Satu, josta tuli totta
Kerron teille pienen sadun,
jota ehkä joskus kadun.
Vihreä kuin Marsin mies
on tää ministeri kenties.
Sudet saapi koirat syödä,
metsämiestä korville lyödä.
Pedot vain jolkottavat pihalla,
herkuttelevat lemmikkien lihalla.
Hirvet täytyy pedoille säästää,
metsästäjät lomalle päästää.
Pöytään riitä eipä poronlihaa,
nostattaapi maassa herravihaa.
Sisällä ovat naudat, lampaat,
liian terävät on suden hampaat.
Pienet lapset koulutiellä
hiippailevat kauhumiellä.
Aseet joutaa romukoppaan,
vain jäljet pääsee lihasoppaan
Puruluuta koiratkin kaluaa,
suojelua hän vain lisätä haluaa.
Kadonnut on maalaisjärki,
vaikka pöydässä ois' suolasärki.
Maalaistollot olkoot vapaata riistaa,
Hesassa ei pedoista kiistaa.
Kuka miehen päätä kääntää?
Rautalangasta vois' mallin vääntää.
Mielipide tämä on yksin minun,
toivottavasti aatokset on samat sinun.
Pekka
