Rakenteita purkaessa alta paljastuu aina joitain mielenkiintoisia muistoja.
Ruokintapöydän purun jäljiltä löytyi valusta sievät tassun jäljet. Täytyi tosissaan miettiä, mikä koira on silloin ollut pentuna.
Pitkän pohdinnan ja kelailun jälkeen, tulimme siihen tulokseen, että Niki on ollut silloin pentu.
Niki oli Minnan koira ja meidän oma kasvatti. Niki oli myöskin meidän viimeinen suomenajokoira.
Sairauden takia joudumme lopettamaan Nikin parhaassa iässä.
Tällä hetkellä olemmekin vannoutuneita beaglen ihalijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti