Lopultakin hieho aloitti poikimisen. Oli kantanut jo viikon verran yli. Hieman hirvitti vasikan koko. Enkä turhaan pelännytkään.
Olihan ahtaat paikat kuin Pielaveen kirkossa. Enpä muista, milloin viimeksi on joutunut nuin tiukkaan vetämään. Sonnin mulukerohan sieltä lopulta tuli.
Jatsi kipaisi pystyyn ja Mulukero karsinaan lämpölampun alle. Virkeä vasikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti