Lomailua

  Perjantaina alkoi pitkästä aikaa pieni työputken katkaisu molemmilla. Kolme päivää saisi lomittaja hoitaa hommat. Suunnitelmana oli suunnistaa ystävien luo Nurmekseen, mikäli siellä ei työt olisi esteenä.
  Iltapäivällä kurvasimme pihaan ja porinat alkoivat heti. Koirat piti tarkistaa ensimmäisenä. Olihan sinne ilmaantunut uusi ajokin pentukin. Venakkonarttu Tuuli.
  Pekon piti ruokkia vielä lihakarja ennenkuin lähdimme Kolille Satamaravintolaan loimulohen kimppuun. Nam, nam! Vatsat pullollaan olimme lähdössä, kun ravintolanpitäjä sanoi: munkit ja croisantit lautaselta kotiin! Ei kuulemma enää huomenna panna tarjolle, eikä ruokaa heitetä roskiin.
  Minna ei ole aikaisemmin käynyt Kolilla, joten ylös vaan maisemia katselemaan.

  Onneksi ensimmäinen pätkä päästiin hissillä. Hauskaa näyttää olevan!
  Sitten alkoi portaiden kipuaminen. Minun laskujen mukaan 133 rappua, ennenkuin avautuivat upeat näkymät.

  Alaspäin oli melkoisen paljon helpompi tulla, loppu vielä hissillä.

  Virveli minulla oli toki mukana, joten lauantaina päätimme Pekon kanssa tarkastaa Vastimon kalansyöntiä. Pienet hauet ottivat kohtalaisesti, mutta isot mörnöttivät piilossa. Yksi syötävä kuiteskin erehtyi Pekon kupariin ja itse sain mukavan kokoisen ahvenen.

  Illalla suuntasimme auton keulan kohti pohjoista, että talonväki saisi aloittaa normaalit työt aamulla, heinää oli vielä pystyssä hurumycket.
  Yöksi kurvasimme majoituspaikkaan. Mukava paikka ja ystävällinen palvelu, mutta..
  Saunan lämmitys kesti pari tuntia kosteilla puilla, eikä minun selkä tykännyt vaahtokumipatjasta. 
   Kotona päätimme viettää vielä illan mökillä ja kylpeä matkapölyt pois. Mökkijäniskin oli säästynyt kanahaukan kynsiltä.

  Kiitokset Pekolle ja Tarjalle, että hyysäsitte meitä kiireiden keskellä!
  Nyt jaksaa taasen keskittyä työhommin.