetää tirsoja selän takana.

  Lenkillä Minnan kanssa pitää vielä tarkistella hajut ja jäljet lumesta.

  Pihalla on Aada pysynyt hyvin, käy tarpeillaan ja tulee raapimaan ulko-ovea. Tänä aamuna oli lingotulla alueella liian hyvä jälki ja Aadahan lähti seuraamaan. Minna sukaisi jo hiihtotamineet päälle, että pääsee hakemaan pullukan pois.

  Onneksi Aada tunsi tilanteen toivottomaksi sadan metrin jälkeen ja tuli takaisin.

  Makoilu on paljolti siirtynyt lattialle, ilmeisesti hyppy sohvalle ei enää tunnu niin mukavalta.

 

Aada

   Aadalla masu paisuu melkoista vauhtia.

  Ensimmäiset päivät sisällä olivat hankalia pitkästä aikaa. Pihalla on saanut olla irti, eikä mahan takia enää paljon hamua metsään. Minnan kanssa kulkee lenkillä, lenkin pituudetkin alkavat lyhentyä. Aika paljon makoilee, jos molemmat olemme lähellä.

  Ruokahalu on kova, eikä varmaan suotta pulleudesta päätellen. Syönnin jälkeen istummekin Minnan kanssa pyykkipojat nokassa.

  Onneksi pitäisi helpottaa vajaan reilun viikon päästä.

Reikä Osmangassa

   Vuosikausia on ihmetelty,  miksi Osmangassa veden pinta laskee niin alas. Nyt asia selvisi, kun kokosin Osmanka palapelin.

  Ilmankos kun siellä on selvä reikä, josta vesi karkaa.

   Täytyy miettiä, miten asia saadaan korjattua. Talvella pitää varoa, ettei hiihdä siihen, tosin helppo olisi siitä pilkkiä kairaamatta jäätä. 

Paska päivä

   Aamulla heräsin kunnon migreeniin ja loppukin meni ihan persiilleen. Tima käytettiin ultrassa ja nyt varmistui, että pentuja ei tule.

 

  Joku häikkä tapahtui, joko ei onnistunut astutus, vaikka hyvin oli kohdallaan. Toinen mahdollisuus on, että on tapahtui varhainen luonti. Näitä joskus sattuu, mutta luonnolle emme voi mitään.

  Yritämme Timan kanssa varmaan uudestaan puolen vuoden päästä. Toivottavasti sitten onnistaa.

  Aadalta ainakin pentuja löytyi, joten ensimmäiset varaajat saavat pennun. Toivon, että ilman jääneet löytävät uuden kaverin muualta.

Uskomaton Bitti

   Tänä pänä oli jo pakko pistää Bitille panta kaulaan ja päästää metsään liikoja höyryjä vähentämään. Virtaa oli niin paljon, että sitä oli yritettävä vähentää.

  Vauhdilla lähettiin.

  Jänikset olivat liikkuneet paljon yön aikana, eikä ylösottokaan kauan kestänyt.

  Paikoitellen lumi kantoi aika hyvin ja sen näki vauhdista ja haukusta (80/min). Toisinaan koirasta näkyi vain nokka, kun yritti uppuroida eteenpäin. Isot ojat olivat hankalia, niissä Bitti temppuili toisinaan melkoisesti, ennenkuin pääsi jatkamaan ajoa.

  Puolentoista tunnin ajon jälkeen Minna kävi hiihtämässä Bitin kiinni. Olin jo linkoilemassa tietä, kun näin pariskunnan olevan tulossa lähelle tietä. Lähdin traktorilla hakemaan Bittiä pois. 

  Parinkymmenen metrin päässä Minna päästi Bitin irti ja aloin kutsua sitä, mutta siinä olikin jäniksen pakojäljet, joten Bitti perään haukulla hihnan kanssa. Onneksi jälki ylitti tien ja sain Bitin kiinni.

  Bitti kyllä tykkää traktorin kyydistä, mutta esitti minulle haisevan vastalauseen ajon keskeytyksestä.

  Yli kolme kilometriä kertyi ajomatkaa, mutta virta ei kyllä vähentynyt ollenkaan.

  VAU!

Tiukka kisaputki edessä

   Nyt pitää keskittyä kisoihin. Sain eilen palapelin valmiiksi, joten voi rauhassa keskittyä myös Kalpan otteluihin.

  Olipa vitsikkään vaikea koottava, kun vertaa laatikon kuvaan.

  Aamupäivä meni Kiinassa. Mäkihyppykin antaa pientä toivoa tulevaisuuteen, vaikka voittoa ei kannattane odottaa.

  Naisten hiihdossa oli tulla pommi. Kokonaispanos oli erittäin hyvä, vaikka Niskanen sai sen inhottavan ananaksen. Olisi tietenkin hyvä, jos hiihtäjät pysyisivät pystyssä.

  Ampumahiihdossa tuli jälleen normaali sijoitus toisella kymmenellä.

  Naisten mäkihyppy oli vaisu ja noissa hulipuli lajeissa ei suomalaisia ollut.

  Loppu päivä menikin lingotessa myräkän jälkiä. 

Ultraus

  Aamulla käytimme Aadan ja Timan ultrassa. Aadalla oli pentuja tulossa.

  Timan tulos oli epäselvä, astutuskin oli Aadaa myöhemmin. Käytän Timan uudestaan reilun viikon päästä.

  Pidetään peukkuja! 

  

Aurinko

alkaa lopultakin paistaa meille.

   Marraskuun lopusta lähtien olemme olleet kaamoksen kynsissä. Tänä päivänä oli kirkas ilma ja aurinko näkyi ihanasti boksiin.

  Meillä on totta tosiaan pitempi kaamosaika kuin Lapissa, mutta lopulta se päivän hämäryyskin poistuu. Jotenkin vain mieli virkistyy ja kesää alkaa odottaa inolla.