Mielenkiintoista

  Tälle aamua oli Saagan vuoro lähteä metsään (oikeasti pellolle). Oli tarkoitus katsella, missä rusakot makailevat. 

  Kyllähän sieltä lopulta lähti rusakko kynnösviilusta vauhdilla. Annoin haulikolla lisää vauhtia, mutta eipä ollut tehoa. Ehti lempo liian kauas, kun tussari oli vielä olkapäällä. Suunta oli suoraan naapurin pihapiiriin. Talonväki ei metsästä, eikä oikein tykästä lähellä ampumisesta, joten Saaga uutta hakemaan. 
  Sitten lähtikin oikea jänis. Ei vaan ollut piru mikään kenneljänis. Suoraa tielle ja sitten kierrettiin kaikki naapurien pihat (neljässä pihassa). Lopulta meni semmoiseen hatelikkoon, että Saagakin joutui varmaan ryömimään. 
  Otin lopulta koiran kiinni ja lähdin kotiin hakemaan kirjastoautolta varattuja Stephen Kingin kirjoja.
  Sen verran oli hyvä ilma ja jalat kulkevaisia, että otin tarhasta Picon ja pistin etsimään kenneljänistä. Sitkeä oli liikkeellelähtö, mutta eihän siinä auttanut lopulta kuin pistää käpälät liikenteeseen. Pari tuntia pyöri ajo mukavasti metsässä, eikä kertaakaan yrittänyt mennä teille. Pitänee tämä jäbä säästää ajokokeisiin.
  Paluumatkalla löysin pellolta mielenkiintoisen jäljen.

  Saukkohan siinä on laajentanut reviiriään.