Ulkomaille

  Tänään lähti Ico ulkomaille Ruotsin Luulajaan. Melkoinen matka on edessä.
  Micke ja Kristina olivat lähteneet jo aamutuimaan ajelemaan tänne ja aikoivat ajaa yöksi kotiin. Huomenna on kuulemma työpäivä.
  

  Ico taisi aavistaa jotain, kun ei tullut lähellekkään autoa eikä meitä. Yritettiin houkutella, mutta lähti vain pellolle. 
  Hyvin tarkkaili, mikä on homman nimi.

  Varovasti kuikisteli kinosten takaa.

  Lopulta antausi kiinni ja niin matka alkoi. 
  Lycka till!
 
 

Kaatopaikkako?

  Meillä on valitettavasti pellot isolta osin tien lähellä.
  Aika paljon niitä näytetään pidettävän kaatopaikkana. Kaljapurkkeja saa kerätä joka kesä, osan huomaa vasta ruokintapöydällä. Metallin syöminen on lehmälle hengenvaarallista.
  Tänään Minna löysi rehun seasta polkupyörän päällyskumia. 

  Se tuskin on itsestään sinne lentänyt vanteelta.
  Syömättömyysongelman ensi hoito onkin meillä magneetti mahaan ja kipulääkettä. Sitten vasta etsitään muita syitä.

Verkolla

  Tänään käytiin verkoilla Minnan kanssa, kun Jyrkillä tahtoo nuo työhommat haitata vielä harrastuksia.
  Tuli vähän jeesusmainen tunnelma, kun lumet oli sulaneet ja alla mustuus. Käveleskeltiin kuin vetten päällä. 
  Jäätä oli samat kymmenen senttiä, vaikka

varalta otettiin liivit päälle. Haitolla olivat.
  Minna oli narupäässä

ja minä vetelin verkot jäälle.
  Olihan siellä muutama pötkylä, joten haukipihviä syötiin.
  Naapuriin kelpasi yksi ja yksi lähti Kajaaniin kirjastoauton Jukan mukana.

  Onneksi näin 'talvella' on hieman enemmän aikaa kalastaakin.

Kustiko muka polkee

  Ei Kusti polje, eikä posti kulje. On mennyt aivan ihmeelliseksi tämä Postin touhu. Huomasin juuri postin tulon 14.57, siinä tuli viikonlopun lehdet ja saa nähä kenen muun posti.
  Meidän laatikossa on ollut naapurien kirjeitä, lehtiä ym. Kaukaisin harhailuposti on ollut helsinkiläisille menossa.
  On taidettu siirtää kaikki lukutaitoiset lajittelusta lukemaan haravoitavien pihojen osoitekylttejä. 
  Jakelijakaan ei ehdi vilkaisemaan, mitä laatikkoon nakkaa, kun on kiire lakaisemaan mummon portaita lumesta.
  Tänään löytyi laatikosta likomärkä lasku, joka oli postitettu 15:sta päivänä ykköspostina. Missähän lie seikkaillut viikon verran? Onneksi laskussa oli vielä pari päivää maksuaikaa.
  Kuka vastaa, jos lasku häviää postissa. Miten pystyt todistamaan, ettet ole saanut laskua ollenkaan.
  Mitä sitten jos väärään laatikkoon laitettu kirje avataan, luetaan ja nakataan menemään?    

Pätkäajoa ja hauen pätkylöitä

  Aamusta pistimmä Jyrkin kanssa Nucan etsimään jänistä. Yöllä oli satanut hieman räntää, joten jälki ei haissut kovinkaan hyvin.
  Kahteen metriin päästi jänis Nucan, ennenkuin hermo petti. Eipä halunnut jäbä juosta vesisateessa. Sata metriä mentiin ja sitten taas haettiin. Toista tuntia ajo pyöri jotenkuten, mutta sitten päätimmä lähteä verkoille.
  Lumet oli jäältä sulaneet, mutta jäät ei olleet vielä ohentuneet. Tulihan sieltä saalistakin.

  Hyvää oli voissa paistettu hauki!
 

