Riistakameran satoa

  Talven aikana kierteli supi pihapiiriä, niinpä aattelin houkutella sitä kameraan verkkoon kuolleella kalalla.
  

  Harakathan sen ensin löysivät.

  Niinpä pistin kalan piiloon.

  Kameran jätin muutamaksi päiväksi rauhaan ja olihan siellä jos minkämallista kulkijaa ollut.
  Harakat tietenkin.

  Jopahan löysivät harmaaturkitkin kalan ja repivät sen piilosta.

  Puumakin kävi haistelemassa paikkaa ja puolustamassa reviiriään.

  Yöllä jäbäkin pinkaisi vauhdilla ohi.

  Sitten näkyikin paras kuvien sarja.

 

   Repolaisen kanssakohan Puuma oli tapellut viikko sitten, kun oli ruvilla ja jalka tosi kipeä. Kipu- ja antibioottilääkkeillä on nyt tervehtynyt, mutta yöt viettää pakosta sisällä.
  Lintuja vahtailee ikkunasta.

  

 

Kevätkö keikkuen tulevi

  Olihan tässä muutamia hyviäkin päiviä, 

mutta ei viime aikojen sää paljon naurata.
  Tiistaina oli jo järvellä myrskyn merkit ilmassa. Tuuli oli meinaan melkoinen, mutta saatiin kuiteskin verkot katsottua.
  Eilinen meni auton ratissa, joten tänään sitten tehtiin lumitöitä.

  Aura-autokin käväisi penkassa.

  Yritin nykästä Jontikalla, mutta eihän se rohjake liikahtanutkaan. Aikansa hinkattuaan sai kuski auton taitavasti tielle.
  Niinpä palasin oman tien aukausuun.
  Tien sain raavittua, kun välillä kävin hitsailemassa lumikauhaa.
  Lumi/räntäkuuroja tulee jatkuvasti kuin turkin hihasta.

  Jospa vanhan lumen surma tiluisi ennen juhannusta.

  
 

Valmistelua

  Näin hankikelien aikaan on hiljalleen tehty valmisteluja kesää varten. Hiehoille on tarkoitus aidata peltojen vierestä metsälaidunta.
  Niinpä veimme vitelikkoon tolpat valmiiksi. Oli paljon helpompaa kelkalla kuin kantamalla yksitellen.

  Vetojuhtana toimi Minna vapaaehtoisesti,

minä raahasin raskasta pulkkaa täynnä AIV:ta jäniksille.

  Tässä taitaa olla viimeinen kuorma menossa riistakameran kuvaamana.

  Samalla keräilin tuulen viemiä paalimuovia pajukosta.

  Minna kävi aamulla opastamassa lomittajan navetassa. Joutui hakemaan minutkin avuksi, kun piti haalata yks helevatun kanttura pystyyn.
  Aamuhangella onkin sitten mukava lähteä lenkille Mitzin kanssa.

Etanamaista toimintaa

  Olen kyllä jo aikaisemmin kirjoitellut Postin ja Mavin toiminnasta, mutta eikö näihin valtion laitoksiin kukaan pysty vaikuttamaan.
  Posti vakuutti pääsiäiskorttien ehtivän perille varmasti, kun lähettää ne 11.4. Meillekin tippuu kortteja pitkin viikkoa viimeksi eilen.

  Mavikin jatkaa mateluaan. Vuonna 2015 anottu ja 2016 maksettu tukipäätös tuli eilen! Pitäisikö Maville myöntää jokunen miljoona lisärahoitusta, että homma alkaisi toimia edes välttävästi. Raha otettaisiin tietenkin meidän kriisituesta?
  Kirjanpidollisesti Mavin toiminta on v-maista. Mekin kuulumme ALV:ssa kuukausi-ilmoituksen piiriin, joten mistä nämä tukien summat saa kuukausittain vietyä kirjanpitoon. Mavihan lopetti mm. C-2 tuen lähettämisen kuukausittain.
  Yritäppä arvailla sitten tiliotteesta, mitä on tullut. 
  Postia ja tukipäätöksiä odotellessa ehtii hyvin seuraamaan lintujen ruokailua. Uusiakin lajeja olen bongannut.
  Punatulkkuja

  Vihervarpusia

  Urpiaisia

 
 
 
 

Kyttimässä

  Viime viikolla Hertta lopultakin poiki, joskin pienten vaikeuksien kautta. Lopulta kaikki meni kuitenkin aika hyvin.

  Isompia vasikoita aina kiinnostaa uusi tulokas.

  Niinpä pääsimme pyhien aikaan toteuttamaan Jykän pitkään suunnitteleman reissun.
  Serkun mailla Leppävirralla majavat ovat alkaneet raiskata metsää. Jukka itse ei metsästä, joten pääsimme kokeilemaan uutta riistalajia. 
  Vähän ehdittiin lukea majavasta ja katsella joku videon pätkä, mutta....
  Koppasin Jykän menomatkalla kyytiin ja matka jatkuu.

  Vastaanotto oli tosi mukava. Ensin saatiin esittey liki parisataa vuotta vanhasta sukutilan päärakennuksesta ja historiasta. Vau!
  Kahvin ääressä juttua riitti kollegoilla ja Jykän ammattikin liittyy niin läheisesti maatalouteen.
  Jukka lähti sitten näyttämään meille paikkoja ja yllätys, yllätys. 
  Majavat asustelivatkin järvessä eikä missään purossa.

  Rantapenkassa näkyi pesän kulkkuaukko ja jäälle pilkotti ruokapuiden latvoja. Maalla näkyi tuoreita haapoja nurin.
  Lämmintä ylle ja passiin iltasella.

  Tässä vaiheessa vielä hymy on huulilla. Sovimme passit. Minä tänne  ja

  Jykä kallioniemekkeen toiselle puolelle.

  Kymmenen jälkeen siellä etelässä tuli jo niin pimeä, että oli pakko luovuttaa. Rantametsät olivat sulia, joten tilanne oli toivoton.
  Ajelimme Saahkariin Maitin ja Maijan luokse urvahtamaan muutamaksi tunniksi. Kiitokset yösijasta.
  Parin tunnin unien jälkeen yöllä jälleen pimeään metsään. Vaihdoimme passipaikkoja, mutta tuuri ei parantaunut.
  Aamupala saatiin huoltamolta ja kiivasti poristessa kotimatka pysyttiin hereillä.

  Kylläpä uni maittoi viime yönä.
  Vaikka ei majavia nähty, saatikka saaliista saatu, olihan kokemus aivan mieleenpainuvia. Ei se meitä lannista ja varmaan kokeillaan jossain vaiheessa uudestaan.
  Varusteet meillä oli hyvät. Vaikka pakkasta oli liki kymmenen, ei passissa kylmä tullut.

  Kiitokset Jykälle reissusta ja uudesta mahdollisuudesta. Minua 'hullua' kun ei tarvitse paljon houkutella näihin tempauksiin.
 
 

 
 
  
 
 

Kesän odotusta

  Mustarastaista taidettiin saada vakiasujat meidän pihaan. Pihalla päästävät metrin päähän, ennenkuin pyrähtävät muutaman metrin päähän. 

  Pari lajia on tullut lisää parvekkeelle: vihervarpuset ja punatulkut.
  Kesän odotus alkaa taimien kasvatuksella ja onhan noita jo aluksi.

  Chiliä, tomaatteja, paprikaa ja salaattia. Kesän tullen lisäksi tilliä kalan mausteeksi.
  Chiliä ja oranssin tomaatin taimet sain kaimaltani Tyrnävältä.

  Ja tietenkin pönttöpottuja!

 
 
  

Paluumuuttajat

  Kadonneet linnut ovat palanneet. Viikkoja kadoksissa olleet ovat palanneet ruoan ääreen. Jälleen maistuu siemennet, tali ja pähkinät.

  Tali-, sini-, hömö- ja töyhtötiaiset, varpuset ja 

uusikin laji on löytänyt rasvakasan.

  Mustarastaspariskunta hakee jatkuvasti lisää energiaa pesintää varten.

  Tänäkin aamuna piti evästä kaivaa vaikka lumen alta.

  Verkoilla käytiin eilen Minnan kanssa ja olihan ne hauetkin palanneet jatalle. 

  Pitkästä aikaa saatiin hieman hätävaraa pakastimeen. Pitkän aikaa elettiin vedestä suuhun.

  Lunta alkoi tupruttamaan sen verran, että uuniin tuli, peitto korville ja keskitymme formuloihin pari päivää.