Pitäiskö olla kotona vai reissussa

  Eilinen päivä meni minulla ajokokeissa Nucan kanssa.
  

  Aamulla ilma oli vielä hyväntuntuinen ja mieli odotusta täynnä. Maastoon mennessä alkoi hipsutella lunta sen verran, että jälki peittyi. Metsässä oli kuiteskin sulaa suurelta osin, joten koe suoritettiin paljaassa maastossa.
  Eka haku kesti tavan pitkään, mutta kun jälki löytyi, ajo alkoi viidessä minuutissa.
  Kolmen vartin jälkeen jänis meni louheen, niinpä etsimään uutta. Onneksi löytyi pian ja erä oli valmis. Nucca vain piti juosta viheliäisestä ryteiköstä kiinni.
  Toiselle erälle hakuaikaa oli jäljellä vielä pari tuntia, mutta aika tipalle se meni. Kahdeksan minuuttia jäi vain varastoon. Meinasi tulla jo kylmä rinki 'sinne'.
  Auto oli parkissa sillan korvassa, joten jänis ei uskaltanut sillalle mennä. Niinpä se meni leveän puron yli ja Nucca jäi rannalle ruikuttamaan. 
  Toiselta puolen ajo kuitenkin jatkui ja erä saatiin umpeen. Jänis oli jatkuvasti tiellä ja talojen lähellä (7 näköhavaintoa).
  Ykkösen Nucca kuiteskin takoi kaikkien vaikeuksien kautta!
  Keskiviikkona oli Minnalle tullut kysely Ruotsista, eikö meiltä löytyisi enää pentua. Olisi kuulemma hyvä koti ja metsästävä ostaja. Koko päivän olivat viestineet ja niin vain oli tingalle pannut Minnan, että minun Ico oli myytävä Ruotsiin.

  Olisikohan ollut parasta pysytellä kotona?
  Ei vaitiskaan, kyllä minä keskiviikkoillan mietin pääni puhki, mitä teen.
  Tulimme sitten siihen tulokseen, että minulla on Timan kanssa töitä ja kahden koiran opettamiseen ei aika riitä. Näinpä tästä pentueesta ei meille jäänyt yhtään.
  Onhan tuo hyvä, että kenneliämme arvostetaan jo rajojen ulkopuolellakin.