Perinteen mukaisesti Picolla aloitetaan. Kaveriksi tuli kaima Tyrnävältä. On se vaan ihme koira tuo Pico. Ikää liki neljätoista vuotta ja ajo kulkee. Sattui vain hullu ajettava, kolme tietä ja naapurin laitumet. Sain lopulta kiinni parin kilometrin päästä kesken ajon. Kovin oli mörnöllään, kun kesken ajon piti lopettaa.
Vaihdettiin panta Mitzille ja hakemaan uutta saalista. Eipä mennyt kuin vartti, kun lähdettiin. Taisi vain Pico huutaa sen verran, että Novuksesta meni mikki rikki. Haukunilmaisin ei enää pelannut. Hyvin kuiteskin pysyttiin ajossa mukana ja minä pääsin kellistämään syksyn ensimmäisen. Kotona Minna tuskaili, miksi Mitzi ei löytänyt ajettavaa. Suu meni hymyyn, kun selostin tapauksen, Mitzi on Minna koira.
Toinen panta Nucalle kaulaan ja uuteen paikkaan. Ensin nutio pystyyn ja kahvin keittoon. Nucca oli ihmeissään , kun oli ensimmäisen kerran nuotiolla. Ei löytynyt jäbää, joten ravittuina siirryimme uuteen paikkaan. Heti rävähti ja ajo pyöri pienessä pusikossa. Lähdin hämmentämään sekaan ja pian kaima pääsi aukaisemään jänistä.
Vielä oli tarhassa Saaga odottamassa vuoroaan. Iltapäivällä ilma lämpesi ja ilmeisesti pieni sadekuurokin hävitti jäljet. Ei löytynyt jälkiä, mutta onhan kausi nyt aloitettu hienosti.
Tima odotta semmoista aamua, että saan vaivaiset luuni liikkeelle voihkimatta.
Iltalypsyn aikaan Jetta ei tullut navettaan, joten piti Minnan lähteä tarkistamaan laitumia. Pianpa puhelin hälytti minut pyydystämään vasikkaa sisälle. Jetta lähti heti piilottamaan vasikkaa kohti laitumien takanurkkaa. Vasikka kipitti ja horjahteli emän perässä. Kiersin eteen, eikä Jetan auttanut muu kuin suunnata sisälle. Pieni möläys emältä ja vasikka heti perään ja kylkeen kiinni. Vasikan kulku oli sen näköistä kuin alokkaalla armeijassa ensi aamuna. Niinpä juolahti mieleeni nimeksi Mokkeri. Onneksi vasikka ei uskaltanut mennä oviliuskoista läpi, joten saatiin se karsinaan. Onnellinen loppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti