Viimeinen pati

  Olihan se näin lupsakalla kelillä suunnistettava metsille. Tänä aamuna oli Saagan vuoro päästä kiusaamaan jäniksiä.
  Jälki ja jänis oli tosi hukassa, mutta aikaa kun pisti, niin lähtihän se lopulta liikkeelle .
  Olihan tosi outo jänis. Jäi istumaan minun ja Saagan väliin heti makuuksilta lähdettyä. Matkaa minuun oli viitisen metriä ja Saagan kymmenkunta. Siitä kun pinkaisi liikkeelle, vedin baikun piiput tyhjiksi, hutikutia molemmmat.
  Pieni lenkki ja johonkin se vain hävisi, en löytänyt minä ja  Saagallakin meni varvas suuhun.
  Oltiin jo kotiin lähdössä, kun jänis hyppäsi piennartien penkasta liikkeelle. Päästi Saagan metrin päähän. Minä tietenkin vetäsin piiput tyhjiksi heti kun Saaga ei ollut linjalla. Taasen kunnon hutikutia.

  Nyt rupesi ajokin sujumaan ja minä kaivelin taskusta viimeisen patin. Hätyyttelin jo Minnan tuomaan repullisen panoksia, mutta....
  Onneksi jänis tuli peltotietä pitkin nokan alle, enkä enää erehtynyt.

  Soitin Minnalle, että tuohan Ico tutustumaan tuoreeseen kaatoon.
  Otin varalta Saagaa pannasta kiinni, vaikkei se yleensä välitä mitään kaadosta.

  Ico meinasi vohkia koko jäniksen. Hieman lipitti verta, mutta sisuskalut ei oikein maistunut.

  Tiukka ote korvasta ettei sitä niin vain viedä.