Eilisen päivän kruunasi kahden viikon kokeen loppupalaveri.
Ensin Minna kokeili Nuccaa ja itse olin vain maasto-oppaana. Kokeilu oli ensimmäinen kerta niin koiralle kuin omistajallekin. Likimain kaikki meni nappiin.
n. Pohjankartanon Nucca, FI41723/11, om. Minna Niemi, Paltamo, 64,88 p
Tässä onnelliset kokeilijat.
Viikkoa myöhemmin koettelin Saagan. Muuten koe onnistui hyvin, mutta toinen ajettava oli tosi piilossa. Paikassa ilves oli pentunsa kanssa etsinyt makupalaa. Onneksi toinen lähti lopultakin liikkeelle, vaan menihän mulla tupakkia yli kahden tunnin haun aikana.
n. Pohjankartanon Saaga, FI31367/09, om. Pekka Niemi, Paltamo, 68,92 p
Saagallekin koe oli ensimmäinen, mulle ei.
Kyllä näiden koirien kanssa on mukava lähteä aamusella metsään.
Eilinen päivä meni ajokoirakerhon mestaruuskokeissa tuomarointiin meiltä molemmilta. Pidimme miniloman ja menimme jo perjantai-iltana Tulikettuun yöksi. Olipa mukava lähteä metsään paikanpäälta.
Olipa hilkulla, ettei Impan beagle Bopi (tuli KVA) vienyt koko pottia. Vain yksi ajokki pystyi ajamaan paremman tuloksen! Onnittelut Joonalle kerhon mestaruudesta!
Tänä aamuna lähdin lopultakin Timan kanssa etsimään pupuleita. On muutama viikko mennyt Nucan ja Saagan treenauksessa. Tälle iltaa saan vielä loppupalaverissa molempien koirien ajokokeen tuloksen.
Puolisen tuntia ehdittiin kulkea, kun Timalla rupesi häntä vispaamaan. Rusakon p-e tietenkin pinkaisi peltoa pitkin talojen pihan kautta tielle ja sitten huitsin nevadaan. Tima palaili aikaa myöten takaisin samaan metsäpuskaan ja nokka maahan. Muutamassa minuutissa pomppasi kaksi rusakkoa liikkeelle aivan vierekkäin. Nyt kävi tuuri, kun toinen tuli hollille. Eipä epäröinyt Tima, vaan iski heti kiinni.
Sekulihan tämä oli. Pikkuisen meinaa lähätyttää.
Mitäs sitten tehdään? Anna Pekka makupalat.
Piti ottaa kuitenkin ensin yhteispotretti.
Nyt on sitten kaikille viidelle beaglelle saatu kaato!
Tänään oli Saagan vuoro kokeilla, miten kulkis ajokokeessa.
Aamulla aina startataan suurin toivein ja parasta toivoen. Ajettava löytyi aika nopsaan ja kulki sitten samaa söheröä eestaas. Kertyi minuutteja kuiteskin pohjaksi.
Toinen haku sitten kesti ja kesti ja kesti. Ilves siinä oli pentunsa kanssa hätyytellyt jänöjä. Jussit oli kyllä vaihtaneet maisemaa, kun yöllistä jälkeä ei löytynyt. Hieman eri paikasta jälki löytyi ja ajo alkoi vartissa. Tulihan siinä viivaa kortille hissun kissun.
Tyytyväinen oli isäntä, kun koe lopetettiin hämärissä.
Panenpa loppuun kuvan Saagan viimeisestä saaliista: sulanmaan rusakko.
Tälle päivälle oli sovittu Nucan kokeilu kahden viikon kokeessa. Aamulla lähdettiin koemaastoon Kivesvaaraan. Maasto oli saatu Kivesvaaran Tapiolta täksi päiväksi. Sattuneista syistä en halunnut suorittaa koetta kotimaastossa.
Suuret kiitokset Kivesvaaran Tapiolle!!
Nucca on Minnan koira ja hän itse toimi ohjaajana. Minä olin vain maasto-oppaana. Opashan olikin vertaansa vailla, eka haku kymmenen minuuttia ja viivaakin kertyi kohtuullisesti.
Toinen hakukin kesti vain kaksitoista minuuttia. Jänis kierteli samoja jälkiä neljä, viisi kertaa ja tulihan sinne hukkia. Erän loppuun Nucca pysyi kiitettävästi työmaalla.
Toisen erän jälkeen tuomarit tässä täsmäilevät korttejaan. Nuccakin saatiin ajosta kiinni, tuli onneksi tielle jäbän perässä.
Tässä tyytyväinen Minna koiransa kanssa.
Tulos varmistuu ylituomarin ankaran syynäyksen jälkeen.
Olipahan hauska ja jopa pelottava aamu. Minnalla alkoi loma, joten päätimme lähteä kokeilemaan jänistä Timalle. Minna lähti Timan kanssa etsimään jälkiä pellon reunoilta ja minun tarkoitus oli kiertää erikautta jälkien hakuun ja passiin.
En ehtinyt lähteä pihasta, kun muut koirat aloittivat kauhean rähäkän tarhassa. Pyörähdin katsomaan ja sieltähän vetää uroshirvi (neljä piikkiä) kauheaa vauhtia, arvioitu nopeus 84,268km/t, pihan läpi.
Eipä siinä ehtinyt säikähtää ennenkuin hetken kuluttua. Viisi sekunttia myöhemmin tuli koira perässä.
Onneksi en seisonut keskellä pihaa, muutoin olisi blogini loppunut. Hirvi meni viiden metrin päästä ohi.
Hiehoaitauksen piuhat lenteli pitkin peltoa ja viisi aitatolppaa poikki.
Eipä siinä ehtinyt hirvikään valita reittiä.
Suorinta tietä johonkin.
Vasemmalla näkyvän koivun vieressä seisoin. Enkä ehtinyt edes vetää kättä lippaan.
Paalaimen ja paalien välistä hirvi hävisi komealla loikalla.
Timahan pökäsi tietenkin heti pihaan ja olipa mielenkiintoiset hajut. Onneksi sain kiinni, ennenkuin ehti lähteä jälkeen.
Tima autoon ja jänistä etsimään muualta. Ei onnistanut.
Jyrki halusi tälle aamua kuulla koiran haukkua. Ilmeisesti hirvihommissa on tullut istuttua nuotiolla tarpeeksi. Niinpä pantiin Mitzille panta kaulaan ja jahtiin.
Mitzi on tosi mahtava mehtäyskoira, vaikka koekoira ei olekaan. On sen verran tiukanpuoleinen, ettei anna ääntä, kun jäbä jätättää.
Ensimmäinen ajettava veteli hulluna ympäri rytelikköä, ei ootellu koiraa ollenkaan, mutta....
Toinen kokeili sotkea jäljet ensimmäiseen ajoon, vaan eipä se auttanut. Tielläkin meni auto jäniksen ja Mitzin välistä, mutta .....
Tässä näkyy parin jäniksen juoksut, jotka loppuivat kolmessa tunnissa.
Vau!
Eilen sain vieraaksi Kajaanista Arpan ja Arin kera ajok. Minttu ja venakko Sakke. Erilleen pantiin etsimään, just ehti nortin nykäistä, kun molemmilla oli ajo.
Mintun jänis pyöri semmoisessa vitelikossa, ettei Arppa nähnyt haulikon piippua pitemmälle.
Saken ajettava kulki kuiteskin näköpaikossa, joten pistimme sen Arin kanssa reppuun.
Puolessa tunnissa Sakke etsi uuden ja sitten mentiin. Jänis kierteli ensi lenkin jälkeen parin sadan metrin kahdeksikkoa tunteroisen, ennenkuin Ari pääsi 'ottamaan kilvet ois'.
Siirryimme eri paikkaan ja Arppa antoi Mintun levätä, mutta Sakella oli vielä virtaa yllinkyllin. Ei siinä nytkään kauan mennyt, kun haukku rävähti. Jänis kävi katsomassa metrin päästä, mitä Arpalla on kupissa ja mitä syömistä toisessa kädessä. Haulikolle olisi pitänyt olla Konsta Pylkkäsen välikädet.
Lopulta minä pääsin kokeilemaan Baikkalia ja hyvin tepsi.
Niinpä Huru-Ukoille oli jokaiselle saalista, joten päivä oli pulkassa.
Tänä aamuna lähdin Nucan kanssa etsimään ajettavaa. Vaaran päältä ei löytynyt mitään, joten siirryttiin eri maisemaan. Melkein omassa pihassa huomasin tiellä rusakon jäljet. Nucca hakemaan heti kun haulikossa oli patit ja Minnakin passiin hälyytettynä. Vartissa omenapuun tuholaisen oli lähdettävä liikkeelle. Ajo kesti vain pari minuuttia, kun pirulainen oli nurin.
Eilen illalla alkoi tulla sitä ei niin kaivattua lunta. Minna lähti pimeässä Timan kanssa lenkille ja ajohan siellä alkoi. Parin tien yli ja lyhyet hukat, mutta sitten meni jänis jo hukkapiiloon. Olipa hyvä pätkä.
Tänä aamuna maa oli jo valkoinen ja lisää lunta ja räntää tuli taivaalta. Saagalle panta kaulaan ja menoksi. Kahden tunnin sitkeän haun jälkeen jäbä lopultakin pakosalle. Maastossa ei näkynyt hiiren hyppyä uuden lumen takia. Nostin kyllä hattua Saagalle, vaikka lähtö oli sen verran räväkkä, että meinasi kahvit kaatua syliin.
Lopulleen pari tuntia pyöri ajo aika pienellä alueella. Jäniskään ei ollut kuin minuutin verran edellä. Lunta sateli sen verran, että samalla uralla jälki haisi hyvin.
Vielä piti käydä pelastamassa verkot järvestä. Alkoi tunnustaa siltä, ettei Osmanka kauan pysy sulana. Ei siellä enää ole oikein mukava kalastaakaan. Olipahan joku kuitenkin sotkeutunut verkkoon.
Nyt vain odotellaan jäätä ja sitten verkon uittoon.
Tämä oli hyvä päivä kaikin tavoin. Aamulla lähdin Saagan kanssa metsälle. Kyllähän sieltä taimikosta löytyi ajettava, mutta sitten ajo katkesi. Eikä enämpi löytynyt. Taisi mennä jonkun kannon alle, mutta löydäpä se sulan maan aikana. Topakasti Saaga haki vielä uutta, vaan eipä enää lähtenyt ajoa.
Kello oli sen verran vähän, että päästin Picon juoksemaan. Kymmenen minuuttia ja mentiin.
Ensimmäinen hutaisu oli toista kilometriä. Sitten mentiin eestaas samaa jälkeä, vaan eihän sitä Picoa jätetty. Yksi pitkä hukka oli välillä, mutta näinhän siinä lopulta kävi.
Eilen käytiin Minnan kanssa viemässä vielä pari verkkoa Osmankaan. Eipä mennyt sekään puuha aivan hukkaan. Suuta veti hymyyn, kun käytiin selkäämässä verkot.
Tulihan tuota kerrakseen.
Eiköhän niitä pääse verkkoja uittamaan jäänkin alle. Muutamia päkkasöitä on ollut ja luntakin näytteli muuanna päivänä.
