Nooan arkkiako

  tässä pitäisi ryhtyä rakentamaan?

  Vettä on tullut päivittäin kymmeniä millejä. Aurinko härnää silloin tällöin pilven raosta. Heinä tosin kasvaa hyvin, mutta laitumet alkavat näyttää kynnöspelloilta lehmien jäljiltä.
  Märkyydestä huolimatta pääskyjen poikaset ovat lähteneet jo pesästä. Puhelinlangat ovat kadonneet ja sähköjohdot maan alla, joten täytyy livertää parvekkeen kaiteella.

  Jokunen kypsä hillakin sattuu silmään ojan penkalta.
  

  Muutama viikko sitten vedettiin datakaapeli navettaan kameroita varten, yhteys langattomana oli pätkivä ja kuva ei niin terävä.

  Pyhänä ehti kaima lopultakin laittamaan yhteyden kuntoon. Ensin kaapeliin päät ja sitten läppärit esille.

  Nyt kuva tulee livenä ja HD-laatuna. Pystyy lisäämään kameroitakin tarpeen mukaa.
  KIITOS PEKKA!
 
 
 

Lomailua

  Perjantaina alkoi pitkästä aikaa pieni työputken katkaisu molemmilla. Kolme päivää saisi lomittaja hoitaa hommat. Suunnitelmana oli suunnistaa ystävien luo Nurmekseen, mikäli siellä ei työt olisi esteenä.
  Iltapäivällä kurvasimme pihaan ja porinat alkoivat heti. Koirat piti tarkistaa ensimmäisenä. Olihan sinne ilmaantunut uusi ajokin pentukin. Venakkonarttu Tuuli.
  Pekon piti ruokkia vielä lihakarja ennenkuin lähdimme Kolille Satamaravintolaan loimulohen kimppuun. Nam, nam! Vatsat pullollaan olimme lähdössä, kun ravintolanpitäjä sanoi: munkit ja croisantit lautaselta kotiin! Ei kuulemma enää huomenna panna tarjolle, eikä ruokaa heitetä roskiin.
  Minna ei ole aikaisemmin käynyt Kolilla, joten ylös vaan maisemia katselemaan.

  Onneksi ensimmäinen pätkä päästiin hissillä. Hauskaa näyttää olevan!
  Sitten alkoi portaiden kipuaminen. Minun laskujen mukaan 133 rappua, ennenkuin avautuivat upeat näkymät.

  Alaspäin oli melkoisen paljon helpompi tulla, loppu vielä hissillä.

  Virveli minulla oli toki mukana, joten lauantaina päätimme Pekon kanssa tarkastaa Vastimon kalansyöntiä. Pienet hauet ottivat kohtalaisesti, mutta isot mörnöttivät piilossa. Yksi syötävä kuiteskin erehtyi Pekon kupariin ja itse sain mukavan kokoisen ahvenen.

  Illalla suuntasimme auton keulan kohti pohjoista, että talonväki saisi aloittaa normaalit työt aamulla, heinää oli vielä pystyssä hurumycket.
  Yöksi kurvasimme majoituspaikkaan. Mukava paikka ja ystävällinen palvelu, mutta..
  Saunan lämmitys kesti pari tuntia kosteilla puilla, eikä minun selkä tykännyt vaahtokumipatjasta. 
   Kotona päätimme viettää vielä illan mökillä ja kylpeä matkapölyt pois. Mökkijäniskin oli säästynyt kanahaukan kynsiltä.

  Kiitokset Pekolle ja Tarjalle, että hyysäsitte meitä kiireiden keskellä!
  Nyt jaksaa taasen keskittyä työhommin.
 
 
 
 
 

Lopultakin

  Joo! 
  Nyt voi huokaista pari päivää. Tänään saatiin paalattua Tuomolle loput ja meille jo toissa päivänä. Paalitkin sain ajettua pihaan. Tulikin huippusato! Kesästä huolimatta.

