sisällä ja ulkona.
Bitti on jo aika paljon rauhoittunut mm. kengät saavat olla rauhassa, mutta vielä juolahtaa mieleen joku sohvatyyny tai matto.
Kaikenlaisia leluja on tarjolla ja milloin mikäkin on mieluisin.
Navetassakin kohta on normaali tilanne.
Nyt kun Suomeen ollaan värkkäilemässä uutta sähkömarkkinalakia, ei tarvinnut kauan odotella kirjettä sähkön verkkoyhtiöltä.
Yhtiöiden on nyt hyvä varautua siihen, että laki ehkä pienentää maksujen korotuksia. Eilen tuli kirje, hinnat nousevat seitsemän prossaa. Näin on näppylät!
Tänään päättyi yli kahden kuukauden odotus. Kaksi karsinaa ovat kumisseet tyhjyyttään elokuulta asti.
Suomessa taitaa lehmät vähetä semmoista vauhtia, että kohta kait syödään hampurilaisia kasvispihvillä ja juodaan kauramaitoa.
Miten minun käy, kun en ole vielä kuullut kaurapiimästä?
vai sähköauton?
Nythän saisi romutuspalkkion autosta, kun ostaa jommankumman yllämainituista.
Näitä mietiskelin, kun kävin hakemassa tavaraa navettaan aamupäivällä. Olen etsinyt netistä polkupyörän peräkärryjä. Miten saisi ostokset kuljetettua 25 km:n päästä kotiin? Kauanko menisi matkaan? Miten saisi haettua satoja kiloja tavaraa navettaan Kajaanista. Ei onnistu!
Sähköautolla voisin käydä Paltamossa, mutta mites Kajaanin reissu? Autoon ei voi kytkeä peräkärryä, joten joutuisin tekemään kymmenen kertaa samana päivänä tai matka pitäisi tehdä joka päivä.
Autoa pitäisi ladata jatkuvasti. Nytkin hirvittää jo ei sähkön hinta vaan siirtohinta.
Tulin siihen tulokseen, että minun pitää edelleen ajaa autollani ja tuhota maapallo.
Aamupäivästä ulkoilutettiin koiria, Minna vanhuksia ja minä Bitin kanssa kiertelin peltoa. Eipä ollut sanottavasti tapahtumia.
Minna pisti pannan Bitille ja lähtivät etsimään, löytyisiksi vielä ajettavaa.
Kantokasojen seasta Bitti kaivoi rusakon, mutta kun kaikki pellot lainehtivat vettä, eikä ojista pääse kuin uimalla yli, tuli pitkä hukka.
Lähdin kaveriksi ja aikani rämmittyäni vesisateessa ja kymmenen ojan ylityksen jälkeen löytyi jälki. Sen verran leveä oli viemäri, että Bitti joutui pätkän uimaan, mutta eipä epäröiny.
Metsässä oli niin paljon vettä, lumi melkein jo sulanut, mutta aina vaan jostain jälki löytyi. Seurailin Bittiä tielle asti, mutta sitten oli pakko luopua. Jälki oli sen verran vanha, että ääneti seurasi, mutta siksakilla hiljalleen eteenpäin. Häntä kyllä vispasi aina jäljellä, hyvä ettei kaatanut koko koiraa.
Hyvät on merkit, toivottavasti vielä paranee!
niin metsässä kuin pelloilla. Hirviä näyttäs olevan nyt enemmän kuin jäniksiä.
Aamulla lähdimme Aadan kanssa etsimään pitkäkorvia. Ensimmäisestä paikasta ei ajettavaa löytynyt. Huomasin vain, että Minnan ja Aadan edestä oli vasaporukka siirtynyt muualle. Onneksi Aadaa eivät hirvet kiinnosta pätkääkään.
Siirryttiin hieman, eikä kauan kestänyt, kun Aada äänestä päätellen otti perslähdön. Jänis huitaisi tietä pitkän pätkän ja ohi ajaneet autot peittivät hajun.
Onneksi oli sen verran lunta, että hyppy löytyi. Sitten mentiinkin lujaa. Metsää, peltoja ja teitä jäi käpälien alle. Lopuksi käytiin monen talon pihassa. Tielläkin jänis pökötteli minua vastaan, mutta kun tussari oli pussissa, ei voinut muuta kuin morjestaa.
Lopulta saatiin Aada kiinni tieltä. ajo oli jo kiertänyt likimain koko kylän.
Olipa tosi komea ajo!
Olen pitkin syksyä kiikaroinut hirviä pelloilla. Olen saanut niitä riistakameraan.
Tänä iltana oli kunnon lihaläjä näkösällä. Viisi hirveä ilakoi reilun sadan metrin päässä pihasta. Olipa komean näköistä.
Näyttää siltä, että elukat kerääntyvät meidän peltojen lähelle, kun toinen sato jätettiin tekemättä. Onhan pelloilla yli puolen metrin apilikot.
mikä yllätys oli Bitille aamutuimaan.
Muutamana päivänä on jo hieman enteillyt talven tuloa, yöpakkasia on ollut ja hieman sadellut räntää ja lunta.
Tänä aamuna oli kauhea yllätys, kun yöllä oli tullut yli kymmenen senttiä lunta.
Pienempi hätä onnistui jotenkin, mutta suurempi tuotti jo ongelmaa. Heti kyn kyykistyi, tuntui pahalta kylmä lumi. Lopulta oli pakko rykästä helpotus ja äkkiä sisälle
Niinpä tänään onkin hyvä jatkaa golfin peluuta sisällä.
Kyllä lumeenkin Bitti tottuu, kunhan ensi järkytys menee ohi. Pakkohan se on.purkillinen, norttia aski ja mietoa toinen , kahviakin kolme pannullista on mennyt tänään (ennenkaikkea hermot).
Ihanaa tämä Suomen digitalisointi! Kahdeksan tuntia oon ollut puhelimessa ja läppärin kimpussa, kun maksukanavat heittivät näkymästä perjantaina. Viisi kertaa on pitänyt soittaa operaattorille ja neljästi chattailla palvelun tarjoajalle.
Välillä yrittänyt toimia ohjeiden mukaan, voi hyvä isä. Onneksi olen eläkkeellä, eikä kelikään suosinut mehtuuhommaa, joten oli aikaa.
Kyllä vaan se silti kysyy hermoja. Yks sanoo mee sinne, toinen mee takasin, tee sitä ja tee tätä.
Oisinpa onnellinen, jos nyt pelaisi systeemit edes viikon.
Eilinen päivä ei oikein kaikilta osin herättänyt hurraahuutoja.
Timan koe meni ihan persiilleen. Heti meni pahki hirvenmullikkaan ja koepäivä oli ohi.
Aadalla meni hieman paremmin, vaikkei sekään putkeen mennyt. Eka haku oli lyhyt ja minuuttejakin kertyi yli tunnin. Into ajoon oli liian kova, joten kiinniotto ei onnistunut hetikään. Ajeli pitkään, ennenkuin lopulta antautui hihnaan.
Toista ei sitten enää löytynytkään sitkeästä hakemisesta huolimatta.
Ei tässä päätä pistetä pensaaseen, vaan nämä täytyy ottaa huumorin kannalta.
Onneksi nämä päivät unohtuvat pian. Ei muuta kuin häntä pystyyn ja kohti uusia koitoksia.
Aamulla lähdettiin vielä treenaamaan Aadaa Jyrkin ja Jarkon kanssa. Vakipaikalle ohjailin Aadan. Hakulenkillä tuli Jyrkiltä viesti: kolme hirveä lönkötteli pellon yli (tuplavasa porukka).
Aada ei hirvistä välitä, vaan paukaisi hetikohta jäniksen liikkeelle. Mustalle pellolle tuli lopulta hukka. Ajon aikana kävi poukko näyttäytymässä kavereille.
Toista etsimään pienen siirtymän jälkeen. Sen verran kesti tuoreen jäljen etsintä, että otimme konstin käyttöön. Nuotio pystyyn ja makkarat tikun nokkaan. Sanoin Jarkolle, että tämä on aina varma tapaus.
Makkaroista oli hätäräppöseen toinen kylki musta, kun ajo lähti. Tämän saimme ammuttua. Jarkon takia kun taisi olla ensi kertaa jänismetsällä.
Sitten olikin aikaa noeta makkarat kunnolla.
Oli hyvä treeni perjantaita varten.
perjantain koetta varten. Vuoronperään on ollut metsässä Aada ja Tima. Timan mukaan otetaan yleensä Bitti opettelemaan systeemejä.
Voiko tämän upeimmissa maisemissa nauttia luonnosta samalla kuunnella koiran ajoa.
Tänään oli huru-ukoilla toista kymmentä vuotta jatkunut perinne: vuosijahti meidän maastossa vieraiden koirilla.
Mukaan saatiin nyt yksi nuorempikin mehtuumies.
Alku oli hieman hankala, mutta kyllähän sieltä jänikset löytyivät. Kahdella koiralla ajatettiin yhtä aikaa eri paikoissa.
Aren ajaman jäbän pääsi meidän uusi porukan jäsen ampumaan hirmuiseen rytelikköön. Me kantaporukka pysyttelimme lähinnä nuotiolla ja teiden läheisyydessä. Olipan vähemmän hirvikärpäsen pirulaisia.
Aikalailla lämpötila nousi ja pienoinen tuuli hävitti jäljet maastossa, mutta olipahan taasen mukava päivä.
Päivän päätteeksi päästiin nuotiomakkaroiden lisäksi nauttimaan Minnan mahtavista herkuista pöydän ääreen.
Bitillä hiljotellen kasvaa rohkeus vähän joka paikassa. Muuanna päivänä meni Minnan perässä navettaan tutkailemaan, mitä siellä touhutaan.
Bitti ampaisi suoraan emänsä perään ajoon mukaan. Ei kyllä antanut ääntä minun mielestäni.
Kaadolle tuli hieman eri suunnasta Minnan kanssa. Jänistä retuutteli ja herkut maistuivat kuten Timallekin.
Ajo oli sen verran lyhyt, että päätimme löysätä Timan uuteen hakuun. Vesirääseikössä jälki löytyi, mutta sitkeästä yrityksestä huolimatta ei vaan jänis lähtenyt liikkeelle.
Bitti paineli aina Timan mukaan, mutta kävi välillä tarkastamassa, olenko pysynyt paikallani. Taisi käydä useampia satojen metrien lenkkejä.
Reissu väsytti Bittiä sen verran, että piti ottaa ettonet kainalossa.
