Tuulessa ja tuiskussa

käytiin eilen verkoilla. Liki viikon lionneet verkot oli pakko käydä tarkastamassa, vaikka sää ei ollut parhaasta päästä. 

  Ennusteet eivät lupailleet ainakaan parempaa, joten hyökkäsimme ärjänteeseen. Pakkasta oli yllin kyllin ja lumi lenti vaakasuoraan. Tuuli oli sen verran tuima, että ei puhettakaan seisomisesta päin tuulta.

  Meillä ei ollut vielä tolppia pystyssä, että olisimme saaneet viritettyä pressuja tuulensuojaksi avannolle. 

  Ensimmäisessä jatassa oli hauki ja pieni lahna. Uusien verkkojen lasku tökkäsi heti tuulenpuuskaan. Pyöräytti verkon sellaiseen solmuun, että oli pakko tuoda lämpimään setvittäväksi.

  Toisesta jatasta otettiin vain pari kalaa irti ja vetäistiin entiset verkot pyytämään. Pistettiin kuitenkin tolpat jäätymään kiinni, joten seuraavalla kerralla saadaan ainakin tuulensuoja. Ei pakkanen niinkään haittaa, mutta tuuli tekee hommasta viheliäistä.

  Tämä reissu jää sinne muistojen joukkoon ei kovin hauskana, vaikka saimmekin molemmat tuoretta lähikalaa.

  Onneksi kalastuskin on meille vapaaehtoinen harrastus.    

Talvi

tuli aika säpäkästi. Lunta ei ole meillä nimeksikään, ruoho pilkottaa kuuran alta. 

  Useina vuosina maa ollut sula lumen alla. Ainakin hakkuille tulee kunnon pohjat.

  Tänään ei paljon tee mieli ulkoilla. Koiratkin känkkäävät kolmella jalalla, vuoron perään pitävät jonkun jalan ylhäällä.

  Pakkasta aamusta lähtien 

 on ollut kunnolla.

  Nämä ensimmäiset kylmät tuntuvat pahemmilta kuin oikeastaan ovatkaan.

  Pakkohan näihin on tottua. Mieluummin linkoilen lumia, kuin olen ulkosalla turkishaalareissa. 

Riistanhoitoa ja kalastusta

  Aamusta aloitettiin Jyrkin kanssa päivän harrastukset järvellä. Verkot ehtivät liota vain pari vuorokautta, mutta minä en huomenna olisi päässyt.

  Saaliin jaksoi hyvin kantaa rantaan, pari pientä lättykalaa, jotka menivät minkille/supille syötiksi. Toista kiloisen lahnan otti naapuri mielellään uunikalaksi.

  Toivotaan parempaa saalista ensi kerralla.

  Kotona pari kuppia kuumaa kahvia ja sitten lähdimme Minnan kanssa riistanhoitohommiin. Yksi nuolukivi ja heiniä vanhaan paikkaan. Entinen kivi veteli jo viimeistään. Jänikset eivät kuluta niin nopeasti kiveä kuin hirvet, mutta kyllä kantokin oli kuorittu puhtaaksi. Meinattiin vielä kaataa siihen tuore haapa. Entinen oli kuorittu oksia myöten paljaaksi.

  Vielä perustettiin uusi kolmas paikka jäniksille. Sinnekin vietiin nuolukivi koivun tynkään ja heiniä ympärille runsaasti. Toivottavasti löytävät paikan ja makupalat. 

  Yksi paikka ei tunnu oikein kelpaavan. Ilmeisesti pellolla on parempaa ruokaa tarjolla, joten kivi täytynee siirtää ensi kesänä perustettavalle uudelle riistapellolle. 

  Pitää käydä tarkastamassa paikat jonkun ajan päästä. 

Verkot vetehen

   Sen verran flunssa on helpottanut, että tänään uskalsin lähteä Jyrkin kanssa uittamaan verkkoja jään alle.

  Eilen tosin piti etsiä putinin ohjusta

 

muutama tunti. Eihän sitä muista, mihin se vuosi sitten pistettiin talteen. 

  Jäätäkin oli 5-15 sm, keskemmällä oli turvalliset viisi senttiä. Jään alapinta oli sileä ja lunta vain paikoin. 

  Ei meillä kauan nokka tuhissut, kun verkot saatiin pyyntiin. 

  Nyt vain odotellaan, onko Ahti anteliaalla päällä. 

  

Tippa silmässä

   Syyskuulta lähtien oli suunniteltu käydä katsomassa Kuopiossa Kalpa-Ilves ottelu viides joulukuuta.

  Mervi hommasi meille liput, mutta, mutta....

  Minulla tietenkin alkoi lentsu tiistai-iltana. Siihen jäi minun reissuni. Onneksi Minna pysyi terveenä ja lähti junaan. Siellä olikin melkoinen sukukokous katsomassa ottelua.

  Olisi ollut kiva tavata kaikki tutut ja päästä porisemaan naamakkain. 

  Minun oli tyytyminen töllöttää ottelu yksin kotona. Minna pääsi kuitenkin nauttimaan paikan päälle.

  Oli kyllä huikea peli. Ei siitä nauti sillä lailla, kun töllöstä katsoo yksin. 

  Tämmöistä elämä on, ei flunssaakaan voi itse siirtää. Se tulee silloin kun tulee.

Aada

  Ilma ja keli oli niin otollinen tänään, että lähdimme Aadan kanssa etsimään ajettavaa. Eihän me kovin aikaisin selvitty maastoon.

  Puolilta päivää vasta laskettiin Aada irti. Jälkiä ei näkynyt, joten kaikki oli koirasta kiinni. 

  Pari paikkaa Aada tsekkasi, mutta ei oikein tarttunut mihinkään. Kolmannessa paikassa tärppäsi. Kaikkiaan hakua tuli tunti, mutta jäljen löydyttyä, vain parikymmenen minuutin päästä jäbälle tuli kiire.

  Piiri pieni pyöri pienellä aluella, joten oletin, ettei onneksi taida olla rusakko.

  Toista tuntia Aada pyöritti jänistä. Mukava oli kuunnella. Harvoin pääsee kuulemaan koko ajon samoilta jalan sijoilta.

  Jänis oli käynyt pellolla, mutta en sitä huomannut. Ajattelin, että tulee varmaan samoille jäljille, joten siirryin pelipaikalle.

  Huomasin jäniksen pellon kulmassa. Oli mukava seurata tuloa. Töpytteli aina vähän matkaa ja pysähtyi sitten istumaan ja kuuntelemaan, tuleeko Aada miten lähellä. Ei ollut kiirettä. 

  Kolmannen kerran kun istui, oli jo hollilla.

  Oli Aadan ensimmäinen tälle syksylle ja minulle toinen. Hyvin on mennyt pari päivää, mutta menköön.

  Jospa tässä vielä riittäisi hyviä kelejä.

  Nyt voi ampua muutaman, kun ei ole enää koemaastona.