Onnea vuodelle 2016

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Vuosi jälleen uuteen vaihtuu,

maajussin pussi yhä laihtuu.

2015 unholaan ei vaivu,

eikait meillä selkä taivu.

Kaupat vain laskee tuotteen hintaa,

kuka voisi röyhistellä rintaa.

Eipä kerry pankkiin raha,

tilinauhastakin tulee mielipaha.

Ulkomailta tuodaan naudan-,sianlihaa,

kuka meitä oikein vihaa.

Halpuutus se meidät tappaa,

kaupan omat merkit hyllyyn lappaa.

Pikku Arla Valion asemaa itkee,

markkinoilta sen aikoo kitkee.

HK polttaa liikaa sikaa,

paljon ompi Suomessa vikaa.

Etelän hedelmille kriisirahaa riittää,

Suomen herrat senteistä kiittää.

EU sulki itärajan,

Mavin maksut hujanhajan.

Oi jospa vielä kerran,

tapaisi byrokraattiherran,

ken poistuis pöydän takaa

hieman kiertäis lehmihakaa.

Ammattia en silti vaihda,

eläkkeelläkään en työtä kaihda.

Täältä löytyy luonnon rauhaa,

päivälläkään ei melu pauhaa.

Ensi vuosi toivon tuokoon,

meillekin se pöytään leivän suokoon.

Ethän osta ulkolaista.

Suosi aina kotimaista.

Uudenvuoden lupaus: En lupaa mitään!

T-pentue

  Olen saanut viime aikoina kuulumisia Nucan T-pentueesta. Hieman on vienyt aikaa, saada lupa kuvien julkaisuun. Kaikki ovat kuitenkin antaneet luvan. 
  Pentue taisi olla onnistunut, hyvännäköisiä ja varhaiskypsiä (ainakin osa). Ensi vuosi näyttää, miten arvostellaan kehässä ja miten ajavat kokeissa. 
  Toivoisin lisää kuvia ja mm. korkeuden. Täytyy yrittää itse mitata Tima, jos vain saa sen hetken pysymään paikallaan. Saamieni tietojen mukaan pennut ovat vilkkaita ja erittäin energisiä.
  Osalle on jo saatu ammuttuakin ensimmäiset.
  Tima (Timangi)

  Tacu

  Tigo (myös Eliaksen ensimmäinen)

  Tessa (Tzili)

  Osa omistajista haluaa antaa koiralle helpomman kutsumanimen.
  Ensi vuodelle onnea! Lyhyet haut ja pitkät ajot!
  Vielä kuva Lassista, ei tosin näy saalista.

  Enpä heti muista oikeaa nimeä, enkä viitsi etsiä kansioista. Selviää aikanaan.
 
 
 

Blondi tuli taloon

  Vielä riitti joulupäivällekin lisäystä navettaan. Huntu ryhtyi päivällä pukertamaan ja iltapäivällä vasikka oli lattialla.

  Muutama sankollinen lämmintä vettä terästettynä Helunan herätyksellä.
  Nyt karsinassa onkin nelikko ja kaikki eri rotua:äyssikkä, holstikki, hereford ja blondie.

  Kuopiossa oli kuulemma ollut myrsky, joten Mervi nimesi vasikan Myskyksi. Vielä pitää hieman kerätä voimia, että jaksaa tutustua kavereihin.

 
 
 

Joululahja

  Tänä vuonna päätimme olla ostamatta joululahjoja. Ilmeisesti navetassa on tyytyväisiä lehmiä?
  Ilotyttö meinaan antoi aattoiltana meille molemmille lahjan. Tupsautti lehmävasikan ja näin jouluaaton kunniaksi nimeksi tuli automaattisesti Magdalena.

  Tässäpä sitten Molly ja Cecare ihmettelevät uutta tulokasta.
 

RAUHALLISTA JOULUA

  Toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille erittäin rauhallista joulun aikaa kuvaterveisin!

Tapahtuu meillä ja muualla

  Navetassakin tapahtuu hiljalleen. Lehmiä on ollut ummessa liki puolet, mutta nyt alkoi poikimisrumba. Ensimmäisenä aloitti hieho Kleopatra ja tekaisi sonnivasikan,Cecare.

  Viime yönä oli sitten Empire puljauttanut vasikan itsekseen. Tulipa holstikilta mielenkiintoisen värinen hereford-risteytys, Molly.

  Tänään kävi meillä pieni vieras, Lulu, Tyrnävältä. 

  Ilmeisesti on riistaverinen, kun piti pihalla kaivaa ilmeisesti Puuman jälkeä. Ihmetteli varmaan, että missä piilee hajun jättäjä.

  Ruotsistakin saatiin tänään hienoja uutisia. Pohjankartanon Snobista oli tullut Ruotsin käyttövalio. Nyt vain odotellaan, milloin Hasse käytää Snobia Suomen puolella ajokokeissa.

 
 
 
 
 

Hiljaiseloa

  Viikko tässä on mennyt peukaloita pyöritellessä. 
  Pahimmoiltaan on tehnyt hanget, ettei kehtaa laskea koiria ajamaan. Tima menee hiipimällä lumen pinnalla, mutta kun innostuu tuoreista hajuista, hanki pettää. 
  Rusakot pitävät meitä ja koiria pilkkanaan. Käyvät härnäämässä joka yö tarhan kupeella ja syödä näpöstelevat pihalle tippunutta AIV:ta. 
  

  Eiköhän jossain vaiheessa kelitkin parane ja annetaan rusakoille kyytiä.
  Alkaa vain huolestuttaa jänisten tilanne. Hangetkin parantavat rusakoiden elinolosuhteita, kun pääsevät hipsimään missä vain.

 

Ajokokeen tulokset

  Eilisen päivän kruunasi kahden viikon kokeen loppupalaveri. 
  Ensin Minna kokeili Nuccaa ja itse olin vain maasto-oppaana. Kokeilu oli ensimmäinen kerta niin koiralle kuin omistajallekin. Likimain kaikki meni nappiin.
  n. Pohjankartanon Nucca, FI41723/11, om. Minna Niemi, Paltamo, 64,88 p
  

  Tässä onnelliset kokeilijat.
  Viikkoa myöhemmin koettelin Saagan. Muuten koe onnistui hyvin, mutta toinen ajettava oli tosi piilossa. Paikassa ilves oli pentunsa kanssa etsinyt makupalaa. Onneksi toinen lähti lopultakin liikkeelle, vaan menihän mulla tupakkia yli kahden tunnin haun aikana.
  n. Pohjankartanon Saaga, FI31367/09, om. Pekka Niemi, Paltamo, 68,92 p 

  Saagallekin koe oli ensimmäinen, mulle ei.
  Kyllä näiden koirien kanssa on mukava lähteä aamusella metsään.
    

Timan ensimmäinen

  Eilinen päivä meni ajokoirakerhon mestaruuskokeissa tuomarointiin meiltä molemmilta. Pidimme miniloman ja menimme jo perjantai-iltana Tulikettuun yöksi. Olipa mukava lähteä metsään paikanpäälta.
  Olipa hilkulla, ettei Impan beagle Bopi (tuli KVA) vienyt koko pottia. Vain yksi ajokki pystyi ajamaan paremman tuloksen! Onnittelut Joonalle kerhon mestaruudesta!
  Tänä aamuna lähdin lopultakin Timan kanssa etsimään pupuleita. On muutama viikko mennyt Nucan ja Saagan treenauksessa. Tälle iltaa saan vielä loppupalaverissa molempien koirien ajokokeen tuloksen. 
  Puolisen tuntia ehdittiin kulkea, kun Timalla rupesi häntä vispaamaan. Rusakon p-e tietenkin pinkaisi peltoa pitkin talojen pihan kautta tielle ja sitten huitsin nevadaan. Tima palaili aikaa myöten takaisin samaan metsäpuskaan ja nokka maahan. Muutamassa minuutissa pomppasi kaksi rusakkoa liikkeelle aivan vierekkäin. Nyt kävi tuuri, kun toinen tuli hollille. Eipä epäröinyt Tima, vaan iski heti kiinni.

  Sekulihan tämä oli. Pikkuisen meinaa lähätyttää.

  Mitäs sitten tehdään? Anna Pekka makupalat.

  Piti ottaa kuitenkin ensin yhteispotretti.

  Nyt on sitten kaikille viidelle beaglelle saatu kaato!
 
