Melkein hiljainen päivä

  Keskiviikko oli tämän viikon mielenkiintoisin päivä. Jyrki kurvasi aamulla pihaan vapaapäivänään ja tarkoitus oli käyttää koiria metsällä.
  Timalla aloitettiin kuten ennenkin. Ei vaan löytynyt vakijänistä. Meininki oli ampua Timalle ensimmäinen.
  Vaihdettiin panta Nucalle ja uuteen paikkaan. Haku oli vähän sitä sun tätä. Hiljaista oli. Sitten Jyrki huomasi, että Nucalla oli tikku jalassa. Koira autoon ja kotiin. Onneksi oksa oli vain kannuksen kynnen alla kiinni. Oli typerää kieltää kannusten poisto pennuilta. Ongelmat joudutaan hoitamaan aikuisena ja operaatio on huomattavan iso. Ainakin metsästysrotuisilta pitäisi saada poistaa kannukset. Tässähän olisi rotujärjestöillä aloitteen paikka!
  Mitzi kehiin ja ajoa etsimään. Ei vaan haissut missään. Aikansa pengottuaan Mitzi rupesi pyörimään tiellä ilmeisesti rusakon jäljillä. Sen verran oli tiellä hurjaa liikennettä, että pakko oli lähteä kotiin. Yksi vinkaisu kuultiin Mitziltä koko aikana.
  'Nyt meni hermot. Haetaan Pico kehiin.' Jyrkikin kaipaili jo ääntä metsään. Picohan kyllä haki ja haki. Gepsi näytti, että ajo on menossa. Ääntä ei vaan tullut, ei pihaustakaan. Menomatkalla haukku raikui autossa. Lenkki tuli täyteen ja Pico lähti uudelle jälleen ääneti. Ajettava oli varmaan edessä, mutta näköhavaintoa ei saatu. Löin hanskat tiehen ja otin Picon kiinni. 
  Saaga jäi kokeilematta aikapulan takia.
  Että semmoinen päivä!   

Saaga

  Parin vuorokauden aikana tuli vettä liki kuusikymmentä milliä. Iltapäivällä lopetti kuitenkin sateen, joten formuloiden aika-ajon jälkeen hain Saagan tarhasta. Panta kaulaan ja menoksi. 
  Pellolta kun päästiin metsään, niin parissa minuutissa alkoi ajo. Puolisen tuntia pyöritteli, mutta sitten jäbä hävisi vesilääseikköön. 
  Eipä muuta kuin uutta etsimään. Ei tarvinnut kauan mennä kun uusi ajo alkoi. Tänään sattui kyllä hankalat ajettavat. Tämäkin suoraan tielle ja sitten matka taittui.
Autokin siinä ajeli välissä, mutta kyllä Saaga vain jäniksen kaivoi uudestaan esille.

 

Syksyn alkua

  Ilmat ovat nyt suosineet ainakin meidän eloa. Eilen saatiin paalattua Tuomolle viimeiset heinät poudan aikana. Tänään alkoi jo ripsauttelemaan vettä, mutta lehmät nauttivat näistä keleistä. Tuore äpärikkö näyttää maistuvan vähän liiankin hyvin. Navetassa katsovat väkirehuakin ylen.

  Onneksi uskaltaa näin näkösällä lehmiä laiduntaa ainakin päivällä, tämä jälki on muutaman kilometrin päässä.

  Jäljen oli tehnyt kunnon, aikuinen öhkömönkiäinen. Pianhan tuommoinen välimatkan taittaa. Saap nähä, löytääkö meidän peltoraiviolle korjaamatta jääneen kauran.
 
 

Mielenkiintoisia ajoja

  Muutaman kerran olen ehtinyt koiriakin juoksuttaa. Pico se vaan jaksaa ja jaksaa (13v 7kk). Toivottavasti vielä useita vuosia. Ajosta on otettava pakolla kiinni.

  Eilen sain jahtikaveriksi Jyrkin. Ensin kokeilimme Timalle ampua ensimmäistä, mutta hieman oli passimies väärässä kohti. Tima löysi jäniksen ja ajoikin sitä hyvin melkoisen pätkän. Sitten tuli ikävä isäntää, eikä enää löytynyt ajettavaa uudestaan (vasen jälki).

  Vaihdettiin panta Mitzille ja olikin varsinainen ajettava. Kaksi tuntia pyöritti, luultavasti pieni kussero, nuin pienellä alalla. Lopulta antautui kiinni, kun päivä alkoi lämmetä. Yksin ei tarvinnut passissa olla, hirvikärpäsiä on enemmän kuin koskaan. Keskellä peltoakin tulevat lemmot hakemaan harvennutta tukkaani.
 

Viimeiset

Tänään oli viimeisten päivä. Viimeinen paali käärijässä oli tosin jo viime viikolla,

mutta tänään sain tuotua viimeisen pihaan. 

  Ongelmakesästä huolimatta saatiin suurin sato koko kolmenkymmenen vuoden ajalla, vaikka pari hehtaaria jäi korjaamatta märkyyden takia.

  Minnallakin meni viimeinen klapi pinoon tänään.

  Vielä voitonmerkki lopuksi. Uusia pilkkeitä ei kuulemma tarvitse tuoda aivan heti.

  Mietinnässä on noiden sytykkeiden säilytyspaikka. Eipä tarvi ostaa ainakaan kaupasta sytykepaloja.
  Tänä aamuna Tima sai ensi kertaa tutkapannan kaulaan. Pitihän sitä ensin koittaa pudottaa ja purra, mutta äkkiä se unohtui, kun päästiin hakuhommiin.

  Ensin harjoiteltiin Puumalla. Pakkohan se oli ajaa kotiin, kun pakkautui meidän mukaan. Aikamme kierreltyämme Tima löysi jäbän ja komea ajo alkoi. Paluuperänkin selvitti omin voimin, kun minä yritin rämpiä vatukon läpi auttamaan. 
  Eihän ne ajot vielä pitkiä ole, mutta hyvältä näyttää alku.




  
  

Urakan loppu

  Kylläpäs on tullut 'asuttua' tuolla rantteella. Meinaan koivukasaa olen kesän mittaan yrittänyt pienentää. Tulihan se pää vetävän käteen lopultakin. Eilen meni viimeinen koivu koneeseen.

   

  Liiterit ovat täynnä niin kotona kuin mökilläkin. Pilkkeitä on säkeissä ja 'tötteröissä'. Loput pitää pinota vielä ulos kotona. Minnalla urakan loppu ei vielä edes häämötä.

  Tänään pistän viimeiset heinikot nurin. Toivonmukaan huomenna saadaan paalattua. Sitten alkaakin syystyöt. Tuomolle paalataan vielä suurin osa toista satoa. 
  Ongelmallisen kesän aikana on ollut joitakin valonpilkahduksia.

  Toissa iltana oli mahtava 'kolmen auringon lasku'.

  Jäniksiä ja rusakoita pääsen hätyyttelemään toivottavasti jo helmikuussa.

Monenlaista pyyntiä

  Eilen päästiin lopultakin asiaan. 1.9. on aina odotettu päivä. Koirien puolen vuoden odotus päättyy, taitaa kuitenkin isäntä odottaa enemmän.
  Perinteen mukaisesti Picolla aloitetaan. Kaveriksi tuli kaima Tyrnävältä. On se vaan ihme koira tuo Pico. Ikää liki neljätoista vuotta ja ajo kulkee. Sattui vain hullu ajettava, kolme tietä ja naapurin laitumet. Sain lopulta kiinni parin kilometrin päästä kesken ajon. Kovin oli mörnöllään, kun kesken ajon piti lopettaa.
  Vaihdettiin panta Mitzille ja hakemaan uutta saalista. Eipä mennyt kuin vartti, kun lähdettiin. Taisi vain Pico huutaa sen verran, että Novuksesta meni mikki rikki. Haukunilmaisin ei enää pelannut. Hyvin kuiteskin pysyttiin ajossa mukana ja minä pääsin kellistämään syksyn ensimmäisen. Kotona Minna tuskaili, miksi Mitzi ei löytänyt ajettavaa. Suu meni hymyyn, kun selostin tapauksen, Mitzi on Minna koira.
  Toinen panta Nucalle kaulaan ja uuteen paikkaan. Ensin nutio pystyyn ja kahvin keittoon. Nucca oli ihmeissään , kun oli ensimmäisen kerran nuotiolla. Ei löytynyt jäbää, joten ravittuina siirryimme uuteen paikkaan. Heti rävähti ja ajo pyöri pienessä pusikossa. Lähdin hämmentämään sekaan ja pian kaima pääsi aukaisemään jänistä.
  Vielä oli tarhassa Saaga odottamassa vuoroaan. Iltapäivällä ilma lämpesi ja ilmeisesti pieni sadekuurokin hävitti jäljet. Ei löytynyt jälkiä, mutta onhan kausi nyt aloitettu hienosti. 
  Tima odotta semmoista aamua, että saan vaivaiset luuni liikkeelle voihkimatta.
  Iltalypsyn aikaan Jetta ei tullut navettaan, joten piti Minnan lähteä tarkistamaan laitumia. Pianpa puhelin hälytti minut pyydystämään vasikkaa sisälle. Jetta lähti heti piilottamaan vasikkaa kohti laitumien takanurkkaa. Vasikka kipitti ja horjahteli emän perässä. Kiersin eteen, eikä Jetan auttanut muu kuin suunnata sisälle. Pieni möläys emältä ja vasikka heti perään ja kylkeen kiinni. Vasikan kulku oli sen näköistä kuin alokkaalla armeijassa ensi aamuna. Niinpä juolahti mieleeni nimeksi Mokkeri. Onneksi vasikka ei uskaltanut mennä oviliuskoista läpi, joten saatiin se karsinaan. Onnellinen loppu!