Aamupäivästä ulkoilutettiin koiria, Minna vanhuksia ja minä Bitin kanssa kiertelin peltoa. Eipä ollut sanottavasti tapahtumia.
Minna pisti pannan Bitille ja lähtivät etsimään, löytyisiksi vielä ajettavaa.
Kantokasojen seasta Bitti kaivoi rusakon, mutta kun kaikki pellot lainehtivat vettä, eikä ojista pääse kuin uimalla yli, tuli pitkä hukka.
Lähdin kaveriksi ja aikani rämmittyäni vesisateessa ja kymmenen ojan ylityksen jälkeen löytyi jälki. Sen verran leveä oli viemäri, että Bitti joutui pätkän uimaan, mutta eipä epäröiny.
Metsässä oli niin paljon vettä, lumi melkein jo sulanut, mutta aina vaan jostain jälki löytyi. Seurailin Bittiä tielle asti, mutta sitten oli pakko luopua. Jälki oli sen verran vanha, että ääneti seurasi, mutta siksakilla hiljalleen eteenpäin. Häntä kyllä vispasi aina jäljellä, hyvä ettei kaatanut koko koiraa.
Hyvät on merkit, toivottavasti vielä paranee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti