Huru-Ukot Mööpeleissä

  Lupauduttiin Arin kanssa tuomareiksi Arpalle Mööpeliajoihin Jurvaan 9.-10. kuluvaa kuuta. Matka oli sen verran pitkä, että starttasimme reissuun jo perjantaina.
  Matka meni mukavasti kuskia vaihtaen ja muutamalla kahvittelulla. Ilmoittaumassa olimme neljältä, mutta koneet saivat kuntoon vasta viiden jälkeen.
  Majoitus oli meillä samassa paikassa. Huone oli iso kuudella petillä, joten tilaa oli meille kolmelle.
  Jo perjantaina sää pyllähti plussalle, joten lauantain keli oli haastava. Lumet tippui puista ja metsässä oli jäniksen kanto hanki, eikä jälkiä näkynyt ainakaan minun maastossa. 
  Ajettava kuitenkin löytyi. 

  Tässä vaiheessa suu oli vielä hymyssä, mutta ajo kesti vain kymmenen minuuttia. Ei pystynyt koira ajamaan metsässä. Toista ei sitten ylös saanutkaan.
  Toisenakaan päivänä ei minun maastossa löytynyt edes ensimmäistäkään jänistä.

 
  Ei ollut Arpan Ratollakaan kummoisempi maasto. Yksi ajo ja pisteet rapiat neljäkymmentä.
  Toisena päivänä sitten rävähti. Kunnon maasto ja kaksi ajoa pistein yli yhdeksänkymmentä.
  Illalla saattoi Rattokin tyytyväisenä valloittaa Arpan petin.

  Ylituomarina oli Sotkamosta Jouni Remes.

  Loppupalaverissa tuli paha kömmähdys järjestäjille tuloslaskennassa. Raton pisteet olivat jääneet ilmeisesti metsään. Jounikin sen huomasi ja Ari esitti kuuluvan vastalauseen.
  Tarkistuslaskenta kesti yli puoli tuntia. Palkintoja kerättiin takaisin, koska Ratto sijoittui lopulta seitsemänneksi.
  Lopulta saatiin Arppakin estraadille.

  Komeat oli palkinnot kotiin vietävänä. 

  Onneksi Jouni otti autoonsa lasipöydän. Meillä olisi saattanut muuten kotimatkalla ahdistaa.
  Viimeinen yö ei sitten ollutkaan leppoisa. Yksi köhi, toinen yski ja kolmannella kramppasi jalat. Onneksi oli mulla sen verran lääkkeitä, että nukuttuakin saatiin.
  Aamulla ei paljon naurattanut. Meillä oli maksettu aamiainen ja luvattiin valmistaa seitsemäksi. Kaikki ovet olivat lukossa, eikä ketään saatu hereille. Vartin yli petti hermot ja lähdimme etsimään jotain kahvipaikkaa.
  Matkalla selvisi, että kokki oli nukkunut pommiin.
  Kaikesta huolimatta muistoja kerryttävä reissu, josta riittää nuotiojuttuja tuleville vuosille.