Nyt tuli lihaa ja kalaa

  Tämä päivä meni kuin elokuvissa. Aamulla pistettiin Jyrkin kanssa Mitzi hakemaan 'rusakoita'. Pitkä oli haku, mutta lähtihän se lopulta, tosin aivan eri paikasta kuin odotettiin. Suunta oli heti suoraan tielle, mutta olipa passikin oikeassa paikassa kerrankin. Rusakkohan sieltä tuli korvat luimussa tuhatta ja sataa suoraan Jyrkin eteen. Rusakot ammutaan heti kun nähdään.

  Mitzikin siihen ehti odottamaan makupalaa.
  Sittenpä olikin aika käydä verkoilla. Jään allakin oli liikettä ollut. Kerrakseen aivan tarpeeksi, kun Jyrkikään ei ottanut mitään.

  Hauki, ahven ja pari madetta.
  Sillä välin Minna oli laittanut Saagalle pannan kaulaan ja eikun ajamaan. Jänistä pyöritteli tunteroisen, mutta ampumaan en päässyt.  Olisihan se mennyt jo liian hyvin.
   

Kalaa tuli, lihaa ei

  Loppuviikosta kävimme Jyrkin kanssa kokemassa verkot ensi kerran. Olihan sinne ruokakalat tarttuneet. Enempää ei kerralla tartteis ollakaan. Molemmat saimme pötyä pöytään.

   Verkkoja meillä on vain neljä, eikä enempää aiottu uittaakaan.
  Eilen aamulla käytiin Nucan kanssa etsimässä ajettavaa vaaran päältä, mutta siellä oli sen verran hankea, että siirryimme rantamaisemiin.
  Pianpa jäbä löytyikin, mutta, mutta. Tutkapanta sippasi heti alkuunsa, enkä harmainta haisua piankaan, missä ajo kulkee. Sain lopulta Nucan pois. Oli naarmaissut hanki hieman etujalkaa, joten eikun kotiin.
  Kotona huomasin, että pihassa oli yöllä köykkinyt rusakko. Picolle toinen panta kaulaan ja etsimään. Kyllähän hakua oli. Kierreltiin kaikki pellon reunat, mutta sitten Pico muisti. 
  Lähettyvillähän makailee kenneljänis. Vartin päästä mentiin ja lujaa. Parin tunnin päästä sain Picon kiinni ja ehdin vieläpä katsomaan formuloiden aika-ajot.

Mielenkiintoista

  Tälle aamua oli Saagan vuoro lähteä metsään (oikeasti pellolle). Oli tarkoitus katsella, missä rusakot makailevat. 

  Kyllähän sieltä lopulta lähti rusakko kynnösviilusta vauhdilla. Annoin haulikolla lisää vauhtia, mutta eipä ollut tehoa. Ehti lempo liian kauas, kun tussari oli vielä olkapäällä. Suunta oli suoraan naapurin pihapiiriin. Talonväki ei metsästä, eikä oikein tykästä lähellä ampumisesta, joten Saaga uutta hakemaan. 
  Sitten lähtikin oikea jänis. Ei vaan ollut piru mikään kenneljänis. Suoraa tielle ja sitten kierrettiin kaikki naapurien pihat (neljässä pihassa). Lopulta meni semmoiseen hatelikkoon, että Saagakin joutui varmaan ryömimään. 
  Otin lopulta koiran kiinni ja lähdin kotiin hakemaan kirjastoautolta varattuja Stephen Kingin kirjoja.
  Sen verran oli hyvä ilma ja jalat kulkevaisia, että otin tarhasta Picon ja pistin etsimään kenneljänistä. Sitkeä oli liikkeellelähtö, mutta eihän siinä auttanut lopulta kuin pistää käpälät liikenteeseen. Pari tuntia pyöri ajo mukavasti metsässä, eikä kertaakaan yrittänyt mennä teille. Pitänee tämä jäbä säästää ajokokeisiin.
  Paluumatkalla löysin pellolta mielenkiintoisen jäljen.

  Saukkohan siinä on laajentanut reviiriään.
 
  
      
 

Rusakkoaamu Nucan kanssa

  Aamulla suunnistin Nucan kanssa metsään. Keli oli mitä mainioin. Hieman oli sadellut lunta yöllä ja hipsutteli vieläkin kevyesti. 
  Jälkiä löytyi heti pellolta, joten haku vaan päälle. Aikansa otti söherryksen selvittely, mutta lähtihän se lopulta.
  Suoraa tuli rusakko eteen, eikun haulia perään.
  Nucca antaa hieman kyytiä.

  

  Pitihän sitä ottaa kotona parempikin potretti.

  Rusakko roikkumaan ja uutta ajoa etsimään. Nucca kävi niin kuumana, ettei oikein malttanut pysyä jäljellä. Aikansa pengattuaan ja minun pikku avustuksella tiellä, auto ajoi jäljen yli, ajo lähti.
  Näin heti, että rusakkohan siellä tulee nokan eteen. Nurin vaan! Metsäjänistä en olisi ampunut. Nucca olisi saanut ajaa vaikka päivän.

  Olipahan mahtava aamu!

  Tulikin tupla-aamu tänään.

  Vau, vau. Eikun hau, hau!



 

Jippii Puuma

  Lopultakin sain ikuistettua Puuman saalistuksen.

  Vauhtia on, kun hiiren kanssa leikittelee.

  Jokohan söisi?

  Taisi tulla valmista evästä.


 

Kiitokset lomittajalle

  No niin! Minnan loma on ohi ja loman on kyllä saanut pitääkin lomana. Ei ole tarvinnut huolehtia navetasta, eikä minunkaan tarvinnut olla saapusalla. Itse halusin ottaa paalit sisään, mutta Leppävirran reissun aikana senkin hoiti Virpi. 
  Reissun ajaksi sain linkitettyä navettakameran läppärien kautta seurantaan (tosin tarvitsin Pekan neuvoja).

  Kuva otettu Leppävirralla.
  Jos poikiminen olisi alkanut, Virpi olisi pyyhkäissyt paikalle tekstiviestillä.
  Viimeisenä iltana oli arvioinut Hertan poikivan seuraavana yönä ja juottanut sille kalsiumia. Aivan oikein!
  Herttahan lurautti Lurun (sonni) yöllä kolmen maissa maailmaan. 

  Ilmeisesti lehmät eivät halua poikia lomittajan aikana, koska tämä ei ollut eka kerta.
  Lehmiä oli harjattu ja käytävillä olisi voinut kävellä sukkajalassa.
 SUURKIITOKSET VIRPILLE!
    

Kosteahko keli

  Tänään päätin lähteä ulkoilemaan Picon kanssa, vaikka vettä tuli kuin aisaa.

  Ojista ei pääsyt yli kuin siltojen kautta. Picolta toivoin kyllä rusakkoa haulikon eteen, mutta ei se kuunnellut innoissaan. Ajeli jonkun aikaa jänistä, mutta hukkasi sen tulvivalle tielle.
  Toissa päivänä pantiin Saaga Picon mukaan. Saaga se lopulta otti ajon. 
  

  Kyllähän sieltä ääntä tuli, kun rusakko pisti keskelle peltoa makuulle ajossa. Sittenpä olikin lähdettävä autolla perään. Enpä saanut ammuttua.
  Eilen pantiin sitten Nucca Mitzin mukaan, mutta meni vähän plörinäksi. Eivät ruvenneet ajamaan yhdessä. Jos toinen haukkui, toinen tuli turpa tukossa perässä.
  Moni on kaipaillut uusia kuvia Puumasta. Tahtoo vain olla niin villi (uhmaikä?), ettei kaikistellen saa sitä kuvaan.
  Valitsee sisältä ensin Pekan lihottaman linnun saaliiksi.

  Kiireen vilkkaa perään kuusiaidan alle.

     Tässä kuiteskin muutama kuva Puuman lempipaikoista.

  Eihän tästä voi olla tykkäämättä, vaikken kissaihminen olekaan!
    

Kaikenlaista

  Ensin tärkein!

  Minä olen lomalla ja liikuskelen loivaan. Tosin lämmittelin uuneja aamutuimaan, että tarkenee ottaa ettonet.
  Puumakin on kasvanut ja jahtaa ahneesti hiiriä ja lintuja. On niitä saanutkin.

  Miau! Kuusissa taitaa olla liikettä!

  Eikun kimppuun. Mitähän lienee saanut?
  Reippailun jälkeen sohvalle Minnalle kaveriksi. Pienet venyttelyt ensin ja

  sitten haukotusten jälkeen unta kaaliin.

   Eilen saatiin lomittajan kanssa tyhjennettyä 'pihatto' ja laitettua hiehoille lokoisat oltavat.

