Kaatoja

  Eilen sain vieraaksi Kajaanista Arpan ja Arin kera ajok. Minttu ja venakko Sakke. Erilleen pantiin etsimään, just ehti nortin nykäistä, kun molemmilla oli ajo. 
  Mintun jänis pyöri semmoisessa vitelikossa, ettei Arppa nähnyt haulikon piippua pitemmälle. 
  Saken ajettava kulki kuiteskin näköpaikossa, joten pistimme sen Arin kanssa reppuun. 
  Puolessa tunnissa Sakke etsi uuden ja sitten mentiin. Jänis kierteli ensi lenkin jälkeen parin sadan metrin kahdeksikkoa tunteroisen, ennenkuin Ari pääsi 'ottamaan kilvet ois'.

  Siirryimme eri paikkaan ja Arppa antoi Mintun levätä, mutta Sakella oli vielä virtaa yllinkyllin. Ei siinä nytkään kauan mennyt, kun haukku rävähti. Jänis kävi katsomassa metrin päästä, mitä Arpalla on kupissa ja mitä syömistä toisessa kädessä. Haulikolle olisi pitänyt olla Konsta Pylkkäsen välikädet. 
  Lopulta minä pääsin kokeilemaan Baikkalia ja hyvin tepsi.
  Niinpä Huru-Ukoille oli jokaiselle saalista, joten päivä oli pulkassa.
  Tänä aamuna lähdin Nucan kanssa etsimään ajettavaa. Vaaran päältä ei löytynyt mitään, joten siirryttiin eri maisemaan. Melkein omassa pihassa huomasin tiellä rusakon jäljet. Nucca hakemaan heti kun haulikossa oli patit ja Minnakin passiin hälyytettynä. Vartissa omenapuun tuholaisen oli lähdettävä liikkeelle. Ajo kesti vain pari minuuttia, kun pirulainen oli nurin.