 

  

Saagan ajokoe

  Tänään oli Saagan vuoro kokeilla, miten kulkis ajokokeessa.
  Aamulla aina startataan suurin toivein ja parasta toivoen. Ajettava löytyi aika nopsaan ja kulki sitten samaa söheröä eestaas. Kertyi minuutteja kuiteskin pohjaksi.
  Toinen haku sitten kesti ja kesti ja kesti. Ilves siinä oli pentunsa kanssa hätyytellyt jänöjä. Jussit oli kyllä vaihtaneet maisemaa, kun yöllistä jälkeä ei löytynyt. Hieman eri paikasta jälki löytyi ja ajo alkoi vartissa. Tulihan siinä viivaa kortille hissun kissun.
  Tyytyväinen oli isäntä, kun koe lopetettiin hämärissä.
  Panenpa loppuun kuvan Saagan viimeisestä saaliista: sulanmaan rusakko.

 

Nucan ajokoe

  Tälle päivälle oli sovittu Nucan kokeilu kahden viikon kokeessa. Aamulla lähdettiin koemaastoon Kivesvaaraan. Maasto oli saatu Kivesvaaran Tapiolta täksi päiväksi. Sattuneista syistä en halunnut suorittaa koetta kotimaastossa.
  Suuret kiitokset Kivesvaaran Tapiolle!!
  Nucca on Minnan koira ja hän itse toimi ohjaajana. Minä olin vain maasto-oppaana. Opashan olikin vertaansa vailla, eka haku kymmenen minuuttia ja viivaakin kertyi kohtuullisesti.
  Toinen hakukin kesti vain kaksitoista minuuttia. Jänis kierteli samoja jälkiä neljä, viisi kertaa ja tulihan sinne hukkia. Erän loppuun Nucca pysyi kiitettävästi työmaalla.
  Toisen erän jälkeen tuomarit tässä täsmäilevät korttejaan. Nuccakin saatiin ajosta kiinni, tuli onneksi tielle jäbän perässä.

  Tässä tyytyväinen Minna koiransa kanssa.

  Tulos varmistuu ylituomarin ankaran syynäyksen jälkeen.
 
     

Maalla on mukavaa

  Olipahan hauska ja jopa pelottava aamu. Minnalla alkoi loma, joten päätimme lähteä kokeilemaan jänistä Timalle. Minna lähti Timan kanssa etsimään jälkiä pellon reunoilta ja minun tarkoitus oli kiertää erikautta jälkien hakuun ja passiin.
  En ehtinyt lähteä pihasta, kun muut koirat aloittivat kauhean rähäkän tarhassa. Pyörähdin katsomaan ja sieltähän vetää uroshirvi (neljä piikkiä) kauheaa vauhtia, arvioitu nopeus 84,268km/t, pihan läpi. 
  Eipä siinä ehtinyt säikähtää ennenkuin hetken kuluttua. Viisi sekunttia myöhemmin tuli koira perässä.
  Onneksi en seisonut keskellä pihaa, muutoin olisi blogini loppunut. Hirvi meni viiden metrin päästä ohi.
  Hiehoaitauksen piuhat lenteli pitkin peltoa ja viisi aitatolppaa poikki.

  Eipä siinä ehtinyt hirvikään valita reittiä.

  Suorinta tietä johonkin.

  Vasemmalla näkyvän koivun vieressä seisoin. Enkä ehtinyt edes vetää kättä lippaan.
  Paalaimen ja paalien välistä hirvi hävisi komealla loikalla.

  Timahan pökäsi tietenkin heti pihaan ja olipa mielenkiintoiset hajut. Onneksi sain kiinni, ennenkuin ehti lähteä jälkeen.
  Tima autoon ja jänistä etsimään muualta. Ei onnistanut.  
 
 
 

Mitzi

  Jyrki halusi tälle aamua kuulla koiran haukkua. Ilmeisesti hirvihommissa on tullut istuttua nuotiolla tarpeeksi. Niinpä pantiin Mitzille panta kaulaan ja jahtiin.
  Mitzi on tosi mahtava mehtäyskoira, vaikka koekoira ei olekaan. On sen verran tiukanpuoleinen, ettei anna ääntä, kun jäbä jätättää.
  Ensimmäinen ajettava veteli hulluna ympäri rytelikköä, ei ootellu koiraa ollenkaan, mutta....
  Toinen kokeili sotkea jäljet ensimmäiseen ajoon, vaan eipä se auttanut. Tielläkin meni auto jäniksen ja Mitzin välistä, mutta .....

  Tässä näkyy parin jäniksen juoksut, jotka loppuivat kolmessa tunnissa.

  Vau!
 
 

Kaatoja

  Eilen sain vieraaksi Kajaanista Arpan ja Arin kera ajok. Minttu ja venakko Sakke. Erilleen pantiin etsimään, just ehti nortin nykäistä, kun molemmilla oli ajo. 
  Mintun jänis pyöri semmoisessa vitelikossa, ettei Arppa nähnyt haulikon piippua pitemmälle. 
  Saken ajettava kulki kuiteskin näköpaikossa, joten pistimme sen Arin kanssa reppuun. 
  Puolessa tunnissa Sakke etsi uuden ja sitten mentiin. Jänis kierteli ensi lenkin jälkeen parin sadan metrin kahdeksikkoa tunteroisen, ennenkuin Ari pääsi 'ottamaan kilvet ois'.

  Siirryimme eri paikkaan ja Arppa antoi Mintun levätä, mutta Sakella oli vielä virtaa yllinkyllin. Ei siinä nytkään kauan mennyt, kun haukku rävähti. Jänis kävi katsomassa metrin päästä, mitä Arpalla on kupissa ja mitä syömistä toisessa kädessä. Haulikolle olisi pitänyt olla Konsta Pylkkäsen välikädet. 
  Lopulta minä pääsin kokeilemaan Baikkalia ja hyvin tepsi.
  Niinpä Huru-Ukoille oli jokaiselle saalista, joten päivä oli pulkassa.
  Tänä aamuna lähdin Nucan kanssa etsimään ajettavaa. Vaaran päältä ei löytynyt mitään, joten siirryttiin eri maisemaan. Melkein omassa pihassa huomasin tiellä rusakon jäljet. Nucca hakemaan heti kun haulikossa oli patit ja Minnakin passiin hälyytettynä. Vartissa omenapuun tuholaisen oli lähdettävä liikkeelle. Ajo kesti vain pari minuuttia, kun pirulainen oli nurin.

 
 

Saagan treeni

  Eilen illalla alkoi tulla sitä ei niin kaivattua lunta. Minna lähti pimeässä Timan kanssa lenkille ja ajohan siellä alkoi. Parin tien yli ja lyhyet hukat, mutta sitten meni jänis jo hukkapiiloon. Olipa hyvä pätkä.
   Tänä aamuna maa oli jo valkoinen ja lisää lunta ja räntää tuli taivaalta. Saagalle panta kaulaan ja menoksi. Kahden tunnin sitkeän haun jälkeen jäbä lopultakin pakosalle. Maastossa ei näkynyt hiiren hyppyä uuden lumen takia. Nostin kyllä hattua Saagalle, vaikka lähtö oli sen verran räväkkä, että meinasi kahvit kaatua syliin.
  Lopulleen pari tuntia pyöri ajo aika pienellä alueella. Jäniskään ei ollut kuin minuutin verran edellä. Lunta sateli sen verran, että samalla uralla jälki haisi hyvin. 

  Vielä piti käydä pelastamassa verkot järvestä. Alkoi tunnustaa siltä, ettei Osmanka kauan pysy sulana. Ei siellä enää ole oikein mukava kalastaakaan. Olipahan joku kuitenkin sotkeutunut verkkoon.

  Nyt vain odotellaan jäätä ja sitten verkon uittoon.
 
 

Jänistä ja haukea

  Tämä oli hyvä päivä kaikin tavoin. Aamulla lähdin Saagan kanssa metsälle. Kyllähän sieltä taimikosta löytyi ajettava, mutta sitten ajo katkesi. Eikä enämpi löytynyt. Taisi mennä jonkun kannon alle, mutta löydäpä se sulan maan aikana. Topakasti Saaga haki vielä uutta, vaan eipä enää lähtenyt ajoa.
  Kello oli sen verran vähän, että päästin Picon juoksemaan. Kymmenen minuuttia ja mentiin.

  Ensimmäinen hutaisu oli toista kilometriä. Sitten mentiin eestaas samaa jälkeä, vaan eihän sitä Picoa jätetty. Yksi pitkä hukka oli välillä, mutta näinhän siinä lopulta kävi.

   Eilen käytiin Minnan kanssa viemässä vielä pari verkkoa Osmankaan. Eipä mennyt sekään puuha aivan hukkaan. Suuta veti hymyyn, kun käytiin selkäämässä verkot.

  Tulihan tuota kerrakseen.

  Eiköhän niitä pääse verkkoja uittamaan jäänkin alle. Muutamia päkkasöitä on ollut ja luntakin näytteli muuanna päivänä.