Aada

  Ilma ja keli oli niin otollinen tänään, että lähdimme Aadan kanssa etsimään ajettavaa. Eihän me kovin aikaisin selvitty maastoon.

  Puolilta päivää vasta laskettiin Aada irti. Jälkiä ei näkynyt, joten kaikki oli koirasta kiinni. 

  Pari paikkaa Aada tsekkasi, mutta ei oikein tarttunut mihinkään. Kolmannessa paikassa tärppäsi. Kaikkiaan hakua tuli tunti, mutta jäljen löydyttyä, vain parikymmenen minuutin päästä jäbälle tuli kiire.

  Piiri pieni pyöri pienellä aluella, joten oletin, ettei onneksi taida olla rusakko.

  Toista tuntia Aada pyöritti jänistä. Mukava oli kuunnella. Harvoin pääsee kuulemaan koko ajon samoilta jalan sijoilta.

  Jänis oli käynyt pellolla, mutta en sitä huomannut. Ajattelin, että tulee varmaan samoille jäljille, joten siirryin pelipaikalle.

  Huomasin jäniksen pellon kulmassa. Oli mukava seurata tuloa. Töpytteli aina vähän matkaa ja pysähtyi sitten istumaan ja kuuntelemaan, tuleeko Aada miten lähellä. Ei ollut kiirettä. 

  Kolmannen kerran kun istui, oli jo hollilla.

  Oli Aadan ensimmäinen tälle syksylle ja minulle toinen. Hyvin on mennyt pari päivää, mutta menköön.

  Jospa tässä vielä riittäisi hyviä kelejä.

  Nyt voi ampua muutaman, kun ei ole enää koemaastona.