Onnea vuodelle 2017

  Vuosi on jälleen hurahtanut ohi. Tunnustaa, että nykyaikana kellokin kiihdyttää vauhtia koko ajan.
  Kuvien kera toivotan onnellista uutta vuotta kaikille ja ennenkaikkea jaksamista maanviljelijä kollegoille!

 

Talven viimeinen projekti (toivottavasti)

  Viime kesähän oli tosi sateinen, joten paalitkaan eivät ole kuivimmasta päästä.
  Onneksi Esalla ja Raililla tuntuu näitä vehkeitä riittävän enemmälti.
  Muutaman jäisen paalin Minna ehti jo repiä välivarastossa, mutta sitten Esa toi silppurin ja antoi opastuksen.

  Nyt tuli eteen probleema, kun silppuri puhalsi vain sivulle. Esa ehdotti, että seinään reikä.

  Sama oli jo ollut Minnan mielessä, niin ei tarvitse ottaa käyttöön kuljetinta, jonka löysimme Sotkamosta.
  Eipä siinä muuta kuin moottorisaha käteen ja muutama uusi tuki katolle.

  Ensimmäisen reiän tein nuukuuttani liian pienen. 

  Ei auttanut muu kuin saha käteen ja isontamaan reikää. Suurin työ oli siirtää tukitolppaa metrillä.

  Olihan siinä alkuun vaikeuksia, mutta nyt homma alkaa jo pelittää kunnolla.

  Jos ruokintapöytä on tyhjä, ensimmäinen paali menee käytännössä lehmien eteen.

  Välivarastoon sopii kolmesta neljään paalia kerralla. Parasta on, että voi sekoitella erilaisia rehuja keskenään. Maittavampi paali, hieman suolaa sekaan ja johan maittaa äpyleille.

  Sitten piti vielä miettiä ovet näihin isoihin aukkoihin. Päädyimme liukukiskoilla toimiviin pressuoviin. Eilen saatiin toinenkin ovi valmiiksi. Eipähän pääse puhuri hujeltamaan läpi ja juoksuttamaan lunta katon alle. Samalla lämpenee välivarasto, kun on nyt kahden oven takana.

  Jouduimme ottamaan käyttöön miinaharavan rehun seasta löytyvien rautojen takia.

   Seuraavan talvisen kuvan myötä toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta 2017!

  Toivottavasti jaksatte seurata meidän elämäämme pienellä tilalla jatkossakin.
 
 
 
 
 
 

Pohdintaa

  VEGAANI
  Aloin miettimään tätä kasvissyöjien ajatusmaailamaa. 
  Minusta nähden itse kukin saa syödä, mitä haluaa. Jos eläinravinto on myrkkyä, silloin syödään kasviksia. 
  Mutta miksi lihalle ja kalalle ym. muille pitää kehittää korvikkeita?
  Miksi kasvishampurilaisen pitää maistua lihalle?
  Miksi pitää valmistaa kylmäsavulohelle maistuvaa porkkanaa.
  Pitää olla tofua, tifua, tisua ja vaikka mitä.
  Pitäisikö meidän raakalaisten kehitellä uudet ruokalajit?
  Kaalille maistuva kinkku, tomaatille maistuva kala, pähkinälle maistuva kananmuna, siirapille maistuva voi, mansikkapiimä.......
  Minusta on kuitenkin parasta rasvaa tihkuva, kuuma muikkukukko, voissa paistettu tuore haukufile, löysähkö kananmuna ja juomana raikas piimä.
  Huvittavin muisto vegaanista on vuosien takaa. Meillä oli silloin maatilamajoitusta. Minna laittoi ruuaksi hirvikäristyksen. Nainen sanoi, että hän ei syö lihaa. Ei ollut muistanut sanoa sitä.
  Otti kuiteskin pottuja ja lientä. Taisi mennä mukaan joku lihanökkönenkin, kun vähän ajan päästä lautaselle eksyi useampi kauhallinen hirvenlihaa.
  Ja kuulemma oli mahtavan hyvää! 

