Yks iltapäivä oli Minnalla mielenkiintoinen. Aadalle ruoka ja sitten p-alenkille hiihtäen pelloilla. Ison kuusen alta löytyi kuitenkin töpöhännän jäljet, eikä aikaakaan kun ajo alkoi.
Pakkasta oli parikymmentä astetta, mutta ei auttanut vislaus eikä huutelu.
Pimeys ehti tulla, ennenkuin Minna sai Aadan hihnaan isolta ojalta. Toista tuntia kesti ajo.
Pakkasella tiainen tarvitsee TV:n mukaan 120 auringonkukan siementä päivässä,
joten ei ihme, että kippo tyhjenee päivässä. Valkoselkätikalle kelpaa vain pähkinät.
Jäätyneet talipallot kestävät pitkään, mutta menee niitäkin.
Nyt on kulunut jo pari säkkiä siemeniä ja toinen iso pussi pähkinöitä on menossa.
Parvekkeen alle tippuu hieman ruokaa ja siellä käy rusakoita ja ???
Näitä jälkiä en tunnista. Jälkien väli noin metri.
Tunnistaako joku eläimen?
Vuorokauden verran on kuunneltu sulaketaulun räpsintää. Sähköt poikki vähän väliä. Yöllä pätki yhtenään ja aamulla pimeys.
Ei Loiste ole ottanut oppia viime talvesta, vaikka on muka raivannut linjoja. Mikä kiikastaa?
Navettahommat oli vielä aamusta kesken, joten ei auttanut muu kuin pistää agrekaatti pyörimään.
Pitäisikkö Loisteen tuplata 'halvat' siirtohinnat, että täälläkin voisi elellä huolettomasti.
Kesällä katkoja aiheuttavat kuulemma itikat ja pikkulinnut, talvella lumi ja tuuli.
Voisikkohan niitä optioita pistää toimitusvarmuuden parantamiseen?
rusakkojahti Sonkajärvellä minun osalta eilen. Huru-Ukkojen lisäksi mukana oli kaksi Ramia.
Ensimmäisen ajon koirana oli Arppa. Olikin loistava, lyhyt ajo.
Pian paksahti ja Rami roikotteli rusakkoa. Tässä Arppa esittelee ajon loppua.
Sitten laitettiin Arpan Minttu töihin. Ajoon löytyi sekuli, joten metsään mentiin.
Lähdin siirtymään eri passiin, mutta latauksen merkkivalo räpsähti palamaan. Konepelti auki ja sitten tehtiin syntiä. Remmi poikki! Mikäpä siinä muu auttoi kuin lähteä yrittämään Kajaaniin. Puhallin pois, kaikki mahdolliset vemputtimet kiinni. Oli raittiin puoleinen matka, mutta onneksi siivet pyöri sähköllä. Niinpä moottorin lämpö ei onneksi noussut liikaa.
Pörhöllä pääsin heti sisään, kun asentaja antoi apuvirtaa tyhjälle akulle. Siihen loppui hyvä mieli. Laturin vapaakytkin jumissa, kiristäjä rikki. Kiristäjää ei löytynyt, joten vuokra-auto alle ja kotiin.
Ari oli vielä ampunut toisen rusakon.
Onneksi auto on nyt kunnossa ja Minna lähti hakemaan sitä. Minun piti jäädä kotiin oottelemaan purukuormaa.
Tämmöistä tällä kertaa.
Pari viikkoa sitten Aada asusteli pääosin sisällä. Ruokapöytään ei koskaan tullut kerjäämään makupalaa, mutta
yks ilta armas puoliskoni oli hyvällä tuulelle ja toi boxiin iltapalaa. Aada tuli tietenkin mukana ja vahtasi hyvin tarkoin joka suupalan. Vaikea oli nieleskellä anovien silmien edessä.
Pian tämän jälkeen Aada joutui tarhaan, kun juoksu alkoi. Meni muutama päivä, että oppi syömään ruokansa heti. Ensi alkuun Tima hotasi kupit tyhjäksi, mutta nykyisin Aada kupille ei ole muilla asiaa.
Rusakot mellastavat nyt joka yö pihalla,
mutta odottakaahan viikko. Eiköhän näihin löydy liikettä päivälläkin.
Tänään lähdimme vielä kokeilemaan jänistystä Timan kanssa. Jälkiä löytyi ja
ei muuta kuin hakemaan.
Ensin tutkittiin tietenkin aurattu tie. Sitten lähdettiin metsän puolelle jälkeä pitkin.
Lunta on tullut reippaasti, eikä kantoa ole yhtään. Jalat ei yllä edes maahan, joten uimalla.....
Pian Tima totesi, että tilanne on toivoton. Vähän näytti, että juoksukin on alullaan. Tarhassa kun yksi aloittaa, muut seuraavat perässä.
laskimme (Jyrkin kanssa) laulellen viime lauantaina.
Tänään kalakaverille iski lentsu, joten Minna innostui mulle kaveriksi jäälle.
Ilma oli lupsakka, eikä avannot olleet jäätyneet.
Vettä oli tosin paikoin noussut jään päälle viitisen senttiä.
Ahtihan soi antejaan tarpeeksi kahteenkin talouteen.
Toivottavasti kalaa tulisi jatkossakin.
