Voiko olla

 enää upeampaa keliä syyskuun lopussa kuin lauantaina, syöksyä järvelle nauttimaan. 

  Jyrkin kanssa olimme varustauteneet ehkä hieman liiaksikin vaatteiden kanssa. Ei siellä alkuun ollut liikaa, mutta päivällä piti jo hieman vähennellä puseroita. 

  Järvi oli peilityyni ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. 

  Vaaput saivat uida rauhassa. Kala ei oikein ollut otillaan, mutta saimme syöntikalat kummallekin. Muuta ei haluttukaan. 

  Tällä kelillä aika kului kuvajaisia ihastellessa. 

  Tämmöistä päivää on mukava muistella talvella pakkasten ja lumimyräköiden keskellä. 

  Päivää minkä vietät luonnossa, metsässä tai vesillä, ei lasketa elinpäiviin.

Treenijänis

 on pysytellyt hengissä ja hyvässä kunnossa. 

  Aamusta heti käväsin mutkan kirkolla. Kotona Minna jo odotteli aamupalan kanssa. Oli Tarkoitus lähteä Aadan kanssa treenaamaan. 

  Aada irti ja puolen tunnin päästä jäbä oli liikkeellä. Vanhat kujeet mielessä ja samat mutkat ja reitit hyvässä muistissa.

 

  

  Haulikko ei ole mukana tälle jänikselle. Ensimmäisen kerran pääsin näkemään ajettavan pellolla. Melkoisen iso rotkula ja oli kolme minuuttia Aadaa edellä. 

  Ajoa kertyi karvan verran alle tunnin. Ei ole vielä koirilla kunto huipussaan, joten hukalta sain kutsuttua Aadan pois. 

  Hyvä treeni koiralle! 

  Toivottavasti kukaan ei mene ampumaan näin hienoa ajettavaa.

Aada

   Vuoronperään koirat pääsevät metsään. Aamulla otin Aadan autoon ja lähdimme kokeilemaan. 

   Tavallisesti Aada ei kuuntele ohjausta, vaan häipyy sen siliän tien. Nyt oli aivan eri tuulella, tosin vein sen ojan yli metsään. Kun ei heti löytynyt yöjälkeä, yritti lähteä huitelemaan. 

  Kertakutsulla palasi minun luo kysyvä ilme naamalla. Näytin vain kädellä suuntaa, niin sinne Aada painui. 

  Pian löytyi syönnös ja siitä vajaa vartti vain, kun ajo lähti. 

 
  Heti alkuunsa jänis hutasi peltojen yli liki pihaa, mutta kun Aada ei eksynyt, palasi pyörimään makuuksilleen. 

  Sen verran sai jätettyä Aadaa, että pitkiä matkoja mentiin turpa tukossa. Ajoa kertyi tunteroinen ja matkaakin kuutisen kilometriä, joten otin Aadan autoon ja lähdimme kehumaan aamua Minnalle. 

  Siitä ne koirat hiljalleen kuntoutuvat. 

 

Tima

 

  Tänä aamuna oli Timan vuoro kokeilla taitojaan. Vanha tuttu paikka, mutta ei ollut jänis liikkunut entisillä paikoilla. 

  Haku kesti näppi tunnin. Syönnös löytyi ja yhdessä kohti Tima antoi muutaman haukun. Olin varma, että jänis karkasi, sillä koskaan ennen Tima ei ole antanut ääntä yöjäljelle. 

  Lopulta tuli katsomaan minua ja kyselemään, vieläkö jatkan. Ei tarvinnut paljon usuttaa, kun homma jatkui. Olihan se jänis karannut, mutta onneksi jäänyt odottelemaan koiraa.

 

  Sitten mentiinkin melkoista haipakkaa. Yhtenäistä ajoa kertyi kolmisen varttia. Pellon viereen tuli hieman pitempi hukka ja siitä sain Timan kutsumalla pois. Hyvin kyllä tottelee minua. 

  Tätä hyvää treenijänistä ei kyllä ammuta aivan vähällä, mikäli kiertelee näin hyvin.

Bitti

   

  Tänä aamuna tokkeusin metsään Bitin kanssa. Ensimmäinen paikka ei innostanut Bittiä. Muutaman pikkulenkin teki ja tuli sitten pois. Oisko ollut hirviä? Silloin Bittiä ei saa hakemaan hihnassakaan. 

  Toisessa paikassa pellolla oli jänis liikkunut ja yöjäljelle antoi ääntäkin. Hyppyjälki metsään haetutti pitkään ja välillä kävi tarkastamassa, olenko vielä paikalla. 

  

  Sitkeästi hakemalla jäniksen oli pakko lähteä. Aika oudot kiemurat jäbä teki. Yritti varmaan tietä pitkin kylälle, mutta ehdin risteykseen eteen. Sitten kelpasi toinen tie. 

  Bitti oli laukkaillut jo yli viisi kilometriä ja vähäisen liikunnan takia otin autoon. 

  Kotimatkalla haukkui minut pataluhaksi, kun menin keskeyttämään hyvän treenin. Haulikko on vielä asekaapissa. Otetaan myöhemmin mukaan. 

  Loppujen lopuksi hyvä aamu. 

  Ei ole jäniskanta kovin raponen tämän hetken tuntumalla.

  Hirvikärpäsiä kyllä riittää, yök!

Nyt se alkoi

 nimittäin LIIGA! 

  Onkin ollut pitkä odotus ja tämä kausi erittän mukava seurattava, kun Juse palasi Kalpaan. 

  Onhan me seurattu Kalpan CHL:n otteluita. Siellä on mennyt hyvin ja Jusekin pääsi maalin makuun. 

  Eilinen aloitus oli viime kauden loppuottelun Saipan kotona. Tiukka peli ratkesi vasta jatkoajalla Kalpalle. 

  Minullakin on onneksi vanhoilta ajoilta kolme Juse-paitaa. 

  Helmenä oikea juhlaottelussa ollut Jusen pelipaita, jossa jälkiä kovasta pelistä. Kaikissa tietenkin nimi ja numero. 

  Kovat on odotukset tästä kaudesta.