Näin karanteenissa täytyy keksiä, miten saisi tähän töllötykseen hiemen vaihtelua.
Navetassa oli yli kolmekymmentäviisi vuotta vanha rautainen tukitolppa ruostunut puhki. Päädyimme nyt puiseen tukeen. Aina kun vaihtaa uutta osaa karsinoihin, täytyy vasikoiden se heti tutkia ja maistella.
Ei siinä paljon aikaa hukkaantunut, joten piti miettiä jotain uutta.
Siipirakennuksen katolla on vielä melkoinen jäätynyt lumimötikkä.
Ei tämänkään valumista jaksanut tuntikausia vahata keittiön ikkunasta.
Mietintämyssy päähän ja uutta tekemistä keksimään. Kaikenlaista sivuhommaa on kokeiltu. Pihasauna oli pitkään majoitustilana. Sitten aika ei enää riittänyt matkustajia palvelemaan, joten se jäi pelkästään omaan käyttöön. Tiskipöytä oli siellä tarpeeton, niinpä päätimme viedä sen mökille.
Purkutöissä meni pari päivää. Vesiputkien kanssa oli suurimmat ongelmat, pienoinen tulvakin säikäytti.
Mökillä vanha pöytä oli jo purettu ja samoin kuivauskaappi. Parempi pöytä tilalle.
Täällä oli hankala löytää sopivat mutkat ja liitokset vanhoihin putkiin.
Minna on käynyt muutaman kerran kirkolta hakemassa tarvikkeitä, kun minä mökötän kotona.
Pihasaunan tarvikehylly
joutuu mökillä uuteen käyttöön ja tiskipöydän päälle tulee uusi samanmallinen astioille ja muille tarvikkeille.
Tekijä on jo tiedossa, kunhan saadaan piirustukset valmiiksi.
Onneksi remonteille on aikaa 4-6 kuukautta. Täytyy ne saada tehtyä toki ennenkuin peltohommelit alkavat.
alkoi jo hieman vaivata kotona, joten oli aika lähteä mökille. Tosin ollaan siellä vain päivällä ja tietenkin illalla saunotaan.
Minna on tosin pääosin kotona päivälläkin. Toissa päivänä kävin aukomassa paikkoja talven jäljiltä ja lämmittelin mökkiä ja saunaa. Tuntuipa kuin olisi vapautunut vankilasta, kun istuskeli terassilla kylmässä tuulessa.
Lunta on paikoin metrin verran, paikoin puunjuuret loistavat paljaana. Siinäpä tulee kuntoiltua, kun pistää lapion heilumaan. Ihan joka paikkaan ei pääse traktorin kanssa putsaamaan.
Kotona aika meni suurelta osin telkun äärellä. Mökille en ainakaan vielä virittele töllötintä. Uutiset kuulee kyllä radiostakin.
Takan humistessa kirja käteen ja lopussa nokkaunet.
Saattaapa joku ilta olla, että heräillään aamulla mökin sängystä. Onneksi navettaan meno ei ole enää tunnin päälle!
Viikolla näytti siltä, että tässä joudutaan karanteeniin ilman omaa syytä.
Ensin luontoäiti pisti pihan sopivaksi luistimille.
Tästä selvittiin, kun sain raavittua kasasta mursketta lusikallisen kerrallaan.
Loppuviikosta tarjolla oli lunta tuulen kanssa.
Pakkohan se oli tie aukaista,
että pääsi kauppaan. Tavalliset ostokset ilman vessapaperia.
Onneksi ei ole korona levinnyt vielä Kainuuseen. Pientä flunssan poikasta, mutta ei hätiä mitiä.
Oikeastaan virallinen nimi on Pohjankartanon Timangi.
Tästä se alkoi Timan ura ajuriksi. Oli vain kurja tuuri, kun juuri seuraavat vuodet meidän maastoissa ei ollut jäniksiä. Kato oli koko Kainuussa ja ympäri Suomenniemen.
Muutaman rusakon sain Timalle ammuttua.
Tänä kautena jäniskanta on hyvä ja ajot ovat olleet mainioita. Kokeeseen ilmoitin, koemaksu maksettu ja tuomarit valmiina. Edellisenä päivänä alkoi juoksu, joten se siitä.
Tima on jo viisivuotias, joten oli aika etsiä urosta. Savolaisen Erkki löytää meidän koirille aina hyviä, mielenkiintoisia sulhasia.
Keskiviikkona ajelimme Iisalmeen, mutta ei natsannut koirilla yhteen. Paluumatkalla pysähdyimme Kajaanissa toisen uroksen luo, Mutta ei.
Kokeilimme vielä torstaina, ei se vaan onnistunut. Meinasin heittää jo pentuhaaveet romukoppaan, mutta Erkki löysi vielä yhden vaihtoehdon.
Oli tosi hyvä tuuri meidän kannalta, että Arto Sandberg oli kotona potemassa flunssaa (toivottavasti ei koronaa). Pääsi kyllä pitkä huokaus, kun Ruka-ahon Viski hoiteli homman alta aikayksikön.
Nyt vain odotellaan kuun vaihteeseen ultraa ja toivotaan parasta.
TIMA
Laitan tähän vielä Viskin kuvan, kunhan saan Artolta.
VISKI
Meillä ei tartte itkeä lumen puutetta. Vaaran päällyksen Metsähallitus hakkasi vuosi sitten paljaaksi, joten sopii siellä tuulen ujeltaa.
Lieköhän näin paljon ollut lunta 1971 vuoden jälkeen?
Olisihan tuo mahtavaa helsinkiläisille. Hangetkin kestää kävellä,
onhan se Minnan hyvä tepastella näin pitkillä jaloilla.
Ja hiihtokeli mahtava.
Lauantaina oli viimeinen koe- ja metsästyspäivä. Näinpä se meni Putinin Pamauksessa venakoiden kanssa.
Voitto tuli Mustosen Arin Arelle (Riistakairan Harska) komealla tuloksella.
Nyt tässä kituutellaan puolisen vuotta ennen uuden kauden alkua.
