Niin se vain uusi vuosikin huitelee vauhdilla. Helmikuun viimeinen päivä illassa. Jäniksen jahtaus loppuu. Eipä noita oikein monta kertaa ole pystynyt ajattamaan, kelit on ollut mitä milloinkin. Eikä meidän alueelta olisi raskinut ampuakaan, kun kanta on pohjimmillaan.
Rusakoita olen käynyt muutaman kerran yrittämässä kavereiden kanssa Sonkajärvellä. Muutamia sieltä on saatu nurinkin, tosin minun eteen ei yhtään.
Nuotiohan se on melkein ensimmäisenä tehtävä.
Sunnuntaina kävin viimeisen kerran. Huomasimme heti, että meiltä oli edellisellä reissulla unohtunut yksi passimies pariksi viikoksi tien varteen.
Minna on koiria käyttänyt koiria lenkillä, mutta
taukoa on joutunut pitämään lentsun takia.
Nyt tässä on aikaa ottaa rennosti.
Puuma osaa nauttia aina lämmöstä ja rauhasta.
Aada on joutunut olemaan tarhassa liki pari viikkoa, kun molemmat olemme sairastelleet flunssaa. Niinpä nyt otetaan kaikki irti sisätiloissa.
MM-kilpailuja katsotaan 'yhdessä' alakerran sohvalla.
Keskiviikkona vietiin verkot takaisin jään alle.
On taasen erikoiset jääolosuhteet. Teräsjää kaukana, kohvajää sulaa ja avanto laajenee. Avannot eivät olleet jäätyneet juurikaan kuukauden aikana.
Helppo nakki!
Malva meinasi tosin hermostui, kun ei päässyt Jyrkin luo.
Nyt vain odotellaan kalaa ja kesää.
Ilmeisesti Jurvan reissulta sain hankittua oikein kunnon lentsun. Nokka vuotaa, palelee, hiostaa, yskittää, päätä särkee. Onneksi ei yskän takia ole maha ruikulla.
Aamusta lähdettiin jauhamaan paaleja hiehoille. Heti alkuunsa tyssäsi hommat, kun huomasin öljyvanan lumella. Ohjaussylinterin letkusta tuli öljyä enemmän kuin nokasta räkää.
Puhelin kouraan ja soitto Mikalle. Onneksi siellä oltiin sen verran lentsusta selvitty, että lupasi letkun tehdä. Olikin semmoiset liittimet, että ei sorvaamatta onnistunut.
Letku paikoilleen lumimyräkässä ja kokeilemaan. Voihan räkä! Ilmeisesti sylinteriin tuli nyt kunnon paineet, joten toinen letku korkkasi. Eikun takaisin letkun tekoon.
Toinen letku paikoilleen ja kun kiinnikkeet sai tongittua lumesta, kokeilemaan. Jeee!
Kuivia kamppeita päälle ja töihin. Persus märkänä sain silputtua paalit ja lopultakin pääsin lääkitsemään itseäni.
Olo on kuin nyrkkeilyottelun jälkeen, mutta kyllä se siitä.
Lumitilanne ei oikein salli katsella jäniksiä koirilla. Eivät pysty uimaan pehmeässä lumessa. Joka aamu Aada tsekkaa pihapiirin, onko siinä yön aikana liikkunut rusakko.
Jos jälkiä ei löydy, täytyy keksiä muuta mielenkiintoista seurattavaa.
Boksin ikkunasta on hyvät näkymät parvekkeele.
On nämä sen verran pieniä, ettei niitä kannata haukkua. Eikä edes jää jälkiä seurattavaksi.
Niinpä voikin sitten asettua päikkärille alakerran sohvan selkänojalle.
Tästä on mukava vilkaista ikkunasta takapihalle.
Lupauduttiin Arin kanssa tuomareiksi Arpalle Mööpeliajoihin Jurvaan 9.-10. kuluvaa kuuta. Matka oli sen verran pitkä, että starttasimme reissuun jo perjantaina.
Matka meni mukavasti kuskia vaihtaen ja muutamalla kahvittelulla. Ilmoittaumassa olimme neljältä, mutta koneet saivat kuntoon vasta viiden jälkeen.
Majoitus oli meillä samassa paikassa. Huone oli iso kuudella petillä, joten tilaa oli meille kolmelle.