Rikollista touhua, ruokintapöydältä löytyy

  Tänä aamuna navetassa Minna pani kädet ristiin, etteivät nämä kuvassa olevat kupariputket päätyneet lehmien mahaan. Henkilö, joka nämä 'vahingossa' kadotti, saa ne meiltä hakea. Utaconhan maksaa kuparista hyvin.

  Onneksi olivat sen verran isoja, etteivät lehmät niitä mutustelleet. Toisen pätkän hiehot olivat käyttäneet suussa, mutta kuiteskin pudottaneet lattialle. 
  En tajua, kenen intresseihin tämmöinen lehmien hengellä leikkiminen kuuluu.
  Meillä on jo aika monella lehmällä magneetti pötsissä. Täytynee varalta laittaa kaikille, kun ei tiedä, mitä rehusta löytyy: kaljapurkkeja, polkupyörän päällyskumi, 
                                             
nyt kuparia.........
  Vahingossa tälläiset eivät putoa taskusta peltoon.

  Nämä vasikat makoilevat tyytyväisinä ja ovat niin onnellisen tietämättömiä maailman julmuudesta. 
   

Puuma

  Viikko tässä on vierähtänyt jälleen nopeasti. Minnakin sai pidettyä muutaman päivän vapaata navetasta.
  Joskin yksi aamu meni meiltäkin navetassa lomittajan apuna. Hieho oli poikinut ja pullauttanut muutakin kuin vasikan ulos. Kohtu oli seurannut vasikkaa. Onneksi oli Jyrkin päivystys, niin saatiin apua nopeasti. 
  Hikisen tovin kuluttua, kohtu oli sisällä ja lehmä lääkitty. 
  Lehmä voi tällä hetkellä hyvin ja tuntuu selvinneen tapahtumasta mukavasti.
  Aamukahvin ääressä suunnittelimme Jyrkin kanssa verkoilla käyntiä. Lauantai näytti paremmalta sääarvausten muodossa.
  Olihan siellä neljä haukea ja ahven. Molemmille sopivasti ja lomittajallekin riitti yksi.
  Puumaa rupesi kiinnostamaan altassa vielä hieman potkivat kalat.

  Kiusaus meinaa käydä ylivoimaiseksi. 

  Kalat päätyivät kuitenkin pannulle,

joskin saihan Puumakin makupaloja. 
 

Kuva kertokoon

  Eilen emme Jyrkin kanssa pakkasta pelänneet, vaan käväisimme tarkistamassa verkot.

  Onneksi naapuritkin syövät kalat, joten ei tarvitse niitä pakkaseen laittaa.
 

KATOAVA POHJOLA

  Olen erittäin innokas luonto-ohjelmien seuraaja. Mikäli en ehdi niitä katsomaan, tallennan ne kyllä.
  Tähän astisista ohjelmista ala-arvoisin oli viime lauantain Katoava Pohjola sarjan suomalainen osuus.
  En olisi uskonut, että Kimmo Ohtonen sortuu näin raflaavaan ja lapselliseen ohjelman tekoon. Kaiken huippu oli, kun tikistettiin laiturilla kyynel (ilmeisesti sipulin voimalla)  ammutun suden takia.
  Yle vielä näyttää tämmöistä p-aa.
  Mitä oikeasti on katoamassa pohjolasta. Itä-Suomessa ei ollut enää yhtään hirvenkaatolupaa. Koiria ei uskalla laskea metsään, koiraharrastus on loppumassa  (jalostuksen kannalta katastrofi).
  Sudet hakevat koiria pihasta, karhut repivät aiv-paalit ja hävittävät mehiläispesät.Ahmat hajoittavat kanakopit ja herkuttelevat valkealla lihalla.
  Meilläkin lähin susihavainto on sata metriä pihasta tänä vuonna. Aiemmin kaksikymmentä metriä navetan nurkasta.
  Nyt haetaan jo Itä-Suomessa  susiongelmaan apua Venäjältä (A-Studio 30.11.)
  Mikä siis on KATOAVA POHJOLA?
  Se on ihmisistä autio SUSIMAA!
  Susi minut sai alunperin aloittamaan blogini: Alkusoitto blogiin 25.8. 2013.
  Tästä lähtien aina kun näen telkussa Kimmo Ohtosen naaman, vaihdan kanavaa!