Beaglen muistoksi
Mies beaglen kanssa metsään lähtee,
rukoileepi toivontähtee.
Ettei sudet vaani tuolla
läheisellä rahkasuolla.
Ajo alkaa, loittonee jo kärrytiestä,
ilahduttaapi metsämiestä.
Upea haukku metsästä raikuu,
vaaranrinteistä vastaan kaikuu.
Vikkelää on jänön juoksu,
nenään nousee savun tuoksu.
Ampumisen taidan laistaa,
nuotiolla vain makkaraa paistaa.
Kohta ajosta tulee loppu,
miehellä alkaa pian hoppu.
Koira etsiikö karvakerää?
Selvittääkö paluuperää?
Kajahtaa jo hätähaukku,
haulikkoon vaihtuu karkee paukku.
Männynjuuri miehen nurin heittää,
hatun alla alkaa keittää.
Joutui koira suden suuhun,
kun ei raukka päässyt puuhun.
Kuolleen koiran luota suden tapaa,
sihti heti kohti lapaa.
Onneksi sattui laukaus tuohon,
raadon poljen syvälle suohon.
ilonpäivät ovat nyt takana,
sen teki tuo peto pakana.
Vastaan juoksee risupartaa, nuorta naista,
kohtaamista mies ei laista.
''Mitä olet tehnyt metsämies?
Ampunutko susiraukan kenties?''
Sydän surusta rinnassa hakkaa,
heille eteen kun puoli koiraa nakkaa.
''Jos minä joskus suden tapaan,
metsästä teen mä petovapaan!''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti