perjantai 29. marraskuuta 2019

Rosvon ryökäleet

taitavat valloittaa pikkulintujen ruokintapaikan.
  Pähkinät häviävät tikkojen nokkaan. Käpytikka päälle päsmärinä.
  Toissa päivänä panin tarjolle kunnon köntin hiehon rasvaa. Muutama tunti meni, ennenkuin pikkuiset kävivät rasvan kimppuun.
  Tänään harmaapäätikka innostui takomaan talia ja jätti pähkinät muille.
  Eilen parvekkeelle ilmestyi vanha tuttu viime talvelta.

  Taisi muistaa, että täällähän niitä auringonkukan siemeniä on.
  Olipa kesy kaveri, kun kesti mennä parvekkeelle lumia harjaamaan, eikä kiirettä mihinkään.

  Kait se on nälkä kaikilla.
 
 

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Kuopijoon, Kuopijoon

  Ajokokeiden peruuntuminen antoi meille tilaisuuden pieneen reissuun. Lupailin kerran käydä kannustamassa Juuso Könösen pelaamista Kalpan kotiottelussa. 
  Lumet oli lähteny kokonaan ja Kallavesi aaltoili sulana.
  Juse on Minnan siskon poika. Jusella on ollut hieman tahmea alku, mutta päästyään kolmosketjuun alkoi tapahtua.
  Saipaa vastaan syntyi kauden ensimmäinen maali ja sen näkee naamastakin.
  Tampereella putki sai jatkoa jälleen maalilla.
  Mervi oli ostanut meille liput ja yösijakin oli tutussa huoneessa.
  Kalpalla on menossa juhlavuosi.
  On se tunnelma aivan erilainen paikanpäällä kuin kotona tv:n äärellä. Lämmittelyä piti seurata tietenkin. 
  Lopulta päästiin asiaan.
  Istumapaikka oli meillä suoraan vaihtoaitioiden takana, joten oli tosi hyvät paikat.
  Hyvin alkoi ja Juse teki maalin, mutta pertana vie tuomarit hylkäsivät sen muka potkumaalina, vaikka kiekko meni maaliin maalivahdista.
  Taisi Kalpan porukka ärsyyntyä kunnolla. Alkoi Kai Kantola show. Tilanne oli pian 2-0. Juse sai syöttöpisteen ja taasen kohdeltiin kaltoin, toinen syöttöpiste poistettiin jälkitarkastuksessa.
  Pelicans pisti mmaalivahdin aitioon ja kalpalaiset alkoivat hakea Kantolalle hattutemppua. Onnistuihan se lopulta!
  Mökä oli mahdoton sekä pelin aikana että lopussa.
  Ehkäpä tämä ei ollut viimmoinen reissu Kuopioon, ainakaan jos pääsen arvonnassa sohvakatsomoon.

 
 

 
 
 
 

maanantai 18. marraskuuta 2019

Niinpä tietenkin

  Ajokokeiden peruunnuttua piti tietenkin lähteä rusakoita etsimään Kainuunmäkeen. Tällä kertaa meitä olikin seitsemän pyssymiestä, joten saataisiin tiukat passit.
  Ajokkina oli Arpan Ratto. Passipaikkani on hienolla paikalla.
   Eipä siinä kauan joutanut maisemia ihailemaan.Ei vanhalta konkarilta kauan kestänyt ylösotto ja tietenkin piti rusakon juosta minun eteen. Tuli vielä selän takaa, mutta sen verran pää pyöri, ettei päässyt karkuun.
  Toinen ajettava olikin oikea jäbä, joten oli aika tehdä tulet ja paistella makkarat.
  Pitihän sitä vielä kokeilla, kun päivän  näköä riitti. Vettä tuli oikein uskosta koko ajan. Piti vain yrittää sinnitellä passissa jotenkuten. Menihän se, kun ei ajatellut.
  Lähti se ajokin lopulta. Pian alkoi jumalaton sota, laukauksia kuului sieltä täältä.
  Rusakolla taisi olla sen verran hauleja mukana, että se päätti etsiä hautapaikan vanhasta kellarista.
  Vanhan pottulaarin alta löytyi, kun ensin saatiin taskulamppu etsijöille.
  Hauska päivä sateesta huolimatta. Jatkamme seikkailuja.
 

  

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kotona ja kylillä

  Liian joutuin näkyy tuo aika rientävän. Ei tahdo enää pysyä mukana.
  Aiemmin pääsi Timakin rusakon makuun. Ei ollut pitkä ajo, mutta yksin ollessa on rusakko ammuttava heti tilaisuuden tullessa.
  Viime viikolla kävimme jälleen Kainuunmäessä rusakkoja hätyyttelemässä. Yhden sain ammuttua, mutta annoin sen paikalliselle asukkaalle. 

  Sitten olikin jänisajo, mutta huiteli huitsin nevadaan. Toinen rusakko veteli heti radalle ja taisi ottaa suunnan Iisalmelle.
  Lauantai menikin meillä molemmilla ajokokeissa tuomareina. 
  Alkuviikko meni lumitöissä. Lisää tulee joka päivä. Alkaisi tuo tähän vauhtiin riittää.
  Keskiviikko kului taasen Kajaanissa. Minnan autoon piti vaihtaa hehkut.
  Kotona tikan pirulainen syö pähkinöitä urakalla. Säkki ei kauan kestä.
  
  Metsäpäivän jälkeen lepo maittaa.
 
  Tänään saatiin saatiin koirille nänniä suojaavat liivit.
  Tima
  Aada
  Huomiset ajokokeet on peruttu osanottajien vähyyden takia, joten ans kattoo mitä tehdään.
 
 
 
 

perjantai 1. marraskuuta 2019

Tikka takoo

ahneesti. Lintujen ruokinta piti aloittaa lumien tultua. Tintit olivat jo käyneet katselemassa, missä ruoka viipyy.
  Ensimmäisten joukossa oli valkoselkätikka pähkinöitä nauttimassa.
  Monta päivää piti kytätä, että sain aika arasta vierailijasta kuvan. Nimittäin harmaapäätikasta.
  Tänään sain jopa lyhyen videon.
  Tavallisia käyjiä ovat tali- ja sinitiainen, varpunen ja punatulkku.
  P.S. Sain synttärilahjaksi lintukirjan, joten täytynee alkaa opiskella lintujen tunnistamista. Ei valkoselkätikka vaan käpytikka.
  Kiitokset blogin lukijalle, joka opastaa minua näissä lintuasioissa!