Viimeinen pati

  Olihan se näin lupsakalla kelillä suunnistettava metsille. Tänä aamuna oli Saagan vuoro päästä kiusaamaan jäniksiä.
  Jälki ja jänis oli tosi hukassa, mutta aikaa kun pisti, niin lähtihän se lopulta liikkeelle .
  Olihan tosi outo jänis. Jäi istumaan minun ja Saagan väliin heti makuuksilta lähdettyä. Matkaa minuun oli viitisen metriä ja Saagan kymmenkunta. Siitä kun pinkaisi liikkeelle, vedin baikun piiput tyhjiksi, hutikutia molemmmat.
  Pieni lenkki ja johonkin se vain hävisi, en löytänyt minä ja  Saagallakin meni varvas suuhun.
  Oltiin jo kotiin lähdössä, kun jänis hyppäsi piennartien penkasta liikkeelle. Päästi Saagan metrin päähän. Minä tietenkin vetäsin piiput tyhjiksi heti kun Saaga ei ollut linjalla. Taasen kunnon hutikutia.

  Nyt rupesi ajokin sujumaan ja minä kaivelin taskusta viimeisen patin. Hätyyttelin jo Minnan tuomaan repullisen panoksia, mutta....
  Onneksi jänis tuli peltotietä pitkin nokan alle, enkä enää erehtynyt.

  Soitin Minnalle, että tuohan Ico tutustumaan tuoreeseen kaatoon.
  Otin varalta Saagaa pannasta kiinni, vaikkei se yleensä välitä mitään kaadosta.

  Ico meinasi vohkia koko jäniksen. Hieman lipitti verta, mutta sisuskalut ei oikein maistunut.

  Tiukka ote korvasta ettei sitä niin vain viedä.

 
 
 
 
 

Rusakoille liikettä

  Lopultakin pakkaset hellittivät ja hommelitkin antoivat periksi, että ehti tänään jaloitella koirien kanssa. 
  Aamulla pistin Timalle pannan kaulaan ja menoksi. 

  Pianhan sieltä jälki löytyi ja ajokin lähti, kun selvisi ensin kaikki venkulan paluuperät.
  Rusakkohan sieltä varmaan lähti, heti tielle ja sitten kierrettiin talojen pihoista läpi. Toisen tien kautta naapuriin jonkin lautakasan alle. 

  Navetalta jouduttuaan Minna lähti Mitzin kanssa metsään. Joukon jatkoksi Ico mummon oppiin. Eihän Ico 

kauan jaksanut vanhemman mukana laukata, mutta saipahan treeniä.
  Pian sitten Mitzi kaivoikin rusakon naapurin navetan takaa. Tietenkin tielle ja talojen pihoihin. Tämän minä näin, kun olin tulossa Timan kanssa kotiin. Vasikan kokoinen rusakko veti tietä pitkin, etten saanut autolla kiinni.
  Tässä vaiheessa alkoivat lehmät odotella rehua, joten Minnalta muutama vislaus ja kutsu, niin Mitzi oli viiden minuutin päästä Minnan luona. 

  On lempo saanut Mitzin opetettua hyvin. Nytkin tuli puolesta kilometristä kesken ajon.
 

Tuli talvi halla

  Taisipa tulla talvi kerralla tännekin. Lunta ei vielä ole kovin paljon, mutta pakkasta minun mielestäni liikaakin. 
  Eilen laittelin lintujen ruokintalaitteet paikoilleen.

  Kesti tasan kolme minuuttia ensimmäisen tintin vierailuun.

  Tänä päivänä kaiteella onkin ollut vilskettä. Kipot tyhjenevät vauhdilla. Tarjolla on auringonkukan siemeniä ja pähkinää.

  Lajikirjo alkaa olla jo tavallinen: talitiainen, sinitiainen, varpunen ja punatulkku. Vielä puuttuu muutama laji, mutta eiköhän ne ilmaannu aikaa myöten.

  Ulkona huomasin, ettei  aurinko enää paista pihaan, joten jokavuotinen kaamosaika on alkanut. Sen verran Raappananmäki on korkea, että hämyssä eletään seuraavat kuukaudet.

 
 
 
 

Yön kulkijoita

  Muutamana yönä on riistakamera ollut toiminnassa ja onhan kuviin jäänyt jotain.
  Rusakkojen silmät kiiluvat.

  Tullaan lähemmäksi.

