Kuopijoon, Kuopijoon

  Ajokokeiden peruuntuminen antoi meille tilaisuuden pieneen reissuun. Lupailin kerran käydä kannustamassa Juuso Könösen pelaamista Kalpan kotiottelussa. 

  Lumet oli lähteny kokonaan ja Kallavesi aaltoili sulana.

  Juse on Minnan siskon poika. Jusella on ollut hieman tahmea alku, mutta päästyään kolmosketjuun alkoi tapahtua.
  Saipaa vastaan syntyi kauden ensimmäinen maali ja sen näkee naamastakin.

  Tampereella putki sai jatkoa jälleen maalilla.
  Mervi oli ostanut meille liput ja yösijakin oli tutussa huoneessa.

  Kalpalla on menossa juhlavuosi.

  On se tunnelma aivan erilainen paikanpäällä kuin kotona tv:n äärellä. Lämmittelyä piti seurata tietenkin. 

  Lopulta päästiin asiaan.

  Istumapaikka oli meillä suoraan vaihtoaitioiden takana, joten oli tosi hyvät paikat.

  Hyvin alkoi ja Juse teki maalin, mutta pertana vie tuomarit hylkäsivät sen muka potkumaalina, vaikka kiekko meni maaliin maalivahdista.
  Taisi Kalpan porukka ärsyyntyä kunnolla. Alkoi Kai Kantola show. Tilanne oli pian 2-0. Juse sai syöttöpisteen ja taasen kohdeltiin kaltoin, toinen syöttöpiste poistettiin jälkitarkastuksessa.
  Pelicans pisti mmaalivahdin aitioon ja kalpalaiset alkoivat hakea Kantolalle hattutemppua. Onnistuihan se lopulta!

  Mökä oli mahdoton sekä pelin aikana että lopussa.

  Ehkäpä tämä ei ollut viimmoinen reissu Kuopioon, ainakaan jos pääsen arvonnassa sohvakatsomoon.