Jo perjantaina sää pyllähti plussalle, joten lauantain keli oli haastava. Lumet tippui puista ja metsässä oli jäniksen kanto hanki, eikä jälkiä näkynyt ainakaan minun maastossa.
Ajettava kuitenkin löytyi.
Tässä vaiheessa suu oli vielä hymyssä, mutta ajo kesti vain kymmenen minuuttia. Ei pystynyt koira ajamaan metsässä. Toista ei sitten ylös saanutkaan.
Toisenakaan päivänä ei minun maastossa löytynyt edes ensimmäistäkään jänistä.
Ei ollut Arpan Ratollakaan kummoisempi maasto. Yksi ajo ja pisteet rapiat neljäkymmentä.
Toisena päivänä sitten rävähti. Kunnon maasto ja kaksi ajoa pistein yli yhdeksänkymmentä.
Illalla saattoi Rattokin tyytyväisenä valloittaa Arpan petin.
Ylituomarina oli Sotkamosta Jouni Remes.
Loppupalaverissa tuli paha kömmähdys järjestäjille tuloslaskennassa. Raton pisteet olivat jääneet ilmeisesti metsään. Jounikin sen huomasi ja Ari esitti kuuluvan vastalauseen.
Tarkistuslaskenta kesti yli puoli tuntia. Palkintoja kerättiin takaisin, koska Ratto sijoittui lopulta seitsemänneksi.
Lopulta saatiin Arppakin estraadille.
Komeat oli palkinnot kotiin vietävänä.
Onneksi Jouni otti autoonsa lasipöydän. Meillä olisi saattanut muuten kotimatkalla ahdistaa.
Viimeinen yö ei sitten ollutkaan leppoisa. Yksi köhi, toinen yski ja kolmannella kramppasi jalat. Onneksi oli mulla sen verran lääkkeitä, että nukuttuakin saatiin.
Aamulla ei paljon naurattanut. Meillä oli maksettu aamiainen ja luvattiin valmistaa seitsemäksi. Kaikki ovet olivat lukossa, eikä ketään saatu hereille. Vartin yli petti hermot ja lähdimme etsimään jotain kahvipaikkaa.
Matkalla selvisi, että kokki oli nukkunut pommiin.
Kaikesta huolimatta muistoja kerryttävä reissu, josta riittää nuotiojuttuja tuleville vuosille.
Mielenkiintoista on seurata eri puolueiden vaalilupauksia. En ole yleensä osallistunut politikointiin enkä ottanut kantaa eri lupauksiin.
Tällä kertaa teen poikkeuksen luettuani Maaseudun Tulevaisuuden.
Kuva lainattu maanantain lehdestä.
Vielä kun saisi kotiin ruoan ja siivouspalvelun (tietenkin ilmaiseksi).
Päävihreät lupaa kuitenkin kuusi hyvää ja kahdeksan kaunista maaseudulle ja maataloudelle. Tuntematonta lainatakseni toivon, että vihreät hakkaisivat päätään suomalaiseen mäntyyn (jos uskaltavat mennä ojan yli metsään) niin lujaa, että järki palaisi.
Kirjatkaapa puolueiden vaalilupaukset ylös ja tarkastelkaa, mitä tapahtuu vaalien jälkeen. EI MITÄÄN!
Voisitteko jakaa kuvaa sosiaalisessa mediassa tai linkkiä blogiin? Itse en somea käytä. Kaikille ei kuitenkaan kyseistä lehteä tule?
Viime ajat on ikäänkuin nukuttu talviunta karhun tapaan. Elohopea jököttää yli parikymmentä astetta nollan väärällä puolella.
Ulkona vain sen verran että puita uuneihin ja Minna pinkaisee hiehoja hoitamaan.
Mehtäyksestä voi vain haaveilla uuninpankolla. Lunta yli puoli metriä eikä kantoa ollenkaan. Aada kyllä aina pungertaa p-alenkillä pöpelikköön jälkiä pitkin. Hihnassa pitää tuoda pois, mutta reissun jälkeen haluaa hyvittelyä.
Kalastukseenkin tulee kuukauden tauko. Ei pakkasen vaan aikataulujen takia. Seuraavat viikonloput jompikumpi on kiinni muualla, joten eilen nykäisimme verkot pois ja vedimme narut odottamaan parempia aikoja.
Kalojen liikekin on nyt tosi vähäistä. Eilen oli vain yksi 'lättykala'. Onneksi naapuri tykkää laittaa siitä uunikalaa.