  Eilen tosin lähtö viivästyi pari tuntia, kun Aurinko päätti poikia. Tulihan sieltä lopulta sonninmullikka, Mooney, vaikka alku oli pirullinen. Vasikka oli selällään, eikähän se siinä asennossa ulos tule. Aurinko kävi makuulla ja vasikka pyörähti sen verran, että saatiin vedettyä se pois.

  Näköjään käsi hieman vapisi rankasta vedosta.

  Tänään Mooney ja Mulkero joivat jo tuttisankosta reippaasti.

  Apulannatkin sai levitettyä, joten nyt voisi vaikka sataa ripauttaa 'pitkästä aikaa'.
  Joka vuotinen kurkipariskunta on vieraillut pellolla jo reilun viikon. Tänä vuonna ei näytä pesintä onnistuneen, kun ei ole nuorisoa mukana.

  Nyt saunaan ja KROOOOH!
 

 
 

Jatsi

  Lopultakin hieho aloitti poikimisen. Oli kantanut jo viikon verran yli. Hieman hirvitti vasikan koko. Enkä turhaan pelännytkään.

  Olihan ahtaat paikat kuin Pielaveen kirkossa. Enpä muista, milloin viimeksi on joutunut nuin tiukkaan vetämään. Sonnin mulukerohan sieltä lopulta tuli.

  Jatsi kipaisi pystyyn ja Mulukero karsinaan lämpölampun alle. Virkeä vasikka.
 

Työläs viikko

  Ehtipähän viikko vierähtää sateen rakosia päivystäessä, mutta oli onneksi pari kuivempaa päivää välissä, niin saatiin meiltä suurin osa heinikoita talteen. Vielä odottaa muutama hehtaari suopeltoja kuivempaa aikaa. Toivottavasti pääsee ennen joulua kokeilemaan.
  Tuomon paalaus meinasi mennä plörinäksi, kun paalain temppuili päivällä. Yöhönhän se meni sitten, ennenkuin loppu häämötti. Viimeisen käärin tihkusateessa aamuneljältä.
  Eilenkin satoi parikymmentä milliä, joten oli aikaa levätä ja seurustella mukavien vieraiden kanssa.
   Peltojen kuivumista odotellessa taitaa olla navettapäivä. Karsinoiden entrausta, kun kolme lehmää on puskemassa vasikoita. Paalien ajamista pihaan riittää kyllä vielä ikäväksi asti, mutta variksen pirut ovat paalien kimpussa.

  Kasvihuoneesta on saatu jo salaattia ja tilliä omiin tarpeisiin. Uusia perunoitakin on makusteltu. Chilistä ja paprikasta näyttäisi tulevan jotain. Tomaatti kukkii komeasti, saap nähä, ehtivätkö kypsyä. 
  Kirsikka- ja omenasato näyttää lupaavalta.  

Vedenpaisumusko?

  Eipä taida vesi loppua yläilmoista. Vuorokauden sademäärä taitaa olla parikymmentä milliä. Joka paikka lainehtii pelloilla ja rehun tekoon pitäisi päästä. Onneksi oli pari hieman kuivempaa päivää, niin saatiin jokunen hehtaari muovin sisään.

  Muutamissa kohti vehkeet kävivät aika syvällä.

  Eihän tämä paranna ainakaan seuraavaa rehua, mutta pakkohan heinät on saada muoviin.

  Juhannuksen aikaan lomailijat pakenivat mökiltä sadetta pakoon ompeluhommiin.

  Onneksi Anssi oli tuonut pienen kaivurinsa kotiin viikonlopuksi, niin saimme nykäistyä kaapelin navettaan. 

  

  Kastuihan siinä haalarit läpikotaisin, eikä taida tänä vuonna kesä kastelemaansa kuivata. Pannaan pökköä pesään ja uunilla kuivaa ukkokin.

 Lupaamastani jutusta tulikin oikea uutisankka. Joku ''kaapuntilainenko,vai...'' oli luullut AIV:n täppeitä paskaksi ja niinpä niin.