Bitin kanssa metsässä

   Aamusta oli vihdoin tilaisuus lähteä Bitin kanssa metsään. Minnahan sitä on lenkittänyt ja kuljettanut metsässä.

  Ensimmäinen paikka ei ollut oikein hyvä, kun siellä oli koneita ja autoja pitkin poikin.

  Ensin Bitti niitä ihmetteli,

hiljalleen uskaltui lähemmäksi, kun huomasi, etteivät ne tuu päälle.

  Ei auttanut muu kuin kömpiä metsään Bitin perässä. Löytyihän sieltä lopulta jäljetkin.

  Heti alkoi häntä vispata varovasti ja nokka maassa lähdettiin.

  Eipä löytynyt makuusta, vaikka minäkin yritin hästätä jäljillä apuna. Ei Bitiltä into loppunut, vaan kaikki tarkistettiin.

  Puolen päivän tienoilla alkoi tiputella lunta, joten oli aika kotiutua. Bitti oli sen verran innokas, että piti houkutella lähelle ja nostaa autoon. 

  Hyvä että into ei lopu!

Ajoja

 Keskiviikkona kokeiltiin meidän maastossa Arin venakkoa kaudenkokeessa.

  Ensimmäinen haku oli aika pitkä, mutta lopulta oli poikajäniksen lähdettävä juoksemaan. Olikin varsinainen tiekiituri. Neljästi nähtiin , lähimmillään kävi alta kymmenessä metrissä tiellä. Erään tuli minuutteja yli yhdeksänkymmentä minuuttia. Hyvät pohjat!

  Toinen erä alkoi puolen tunnin haulla. Lumettomassa maastossa auttoi Area ilmeisesti, että koira hakee ja ajaa paljon ilmasta.

  Nyt olikin ajossa oikea kenneljänis. Pari kertaa nähtiin ajettava ja vain kerran pistäysi tiellä. Eipä haitannut menoa sekään. Minuuteja kertyi satakolmetoista, joten tuloskin oli sen mukainen, näppi kahdeksanviisi. Onneksi olkoon Arelle komeasta ykkösestä!

  Tänään käytiin laittamassa mökillä vene talviteloille. Oli Osmanka mennyt viime yönä jäähän. Bitti tietenkin oli mukana, onneksi panta kaulassa. Mökkitiellä kuulti jäniksen jäljet kuuran alta. Lähdettiin seurailemaan tietä, mutta hankalaa oli, tie jäässä ja osittain sula. 

  Sieltä vaan Bitti lopulta kaivoi makuupaikan ja ajo lähti. Kymmenisen minuuttia pystyi ajamaan, mutta ei vaan löytynyt hyppyä metsään. En minäkään pystynyt auttamaan. Liekö mennyt mökin alle vai kirkkaalle jäälle?

  Mökissä ei Bitti halunnut olla, vaan piti päästä ulos hakemaan jälkiä. 

  Eipä kiinnostanut leijonakaan, eihän se juokse edes karkuun.

Viikonloppu

  Lauantaina alku oli hyvä, mutta loppu meni häneksi.

  Tima haki hyvin jäniksen ja sainhan minä sen aika pian reppuun. Sitten lähdettiin etsimään uutta eri paikasta. Pitkään Tima penkasi puron vartta, mutta ei vaan suostunut valkoinen lähtemään.

  Yht'äkkiä aukolle hilipasi emä vasan kanssa juuri siitä kohtaa, missä Tima pyöri. Syke nousi toiselle sadalle, kun koiruli on pari kertaa antanut kyytiä hirvelle.

  Taisi kuitenkin Timalla syke nousta vielä korkeammalle, kun ei mennyt kuin punainen sekunti ja koira istui auton vieressä. Taisi säikähtää, kun hirvet tulivat rötelikön läpi vauhdilla.

  Eipä siinä muuta kuin kotiin.

  Sunnuntainakin näytti, ettei missään sekaan sovi. Ensi yritys tyssäsi naapuriseuran hirviporukkaan. Toinen paikka ja aika pian alkoi ajo.

  Jänis veti suoraan tielle tai piiloutui vanhan ladon alle. Samassa ilmestyi toinen beagle ajoon, joten se siitä.

  Kolmas kertako toden sanoisi?

  Haku alkoi ja Bittikin pyöri aikansa mukana. Seisoskelin auton kupeella ja huomasin, kun Aadan häntä aloitti vispauksen. Samassa huomasin, että jänishän on makuulla viiden metrin päässä minusta risukasan alla. Sen verran hyvä tilanne, etten edes älynnyt ottaa videota.

  Olihan siitä jäniksen lähdettävä ja huuto alkoi. Lenkki metsässä ja tietä ja peltoja pitkin huitsinnevadaan. Takaisin sieltä kuiteskin tultiin tielle. 

  Bitti tietenkin näki jäniksen ja perään vauhdilla. Olipa tosi hyvän kuuloista ajoa pennulta. Kun Aada ehti paluuperälle, Bitti tuli pois.

  Jänis kokeili kaikki konstit, mentiin mökkitielle, mökkien pihaan, toista mökkitietä metsätielle. Autojakin ajoi pari kappaletta, mutta ei haitannut, kun Aada painoi pitkin tietä satoja metrejä haukulla ja selvitti nopeasti paluuperän. Ajo eikun jatkui metsässä. 

  Lopulta onnistui jänis piiloutumaan hakkuaukiolle. Aikansa pengattuaan Aada malttoi lopulta luovuttaa.

  Olipahan ajo! Viisi tieajoa ja mökkien pihat. 

  Ennenkaikkea tietyöskentely oli aivan mahtavaa.

Viikko vierähti

   Kyllä se tuo aika menee nopeasti, kun jotain muka touhuaa. Huomasin, että pitää antaa tilannepäivitystä.

  Koettiin pienoinen myräkkä ja jouduimme käyttämään agregaatin traktorin perässä. Ei katkos ollut kovin pitkä, mutta aika hankalaa on pimeässä navetassa hoitaa eläimet.

  Pahana päivänä lähdettiin Arin kanssa Hyrylle metsälle. Puut oli koko päivän kaksinkerroin ja vettä tuli vaakasuoraan. Väliin anteli hieman räntääkin. Ilmahan on vain pukeutumiskysymys.

  Ajoja saatiin ja samoin saalista.

  Pitihän meidän tehdä makkaratulet

ja lämmitellä liipasinsormea kaiken varalta.

  Perjantaina käytiin katselemassa Bitin kanssa kotona jäniksiä. Ahkerasta hakemisesta huolimatta 

ei valkoinen jäbä suostunut lähtemään piilostaan.

  Eilen olin ajokkien kokeessa tuomarina kotimaastossa. Jäniksiä löytyi helposti, mutta tiet tuottivat hieman vaikeuksia koiralle.

  Alkuviikosta kävimme nauttimassa mökkisaunasta ja rauhasta iltapimeässä. Terassilla oli mukava istuskella ja nauttia hiljaisuudesta. 

  Kuun silta yli Osmangan vei ajatukset kauas.

Hyvä päivä

   Tänään oli Aadan vuoro päästä etsimään pitkäkorvia. Minä tietenkin valmiiksi passiin ja Minna koiransa kanssa metsään.

  Eipä tarvinnut paljon vedätellä, kun haku alkoi. Aika äkkiä pellon reunasta pasahti ajo käyntiin.

  Hyvältä kuulosti ja passipaikkakin sattui kerrankin oikeaan kohtaan.

  
  Ajo oli sen verran lyhyt, että päätimme antaa Aadalle lisää treeniä. 

  Puolen tunnin haku ja sitten mentiin taasen. Jänis nähtiin useamman kerran. Mentiin pitkin teitä ja peltoja, mutta ainavaan Aada kaivoi jäljen esille. Pari tuntia pyöritteli Aada jänistä. Sitten alkoi sataa, joten otin ajurin kiinni.

  Reilusti yli viisitoista kilsaa veteli Aada, eikä vieläkään olisi millään halunnut lopettaa, piti nostaa autoon.