  Oma tekemä porttikin passasi peräti paikoilleen ja tuntui pelaavankin aivan hyvin.
  Viime yönä oli mahtava kuutamo. Olisi nähnyt vaikka hiiren ampua.

 

Kotiin Sibbhultista

  Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen otimme suunnan kohti pohjoista.
  Haikea katse lähtiessä vielä Martin seinälle.

  Sian kuljetuslaatikko jäi odottelemaan parempaa tuuria. Tämä oli itse tehty ja aivan uskomattoman kätevä. Lukittiin vain vetokoukkuun.

  Vielä pimeässä jätimme jäähyväiset Sibbhultille ja ystävällisille, uusille tutuille. Sydämmelliset kiitokset teille kaikille kuluneista päivistä!

  Navigaattoriin Heikin ja Ailan osoite ja moottoritielle.

  Erikoisesti pisti silmään rakennetut altaat talojen pihoihin.

  Navi vei meidät kuitenkin naapurin pihaan, mutta puhelimella sain oikean talon.

  Kierreltiin tutkimassa pihat, tontti, talot ja tyttöjen hevoset. Porinaa ja muisteluita olisi riittänyt useammaksikin päiväksi, mutta laiva lähtisi illalla Tukholmasta. Kahvittelun jälkeen minuun iski uteliaisuus ja tutkin talon aika tarkkaan. Aila pyörittää vielä omaa firmaa, mutta Heikki puuhailee puutöiden parissa.

  Talosta löytyi monenlaista, itsetehtyä hyllyä ja kaappia. Vielä potretti ja autoon.

  Sinne jäivät vilkuttamaan parvekkeelle.

  Laivalta vielä viime hetken tuliaiset ja nukkumaan.

  Tulipa hämärä kuva, ei johtunut ruokajuomista. Hämärä oli kyllä ilmakin Turussa. Vettä tuli kuin aisaa. Sitten alkoi soittorumba ja kelikameroiden katselu. Luvassa oli nimittäin lumisadetta. Onneksi lunta alkoi olla vasta Iisalmen jälkeen. Raiteet olivat kuitenkin sulat. Siltikin piti ajella kesärenkailla kieli keskellä suuta.
  Paltamossa oli jo täysi talvi.

  Kotiin oli ajettava hissunkissun. Taisi tulla hitausennätykseni loppusuoralla.

  Ehjänä kuiteskin ajoin auton talliin. 
  Kaikkinensa oli mahtava reissu. Toivottavasti tämä on joskus mahdollisuus uusia.



  

  

Sibbhult perjantai

  Perjantaina oli tarkoitus vielä kokeilla sikajahtia koirien avulla. Jorma hommasi omansa lisäksi toisen koiran ja yhden passimiehen. Jyrki lähti minun mukaan keskelle aluetta. Jussi Martin kanssa sivulle. Apupassi järven rantaan.

  Taisi Jyrkiä hieman jännittää, kun tuli hämärä kuva. Sikoja ei tullut ja tilanteen mentyä ohi, kuvauskin onnistui paremmin.

  Koiramiehet menivät ohi ja me jäätiin takapassiin. Pian sikalauma löytyikin ja jännitys tiivistyi. Tuleeko mitään?
  Jyrki näki sian vilaukselta ja minä vain mustan persuksen kuusen läpi. Ei mitään mahdollisuutta ampua. Lauma karkasi naapurin puolelle. Liian vähän meillä oli passimiehiä. Tahi liian vähän tuuria.

  Päivällä käytiin Martin tytön Jaanan luona kylässä. Jaanalla miehensä kanssa oli polttopuubisnestä. Vehkeet olivat sitten viimeisen päälle. Lisäksi oli rakennusliike. Meille tarjottiin oikea riistapäivällinen upean kattauksen kera.

  Enpä ole syönyt parempaa ruokaa missään ravintolassa (minulle sipulittomat).  Jaana lupasi pojille villisikaa pakastimesta, mutta sinne ne unohtuivat.
  Paluumatkalla kierreltiin Kristianstadissa etsimässä matkamuistoja, mutta ilman jäätiin.

  Ilta meni saunoessa ja poristessa. Aikaisin nukkumaan, koska aamulla alkaisi kotimatka. Tarkoitus oli käydä vielä menomatkalla Torshällassa Heikin (serkku) ja Ailan luona kahveella.