  Linssilude

 
 Eipä pyydä uusi ansa, eikä vanhaa löydy mistään.

  Lähellä mutta niin kaukana.
 
 

Pohjanlohko

  Eilen oli Kuusamossa pohjanlohkon valinnat beaglen SM-kisoihin. 
  Kainuusta oli mukana neljä koiraa ja Erkki Savolaisen Harringan Finlandia voitti koko kisan. Koiran kasvattaja on Eero Keränen Paltamosta.
  Kolmanneksi tuli T&A Rimpiojan Pohjankartanon Wiivi (meitin kasvatti) ja jatkoon.
  Kyllä myö jännättiin eilinen päivä.

                      Pohjankartanon Wiivi ja Annika
  Onnittelut ja toivotaan lyhyet haut ja pitkät ajot kisoihin!
  Lisäksi Hasse Eliassonin omistama Pohjankartanon Snobi oli ajanut Ruotsissa toisena vuonna peräkkäin Norrbottenin piirinmestariksi. 
  Onnittelut! 

Kissanpäivät (jollakulla)

  Tämä päivä on mennyt navetan kameraa vahdatessa. Kepponen ei aloittanut poikimista ilman käynnistämistä. Yleensä lehmä poikii parin päivän sisällä piikistä.
  Puolen päivän maissa teki vesipään ja sitten odotettiin ja odotettiin ja ....
  Lopulta Kepponen pungersi sorkat esille, niin saatiin laitettua vetoliinat vasikan sorkkiin. Kyllä sitä vedettiin peräsuoli pitkällä. Oli tuhannen iso vasikka (pari viikkoa yliaikainen).
  Lopulta saatiin Neilikka ulos, mutta kun emä ei välittänyt siitä mitään, niin lämpölampun alle kuivamaan.

  Ite kun ryvettiin veressä ja p-ssa, niin Puumahan osaa ottaa rennosti meidänkin edestä.

  Kateeksi kävi.

 
 

Pitäiskö olla kotona vai reissussa

  Eilinen päivä meni minulla ajokokeissa Nucan kanssa.
  

  Aamulla ilma oli vielä hyväntuntuinen ja mieli odotusta täynnä. Maastoon mennessä alkoi hipsutella lunta sen verran, että jälki peittyi. Metsässä oli kuiteskin sulaa suurelta osin, joten koe suoritettiin paljaassa maastossa.
  Eka haku kesti tavan pitkään, mutta kun jälki löytyi, ajo alkoi viidessä minuutissa.
  Kolmen vartin jälkeen jänis meni louheen, niinpä etsimään uutta. Onneksi löytyi pian ja erä oli valmis. Nucca vain piti juosta viheliäisestä ryteiköstä kiinni.
  Toiselle erälle hakuaikaa oli jäljellä vielä pari tuntia, mutta aika tipalle se meni. Kahdeksan minuuttia jäi vain varastoon. Meinasi tulla jo kylmä rinki 'sinne'.
  Auto oli parkissa sillan korvassa, joten jänis ei uskaltanut sillalle mennä. Niinpä se meni leveän puron yli ja Nucca jäi rannalle ruikuttamaan. 
  Toiselta puolen ajo kuitenkin jatkui ja erä saatiin umpeen. Jänis oli jatkuvasti tiellä ja talojen lähellä (7 näköhavaintoa).
  Ykkösen Nucca kuiteskin takoi kaikkien vaikeuksien kautta!
  Keskiviikkona oli Minnalle tullut kysely Ruotsista, eikö meiltä löytyisi enää pentua. Olisi kuulemma hyvä koti ja metsästävä ostaja. Koko päivän olivat viestineet ja niin vain oli tingalle pannut Minnan, että minun Ico oli myytävä Ruotsiin.

  Olisikohan ollut parasta pysytellä kotona?
  Ei vaitiskaan, kyllä minä keskiviikkoillan mietin pääni puhki, mitä teen.
  Tulimme sitten siihen tulokseen, että minulla on Timan kanssa töitä ja kahden koiran opettamiseen ei aika riitä. Näinpä tästä pentueesta ei meille jäänyt yhtään.
  Onhan tuo hyvä, että kenneliämme arvostetaan jo rajojen ulkopuolellakin.